Kainuun vesillä osa 4, Jormasjärvi

Jormasjärvi hakee vetensä pienistä metsäjärvistä, mm. Kolmisopesta ja Salmisesta. Järvi laskee Jormasjoen kautta Nuasjärveen, Kajaaninjoen läpi Oulujärveen ja Oulujokea pitkin mereen. Ennen mereen päätymistä oululaiset imevät osansa Oulujoen vedestä juomavedekseen.

Kolmisoppeen ja Salmiseen vesi kerääntyy ympäröivältä erämaa-alueelta. Valuma-alueella kaivosyhtiö Talvivaara rikastaa nikkeliä. Uraaniakin alueelta saisi, mutta lupaa uraanin rikastamiseen ei ole myönnetty.

Jormasjärvessä on saaria enemmän kuin useimmissa Kainuun suurissa järvissä. Selkävedet eivät ole niin laajoja kuin Nuasjärvessä Oulujärvestä puhumattakaan. Maisema on erämainen.

Jormasjärven uima- ja veneranta on torstai aamuna hiljainen, veden pinta tyyni ja helteinen sää huokuu nousevaa ukonilmaa. Ympäristöstä näkee, että venevalkaman käyttö ei ole kovin vilkasta.

Jormasjärven erämaista vaaramaisemaa. Yksinäisen venempoottorin ääni rikkoi hiljaisuuden. Verkkojen kohoja ja lippuja näkyi siellä täällä.

Talvivaaran paljonpuhuttu kipsisakka-allas on tällä hetkellä lähes tyhjä. Reunoilla näkyvä oranssinruskea kipsisakka jää altaaseen, vesi johdetaan toisaalle. En melonut täällä, vaikka reunamattoja pitkin olisi ollut liukasta lasketella veteen.

Kainuun vesillä osa 3. Rimpilänniemi ukonilman edellä.

Kajaanin ja Sotkamon välillä aaltoilee laaja Nuasjärvi. Järvi on osa Oulujoen latvavesistöä. Kajaaninjoki yhdistää Nuasjärven Oulujärveen. Nuasjärven vedenkorkeutta säännöstellään Oulujärven tapaan. Vedenpinnan vaihtelu on lähes kaksi metriä. Alimmillaan veden pinta on talviaikana. Keväällä pintaa nostetaan virkistyskäytön vuoksi lähelle ylärajaa ja vedenkorkeus pyritään säilyttämään ylhäällä aktiivisen veneilykauden ajan.

Oikealla Rimpilänniemi, vasemmalla Iso-Tahkonen, taustalla nouseva ukonilma.

Rimpilänsalmen lokit. Ukonilman keskus kiertää laajan selän idän eli Vuokatin puolelta.

Untako vai vain lokin höyhen.

Vesi on nyt noin viisitoista-asteista. Virkistää sopivasti melonnan jälkeen. 

Kainuun vesillä osa 2

Oulujärven Ärjänsaaren Lounaisrantaa. Lounaan ja lännen puoleinen seitsemän metrin tuuli nosti ulompana selällä samanlaista aallokkoa kuin merellä. Tuulella on Vuolijoen suunnasta yli viisitoista kilometriä vapaata tilaa puhaltaa. Star 530 käyttäytyi sivuaallokossa rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Evä puoleen väliin laskettuna suunta ei tarvinnut ohjailuvedoilla korjata. 

Oulujärven hietikot kohoavat vedestä monin paikoin jyrkkinä, näyttävinä rinteinä.  Korkeutta näillä hiekkaseinämillä voi olla enemmän kuin seinämän päällä kasvavilla suorarunkoisilla männyillä, jotka nekään eivät ihan lyhyitä ole. 

Ärjänsaaren eteläisin niemi, Säippä. Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa. Kahvila on sisempänä saaressa, samoin roskakatokset, puuceet ja telttailualue.

Säipän nokka. Ilman lämpötila lauantaina 24.5. noin 28 astetta. Tuuli seitsemän metriä lounaasta. Varjoa ei missään.  Olisiko sittenkin pitänyt ottaa kuivapuku pois päältä ainakin tauon ajaksi. 

