Motivoinnista raesateessa

Huhtikuun sulassa Helsingin edustalla keväällä 2013. Pari viikkoa kuvauksen jälkeen aloitin kuukauden mittaisen merimelontamatkan. 

Viime päivinä sää on vaihdellut tosi nopeasti aurinkoisesta kevätsäästä lumi- ja vesisateisiin, jopa reippaisiin raekuuroihin. Pari päivää sitten fillaroidessai muutaman kymmenen kilometrin iltalenkkiäni aluksi paistoi aurinko, sitten yltyi puuskainen vastatuuli joka muuttui vesisateeksi. Sitten sain vastaani agressiivisen raekuuron, joka oli vähällä lopettaa lenkkini kesken. Rakeet piiskasivat rajusti vasten kasvoja. Rakeiden jälkeen pyrytti varttitunnin verran sakeasti lunta.

Rakeita vastaan polkiessani mietin, mitä ihmettä teen tässä säässä fillarin selässä, kun voisin yhtä hyvin olla kotisohvalla tai jossain kuivassa ja lämpimässä paikassa ja puuhassa. Mietin, että olen viettänyt kokonaisia päiviä vesisateessa merellä tai maantiellä, melonut ja fillaroinut vastatuuliin niin, että matka on edennyt tuskin havaittavasti. Treenaan yli tuhannen kilometrin nopealle fillariretkelle, ja retken aikana voi olla koko ajan vstatuuli ja voi sataa vettä, luntakin. Mietin, mikä ero on lyhyellä lenkillä ja pitkällä matkalla. Miten psyykkaan itseni, jos matka ei suju niin kuin toivoisi?

Keskeinen tekijä on asenne. Pitkällä matkalla mieli tyhjentyy kaikesta arkipäivän kuormasta ja keskittyy matkaan. Jos sää on huono, kotiin lähtö ei ole vaihtoehto. Sen sijaan voi pitää sadetta tai tuulta muutaman tunnin ja jatkaa matkaa vaikka yöllä. Matkalla ollaan 24 tuntia vuorokaudessa viikko, kaksi viikkoa tai kuukausi. Lyhyellä matkalla keskeyttämisen kynnys on matala ja matkalle lähtöä on helppo lykätä tai jättää koko lenkki tekemättä. Muutakin tekemistä on.

Rakeita vastaan puskiessani ajattelin, että rakeet piiskaavat kipeästi, mutta kuuro ei yleensä kestä kauaa. Oikestaan raekuuro on hieno kokemus fillarin selästä koettuna. Oma aistimuksensa liittyy siihenkin, kun ensimmäiset vesipisarat lorahtavat pyöräilykengän sisään ja vesi leviää pikku hiljaa kaikkialle varpaiden väleihin. Pitkällä retkellä liikkeelle lähtö on itsestään selvyys säästä riippumatta riskien hallinnan rajoissa. Huonossa säässä lyhyelle lenkille lähtö on vaikeinta, mutta kun saa itsensä liikunnasta lämpimäksi ja mielensä vapaaksi, matka alkaa sujua kuin viikon retkellä.

Lounastauko Taalintehtaan ja Hangon välillä kesällä 2010 matkalla Maarianhaminasta Tammisaareen. Elokuun alussa merivesi ja yöt ovat lämpimiä eikä syksyn tuulet ja sateet vielä haittaa. Parasta kesää, voisi sanoa, vaikka itse melonkin mielummin viileässä säässä kuin helteessä. 

Oulujärven melojien Jorma Kurosen kanssa marraskuun lopulla 2013 Oulujoen niskalla Vaalassa.  

Oulujärven viimeinen sula marraskuussa 2013. Sää ja vesi nollassa, lunta ja muutaman metrin tuuli. Upeaa.

Tie onneen

ET-lehti listasi 52 tietä onneen maaliskuisen onnellisuuspäivän kunniaksi. Juttu on julkaistu aiemmin talvella ET-terveys -lehdssä. Tie numero 5 oli tuttu. Suosittelen!

http://www.etlehti.fi/artikkeli/muut_aiheet/ihmissuhteet/52_tieta_onnehen

5.  Maiseman mahti

Pekka Lassila joutui yli kolmenkymmenen työvuoden jälkeen jättämään vakituisen työpaikkansa. Hän astui jäiden lähdettyä kajakkiinsa ja lähti melomaan. Hiljalleen ajatukset alkavat selkiytyä:  ”Lintuja, pintakivien jonoja, avoin ulappa oikealla. Istun terassin penkille. Kolme ja puoli viikkoa merellä, ehkä viikko vielä jäljellä. Olen onnellinen, että saan kokea tämän.” 

