Hiidenvesi lokakuun lopulla

Tuhatta melontakilometriä tavoitellessani tarvitsin yhden pitemmän melontalenkin. Talviaikaan siirtymisen jälkeen työpäivinä on mahdollista meloa vain täysin pimeässä ja viikonloppuihin kertyy paljon muuta ohjelmaa. Kaksi kokonaista loppusyksyn viikonloppuani kuluu mm. navigointikurssilla.

Suunnittelin keväällä melontaa Hiidenvedellä ja Lohjanjärvellä sopivaksi lämmittelyksi ennen viikon mittaista meriretkeä. Lämmittelylenkki jäi kuitenkin keväällä tekemättä. Niinpä järjestin arkipäivän vapaaksi juuri ennen talviaikaan siirtymistä ja tein suunnitellun retken jonkinlaisena jäähdyttelylenkkinä.

Kävin aamuvarhaisella saattelemassa perhekuntaa Länsisatamaan ja tein tuulen ja sään perusteella valinnan Hiidenveden eduksi. Epävakainen sää ja kymmenmetriseksi ennustettu tuuli ei houkuttanut Lohjanjärvelle Lohjansaarta kiertämään.

Olin Vihdin kirkonkylässä jo aamuhämärissä. Oli vielä liian aikaista lähteä oudolle selälle. Etsiskelin tietä venerantaan, vaihdoin vaatteet ja pakkasin kajakin kaikessa rauhassa.

Puoli yhdeksän jälkeen lähdin vesille. Kirkonkylän venerannassa on runsaasti pysäköintitilaa ja hyvä matala lähtöranta. Laiturissa oli useita lauttasaunoja, toinen toistaan kömpelömmän näköisiä mutta varmasti mukavia.

Hiidenvesi muodostaa vaihtelevan, melko laajan vesialueen. Se ei avaudu missään kovin suureksi seläksi, mutta mutkittelee laajalla alueella. Lahdet ovat pitkiä ja ulottuvat kauas. Saaria on vähän. Rannat ovat meloessa korkeintaan parin kilometrin päässä. Hiidenvedellä siis selviää, vaikka säätila muuttuisi nopeasti. Tosin aallokko saattaa tuulenpuuskissa olla terävää, koska saaria on vähän ja monin paikoin on hyvin matalaa.

Meloin harmaassa tihkusateessa lounaaseen kohti Hopeaniemeä. Mustionselällä otin suunnan liikaa oikealle, koska sumun vuoksi vastaranta näkyi huonosti enkä ottanut kompassisuuntaa kartalta. Keskellä selkää huomasin kaukana vasemmalla Veikkolansalmen aukon ja korjasin suunnan sinne. Salmeen tullessa oikealla eli lännessä olisi ollut Rysätarhan laavut, mutta en huomannut niitä. Vielä ei ollut tauon aika.

Veikkolansalmen jälkeen näkyvyys parani. Nummelan harjurinteet näkyivät vastarannalla. Kiersin Papinsaaren tuntumasta länteen, sitten luoteeseen ja lopulta melkein pohjoiseen Simolansaaren ohi. Tunnistin Simolansaaren Hiidenveden purjehtijoiden sivuilta kohdasta, jossa esitellään vesistön harvoja retkipaikkoja. Päätin poiketa pienessä saaressa paluumatkalla.

Tuuli ei noussut ennusteen mukaisesti vaan pysyi heikon vastaisena. Meloin selän yli edessä olevan aukon oikeaan laitaan. Niemen kärjessä on työnantajani edeltävän yhtiön entinen kesäpaikka. Joskus siellä tuli käytyä työasioissa tai ihan huvikseenkin. Hieno paikka. Harmi, että tällaisista tasetta painavista eristä on aikanaan luovuttu.

Nousin asuntovaunualueen venerannassa maihin pikku tauolle. Vieressä on iso, autio uimaranta. Kauempana pellolla kosteassa tihkussa kastuvat asuntovaunut näyttivät rannalta katsoen masentavilta. Alueen sijainti on aivan loistava. Matka kaupunkiin kestää alle tunnin ja vieressä on laaja pienveneilyyn sopiva vesistö.