• Pekka Lassila: Maininki. Tammi 2014.

Seuraava retki maantiellä

Valmistautuminen alkukesän reilun viikon mittaiseen pikamatkaan on alkanut. Tämä retki tehdään fillarilla aivan toisenlaisessa maisemassa kuin melontaretket. Ensimmäinen haaste on totuttaa takapuoli fillarin istuimeen. Tottuminen vaatinee muutaman sata kilometriä.

Harrastin vuosituhannen vaihteen tienoilla pyöräilyä ympärivuotisesti aluksi maastopyörällä ja sitten hybridillä kymmeniä tuhansia kilometrejä.  Ulkomaalaisilta fillarisivustoilta ja lehdistä luin ja näin kuvia cyclocross-pyöristä. Olisin halunnut ostaa sellaisen, koska se vaikutti omaan käyttööni optimaaliselta välineeltä. Helsingin fillarikaupoissa ei vielä vuosituhannen alkuvuosina tunnettu eikä myyty cyclocross-pyöriä eikä nettikauppa toiminut yhtä sujuvasti kuin nyt.
Ensituntuma haaveilemastani cyclocrossista on parin sadan kilometrin jälkeen hyvä. Kyllä kelpaa, kunhan takapuoli tottuu.

Valtatien varren kapealla, lähes olemattomalla pientareella ajaminen on tarkkaa puuhaa ja vaatii jatkuvaa ympäristön näkymien ja äänten seurantaa. Takaa lähestyvä rekka kohisee kuin lähestyvä, murtuva aalto, joka ohittaessaan työntää lisää vauhtia, yrittää kääntää kajakkia poikittain ja nostaa melkoiset roiskeet kasvoille.

Samalla tavalla metrin päästä vajaata sataa ohittava rekka nostaa hetkeksi korvat tukkivan kohinan, ilmavirta vetaisee fillarin hetkeksi rekan imuun ja lopuksi ilma on sakeana sadeveden huuhtomaa tiesuolan ja hiekan sekoitusta, joka tukkii silmät ja suun.

Mutta jos aikoo fillarilla retkeillä, on liikenteen sekaan mentävä. Pyörätietä on vain taajamissa eikä pyöräilyyn sopivia ulkoilureittejä ole kuin rajatuilla alueilla ja sielläkin niukasti. Ei se niin pahalta tunnu miltä se laajojen, hiljaisten selkävesien melojasta näyttää.

Pilkkijäällä

Janakkalan Kernaalanjärvi ei ole sulanut sellaista vauhtia, kuin viime viikolla arvelin. Sula oli jonkin verran laajentunut. Tuulensuunjoen suu pysyy ilmeisesti sulana enemmän virran kuin lämmön vaikutuksesta.

Meloin sulan laitaa. Kaksi pilkkijää nousi jakkaroiltaan vajaan sadan metrin päässä katselemaan melontaani. En tiedä, kumpi meistä oli väärässä paikassa. Minäkö liian aikaisin vesillä vai pilkkijät liian heikoilla jäillä.

Kuusi vuotta palvellut Reval tuntuu melonta-asennon tuunauksen jälkeen edelleen mukavalta melottavalta.

Avovesikauden aloitus

Tuulensuunjoki virtaa kolmostien alta Janakkalassa. Siltoja on kolme, kaksi moottoritien ja yksi vanhan tien yli. Teiden välissä on hyvä veneenlaskupaikka ja rapistunut melontalaituri.

Kahdeksan astetta lämmintä. Poikkean Riihimäelle ostamaan polkupyörään varaosia. Kaupassa ollessani harmaa taivas avautuu väkevän siniseksi ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

Aamun kosteassa harmaudessa mietin, avaanko ulkomelontakauteni merellä vai joella. Sääennuste lupaili lämmintä. Päädyin Tuulensuunjokeen puhtaasti logistisista syistä. Olen katsellut kolmostien ali läpi talven sulana virtaavaa Tuulensuunjokea sillä mielellä, että tuossa voisi käydä talvellakin melomassa.

Vastavirtamelonta päättyi tämän kosken niskalle. Tästä sai hyvät vauhdit takaperin tulosuuntaan.

En tiedä maltillisesti tulvivan joen virran voimakkuutta, ja aloitan siksi vastavirtaan. Musta vesi pyörteilee, mutta pääsen nousemaan virtaan kohtalaista vauhtia. Virta ei vaikuta juuri voimakkaammalta kuin kesällä. Olen melonut Tuulensuunjoelta Kernaalanjärven kautta Hiidenjoelle ja Vanajavedelle monet kerrat aiemmin. Nyt menen toiseen suuntaan kohti Haapajärveä. Joutsenpari nousee edelläni lentoon. 

Kernaalanjärvi vapautuu jäästä näillä keleillä parissa viikossa.

Tuulensuunjoki. 

Melottuani reilun kilometrin joki kääntyy jyrkästi ja edessä kohisee pieni koski. Ohjaan akanvirtaan ja mietin, miten pääsisin koskesta yli. Yritän nopeaa riuhtaisua, koska matka ei ole pitkä, kymmenen, kaksikymmentä metriä. Virta napaa retkikajakkini keulaan ja alkaa kääntää sitä voimalla poikittain virtaan. Vesi huuhtelee kantta, mutta saan kajakin pidettyä oikeassa suunnassa. Virta vie vauhdilla takaperin tulosuuntaani. Tässä on siis kääntöpaikka.

Myötävirta päättyy parisataametriseen Kernaalanjärven sulaan. Muutama telkkäpariskunta ui vapaassa vedessä. Jää sulan reunassa on sohjomaista höttöä. Yhtään pilkkijää ei näy. En ihmettele sitä, jos jää on samanlaista höttöä joka puolella. Ja jos se on, järvi sulaa näillä keleillä parissa viikossa.

Paju vankalla kissalla. Kevät. 

Maaliskuun aurinko ei paista kovin korkealta puolenpäivän aikaan. 

GoExpo-messut

Welhonpesän ständi. Epic V-10 ja V-8 surfisukset.

GoExpo-messut ovat melojan näkökulmasta Vene-messuja antoisammat. Retkimelontavälineitä on esillä kolmella osastolla, melontakarttoja ja kohde-esittelyjä muutamalla osastolla ja lisäksi on esillä jonkin verran retkeilyvälineitä.

Kartat

Karttakokoelmani karttui tällä kertaa vedenkestävillä Etelä-Karjalan ja Länsi-Uusimaan vesiretkeilykartoilla. Etelä-Karjalan kaksitoistasivuinen 1:50 000 melonta-, veneily- ja kalastuskartasto kattaa Suur-Saimaan, Pien-Saimaan, Väliväylän, Vuoksin, Kuolimon, Ruokolahden reitin ja Simpelejärven. Karttaan on merkitty mm. retkisatamat ja leiri- sekä nuotiopaikat. Reitin suunnittelua ainakin kovassa kelissä auttaa, että karttaan on piirretty myös syvyyskäyrät. 

Graafisesti miellyttävän ja selkeän näköinen Länsi-Uusimaan melonta- ja soutukartasto kattaa alueen Bromarvista ja Hangosta Kirkkonummen ja Espoon rajalle sekä sisämaasta Raaseporin, Karjaan , Lohjan, Nummelan ja Karkkilan vesialueet. Varsin kattavan vesiretkeilykartaston mittakaava on 1:50 000 ja siihen on merkitty tärkeimmät retkipaikat. Syvyyskäyrät ja osa merikarttaan kuuluvista muista merkinnöistä puuttuvat.

Varusteet

Yak Hallertau takaa

Yak Hallertau edestä

Bear&Waterin osastolla tutkin uutta Yak Hallertau retkiliiviä. Liivin erikoisuus on olkaimien liikkuva selkäpuolen kiinnitys. Olkaimet ja olkapäät pääsevät liikkumaan vapaasti, koska olkainvyö liikkuu sivuttain selkäkappaleen kanavassa. Liivin etupuolella on neljä reilua taskua, joista edessä keskellä oleva on avoimena kätevä vaikkapa pokkarikameran tai puhelimen kuljettamiseen. Liivin reilun hinauslenkin vyön lukitus on tuotu etupuolelle.

Yak Apollo

Vaaterekissä roikkui tuplavyötäröinen Yak Apollo –retkianorakki. Vajaat pari sataa maksavassa hengittävässä anorakissa on lateksit hihansuissa ja monipuolisesti säädettävä huppu. Yak Apollo –retkianorakkeja ja niihin sopivia housuja saa eri värisinä ja niitä voi vapaasti yhdistellä.

B&W:n eniten myyty kajakkimalli on vuosien ajan ollut muovinen Rainbow Oasis. Edullista Oasista menee vuokraamoille, melontaseuroille, mökkirantoihin ja harrastustaan aloitteleville. Retkikajakeista suosituin on Wildernessin muovinen, viisimetrinen Tempest. Kalliimmat kuitukajakit eivät ole volyymituotteita, ostajakunta jakautuu kunto-, meri- ja retkimelonnan pieniin erityisryhmiin, joissa etsitään juuri itselle tietynlaiseen käyttöön sopivaa harrastusvälinettä.