Kiihkelyksenselkä taitaa olla Hiidenveden suurin yhtenäinen selkä. Meloin heikossa vastaisessa kohti Kiihkelyssaaria. Nuoripari oli kerran päätynyt inkkarikanoottiretkellä pienempään Kiihkelyssaareen. Tauon aikana länsituuli oli noussut ja syksyinen ilta alkanuti hämärtyä. Muuta veneliikennettä ei ollut. Aallot murtuivat. Leveäsuinen inkkari täyttyy liian helposti muutamasta sisään kaatuvasta aallosta. Piti miettiä jokin turvallinen tapa päästä saaresta pois.
Lähdin illanhämärissä avustamaan inkkarimelojia.

Ajoin autolla Paksalon kärkeen ja etsin sopivan vesillelaskupaikan. Meloin otsalampun valossa Paksalon suojassa ja sitten kohti Kiihkelyssaarta. Aallokko oli terävää mutta ei enää murtunut. Etsin helpoimman mahdollisen suunnan saaresta mantereelle. Meloimme yhdessä pois saaresta ensin suoraan vastatuuleen ja sitten Paksalon matalassa suojaisassa katveessa Hiidenpirtille vanhan Turuntien varteen.
Poikkesin nyt kahville Hiidenpirttiin Turuntien sillan pieleen. Entisen vilkkaan huoltoaseman kiinteistössä on nyt laituri, kahvilaravintola ja pieni kauppa.

Kahvin jälkeen jatkoin sen enempää taukoa pitämättä Papinniemen ympäri ja lopulta kapenevaan Väänteenjokeen. Jokea pitkin pääsee Lohjanjärvelle ja sieltä Mustionjokea Pohjan lahteen ja Tammisaaren ohi merelle. Voisi olla mukava muutaman päivän retki laskea Vihdistä merelle asti.

Väänteenjoen alkupään ranta on rakennettu niin tiiviisti, että soveliaita maihinnousupaikkoja saa tosissaan etsiä. Meloin jokea jonkin matkaa, mutta en ihan padolle asti. Päivä alkoi kääntyä iltapäivään, pimeä tulee aikaisin eikä tuulennousua osaa ennustaa. Tuuli oli tähän asti ollut ennustettua hiljaisempaa.

Paluumatkalla nousin maihin Mynterlänniemen itälaidalla kaislikkoisella venerannalla. Keitin hernekeittoa ja kahvia. Ranta on hyvin matala. Kymmenien metrien ponttonilaituri oli vedetty maihin.
Tuuli tuntui nyt enemmän, vaikka oli pääosin myötäistä. Jälkikäteen luin GPS:stä nopeudeksi 7 km/h niilläkin osuuksilla, joissa meloin laiskasti ja annoin tuulen viedä.

Nousin maihin Simolansaaressa. Saari on muutaman aarin kokoinen. Hiidenveden purjehtijoiden sivuilla kerrotaan, että pienessä saaressa yksikin roska näkyy. En nähnyt saaressa pieniä roskia. Ehkä ne jäivät isompien roskien varjoon. Muutaman aarin hiekkarantaisessa keitaassa oli teräksinen tiskipöydän kansi altaineen, peltinen hiiligrilli ja kasa roskapusseina käytettyjä lannoitesäkkejä.

Aurinko alkoi paistaa pilvien välistä ja sää kirkastua. Meloessa alkoi tulla hiki. Melonta-anorakki on auringonpaisteella melko kuuma, koska se ei hengitä ihan vapaasti. Lokakuun muutaman asteen lämmössä alla pitää olla muutakin kuin verkkopaita. Ja vesi on lokakuussa tosi kylmää, jos sinne syystä tai toisesta joutuu. Se pitää aina ottaa pukeutuessa huomioon.

Poikkesin vielä parin minuutin venyttelytauolle Hopeaniemen rantaan. Vihdin kirkolle tullessa otin valokuvia. Olin ollut vesillä noin kahdeksan tuntia. Jälkeenpäin GPS-loggerista luin, että kilometrejä kertyi 44, vaikka melonta oli pääosin rauhallista nautiskelua. Paluumatkan myötätuuli auttoi, ja tauot pysyivät melko lyhyinä.

Hiidenvedellä kannattaa käydä useammin. Vesistö on monin paikoin melko suojaista. Rysätarhan laavujen, Simolansaaren ja Kiihkelyssaarten lisäksi varmasti löytyy muitakin sopivia tauko- ja leiriytymispaikkoja, vaikka kesämökkejä on runsaasti. Reitti Vihdistä Lohjalle, Billnäsiin ja Tammisaareen kannattaa varmasti käydä melomassa.