Wilderness Focus+R keskellä.

Tempestin ja miksei Oasiksen kanssa samaa ostajakuntaa voisi kiinnostaa Wildernessin uusi Focus+R. Muovinen kajakki on 472 cm pitkä ja 59 cm leveä. Melko suoran kölilinjan ja pystyn keulan ansiosta vesilinja on pitkä, ja kajakki lienee kokonaispituuteensa nähden melko nopea. Wildernessiin monipuolisesti säädettävän istuimen edessä on uusi poljin- ja ohjausjärjestelmä. Kerrankin polkimet näyttävät siltä, ettei varpaat turru tuntienkaan istumisen aikana. 

Wilderness Focuksen poljin on leveä ja tasainen. Eipä turru varpaat.

Welhonpesän osaston tarjonta oli kutakuinkin samanlainen kuin Venemessuilla. Epicin surfisuksien lisäksi kajakkiuutuuksia ei ollut esillä. Varusterekissä oli uusia liivimalleja. Parisataa maksavan Kokatat Maksimus Prime –retkiliivin etupaneelin korkeutta voi säätää koskiliivin tavoin. Kolmekymppiä halvemmassa Astral Seawolf –liivissä on retkimelojan kaipaama kunnon varustetasku. Kevyen liivin selkäpuolella on tuuletusta tehostava verkko. Verkon ja selkäosan väliin voi asetella vaikkapa heittoliinan tai jumapussin. V-Eight puolestaan on hämmästyttävän kevyt kuntomelojan liivi, josta yhtä taskua lukuun ottamatta kaikki ylimääräinen on karsittu pois.

Astral Seawolf-liivin reilu etutasku.

 Hokan kirkkaan värisiä, ryynitäytteisiä liivejä oli kansitakkipituisesta veneilytakista lyhyisiin kajakkimelojan liiveihin. Ryynimäinen sisus helpottaa liikkumista, koska se muotoutuu tilanteen mukaan uudelleen. Aika tavalla vierastan kajakkiliivissä niskan taakse tulevaa vahvaa kelluketta, jonka tarkoitus on pitää pää pinnalla. Mitenkähän sellainen käyttäytyy, jos pitää pyöräyttää eskimo. Pitäisi joskus kokeilla. 

Sandiline Combo Freestyle retkimelontaan. 

Slovenialainen Sandiline Combo Freestyle on mielenkiintoinen melonta-anorakin ja aukkopeitteen yhdistelmä. Eräketun Timo Lehtonen kertoi, että anorakki-aukkari combon saa tilattua tarvittaessa omien mittojen mukaan, jos valmiista valikoimasta ei löydy sopivaa aukon ympärysmitta, vyötärönympärys- ja hartianleveyskokoa.

Anorakki-aukkari yhdistelmän idea vaikuttaa kiinnostavalta ja toimivalta, paitsi jos kaatuu ja poistuu kajakista. Mallista riippuen kahdesta kolmeensataan euroon maksava asuste on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja varmasti vastaavalla idealla toimivaa myrskysadetakkia toimivampi. Mallin alkuperä juontaa gröönlantilais-melojien pukuun, mistä se on alkanut yleistyä koskimelojien käytössä. Kannattaa kokeilla retkikäytössä.

Roto-sportin Buranin loiva v-pohja. Taustalla Lettman Skinner.

Roto-sportin Buranin myyntinimi Suomen markkinoille on vielä mietinnässä.

Slovenialainen Roto-sport on suuri rotaatiovalujen valmistaja. Buran-kajakin hitsatut laipiot vaikuttavat tukevilta ja pysyvät paremmin kiinni kuin perinteiset liimatut laipiot. 

Oasis tai paremminkin Tempest-käyttäjille Eräkettu tarjoaa mm. slovenialaista  Roto sport –tehtaan 435 cm pitkää ja 59 cm leveää, suorakölilinjaista muovikajakkia. Sloveniassa ja Italiassa Buran-merkkisenä myytävässä kajakissa on loiva v-pohja ja kunnon terävät kantit. Pohja tuo mieleen Tahe greenland T:n tai Kayman Furyn.

Melontakohteet

Oravareitti on nimenä vanhoista melontajutuista tuttu, mutta en ole ennen reittiin perehtynyt. Kissakoskella toimiva Sulkavan Oravanpesät vuokraa kajakkeja ja kanootteja, hoitaa kuljetuspalveluja, järjestää melontakursseja ja –retkiä ja tarjoaa majoitusta ym. Oravareitin varrella. 57 km pitkä reitti alkaa Juvan ABC:n lähetä ja päättyy Sulkavan soutustadionille. Reitille ei kannata lähteä kuitukajakilla, reitti laskee yli 24 metriä monen ykkösluokan kosken kautta. Paras vesitilanne on toukokuun puolen välin ja juhannuksen välillä. Kirjoitan Oravareitistä erillisen jutun kevään aikana.

Lukemista

Messuilta voi joskus tehdä edullisia kirjalöytöjä. Nopealla selailulla jäi mieleen Lars Monsenin Vaellus halki Alaskan 22 eurolla (norm. 48€), kattava retkimelonnan perusteos Vesille kajakilla 12 eurolla ja SaaristoAtlas karttakirjan Saaristomeri-osa 25 eurolla (norm. 58€)

Melontablogi uudistuu

Melontablogin uudessa otsikkokuvassa olen Perception Essencen kanssa testilenkillä.

Melontablogini lukijamäärä on kasvanut viimeisen vuoden aikana, vaikka postauksia on ollut aiempaa vähemmän. Päivittäiset sivulataukset vaihtelevat keskimäärin viidenkymmenestä sataan sivunäyttöön. Ennätyspäivinä sivulatausten määrä lähentelee tuhatta. Kiitokset aktiivisille lukijoilleni. Suomenkieliselle melontablogille näyttää siis olevan tarvetta.

Aloitin bloggaamisen omaksi ilokseni kesällä 2009. Olin melonut Jyväskylästä Lahteen, ja halusin kirjata retken kokemukseni muistiin. En ollut siihen mennessä tavannut sellaista suomenkielistä melontablogia, joka palvelisi informatiivisesti ja kiinnostavasti kirjoittajaa ja hänen taustajoukkoaan laajempaa lukijapiiriä. Nyt suomenkielisten melontablogien kirjo on jo paljon runsaampi ja monipuolisempi.

Ensimmäistä, Päijänteen retkestä kertovaa Melontaa ja retkeilyä –blogia on luettu vajaat 10 000 kertaa. Myöhemmin tein omat blogit Suomenlahdenrannikolta, Saimaalta ja Hiidenvedeltä Tammisaareen. Näitä on luettu yhteensä noin 25 000 kertaa.

Valokuvia vesiltä ja mailta –blogin alkuperäinen ajatus oli kirjata itselle muistiin omia melontaelämyksiä ja tunnelmia päiväkirjamaisesti. Ajattelin, että valokuvat olisivat blogin keskeisintä sisältöä, olenhan ammatiltani valokuvaaja. Blogin osoite melontakuvia.blogspot.fi ja nimi syntyivät tältä pohjalta. Blogi kehittyi toisin.

Valokuvia vesitä ja mailta –blogin sivunäyttöjä on pian 80 000. Suosituinta sisältöä ovat välineisiin ja varusteisiin liittyvät käyttöarviot. Toki muutama retkikohde kuten Kelvenne tai Maa- ja Ulkokalla ovat myös luetuimpien juttujen kärjessä. Luotolainen –villapuserojuttu on saanut yllättävän paljon lukijoita, vaikka juttu ei ole ihan blogini aihepiirin ydintä. Lähiviikkoina julkaisen Luotolaiselle jatkoa. Yritän saada neulontaohjeen lukijoille ladattavaksi.

Uusia toimintoja

Monen lukijan toivomuksesta olen parantanut blogini luettavuutta. Koska blogiin on kertynyt melkoinen määrä sisältöä, lisäsin oikeaan palkkiin HAKU-toiminnon.

Oikeasta palkista löytyy nyt suoria linkkejä väline- ja käyttökokemusjuttuihin. Lisäksi palkissa on linkkejä joihinkin seuraamiini melontablogeihin. Linkkilistat hakevat vielä muotoaan.

Yläpalkissa on nyt Googlen kääntäjä. Yritän kirjoittaa sellaista tekstiä, joka kääntyy Googlen automaatilla ymmärrettävästi. Vältän pitkiä ja monimutkaisia lauseita, kielikuvia ja puhekielen sanontoja ja rakenteita.

Mitä haluaisit lukea

Tiivistän ja terävöitän blogini päivitystahtia. Tavoitteeni on tuottaa uutta sisältöä vähintään kerran viikossa. Lisään väline- ja varustejuttujen määrää sitä mukaa, kun saan kiinnostavia välineitä kokeiltavakseni.

Kerro, mitä haluaisit lukea melontablogistani. Mikä kiinnostaa? Lähetä viesti joko kommentoimalla tätä tai suoraan sähköpostilla. Sähköpostiosoitteeni on toimittaja-osiossa.