Oulujäveä sanotaan Kainuun mereksi. Saaria on vähän, vastarannan näkee vain hyvällä säällä. Saaretonta avovettä voi olla monin paikoin parikymmentä kilometriä.

Ärjänsaaren lounaiskärjessä tuulee. Hiekkamaassa mäntyjen juuret eivät pidä riittävästi. Kaatuneita puita on rannat pitkänään.

Näkymä Säipästä Ärjän eteläsivun Hautakaarteeseen. Nuotiopaikoille oli kerätty kaatuneiden puiden oksia. Varsinaiset polttopuut kuuluvat telttapaikan hintaan. Yksi telttayö maksaa viisi euroa. 

Lähtö ja paluupaikkani Koutalahden kalasatama ilta-auringossa. Satamasta on Säippään normaalikelissä reilun tunnin melonta. Väli on avovettä, saaria ei ole. Jos aamulla lähtee ennen tuulen nousua ja palaa tuulen illalla laannuttua, retki sopii vähemmänkin meloneelle.

Ouluärvi kohoaa mahtavana selkänä Koutalahden venesataman tieltä katsottuna. Taustalla häämöttää Ärjänsaari. 

Kainuun vesillä osa 1

Nuasjärven Rehjansaari on Kajaanin kaupungin ulkoilualuetta. Erämaiseen tunnelmaan pääsee melomalla Kajaanin keskustasta Sotkamon suuntaan noin kymmenen kilometriä. 

Rehjansaaressa on useita nuotiopaikkoja ja laavuja. Ilta-auringon puoleisella nuotiopaikan puukatoksessa oli nelisen kuutiota rutikuivaa koivua.

Voiko telttapaikka enää tämän hienompi olla? Tasaista, pehmeää kanervikkoa, vesi kolmella puolella, ja nuotiopaikka muutaman kymmenen metrin päässä. Tähän paistaa aurinko aamulla ja illalla.

Rehjansaaren rannat ovat kivikkoisia ja nuotiopaikkojen laiturit korkeita tällä vedenkorkeudella. Kajakin alle on hyvä varata pehmeitä "lötköpötköjä" tai vetää kajakki kiville keskipohjalaiseen tapaan lätkämailan varren päälle. Samaa kannella kulkevaa lätkämailanvartta keskipohjalaiset käyttävät tukena melan sijasta kajakkiin istuessa ja siitä noustessa. Pysyypä mela ehyenä ja naarmuttuu vähemmän.

Pari viikkoa sitten Nuasjärven rannat olivat varjon puolella vielä jäässä. Tämän kevään ja kesän kuvissani näkyvä sinivalkoinen kajakki on Welhonpesän Star 530.

Nuasjärven samoin kuin Oulujärvenkin vedenkorkeutta säännöstellään Oulujoen vesivoimalaitosten tarpeen mukaan. Sulan veden aikana järvien pinta on virkistyskäytön vuoksi korkeammalla kuin talvella. Nuasjärven vedenkorkeuden vaihteluväli on koko vuoden aikana puolitoista metriä! Tällä hetkellä pinta on joitakin kymmeniä senttejä normaalia toukokuun korkeutta alempana, koska talvi oli vähäluminen. Rehjan itärannan portaat odottavat toiveikkaasti ylävettä...

Rakeita ja koivunlehtiä

Kuvan mela on AT:n hiilikuitu-nylon-lasikuitu Pursuit. Vanhasta Harmony Tortugastani murtui lapakulman säätömekanismi eikä uutta osaa löytynyt hyllystä.  Pursuitin lapa on aavistuksen Tortugaa isompi ja lasikuituvahvisteinen, varsi ohuempi ja lukitusmekanismi fiksumpi. Mukava melko tasan kilon painoinen mela. 

Juuri ennen lenkille lähtöä satoi rakeita ja taivas oli synkeän musta. Lähdin hiipuvassa tihkusateessa harmaan pilviselle järvelle. Muutama kilometri, ja sää oli kuin heinäkuun iltana, paitsi parikymmentä astetta kylmempi.

Klaukkalan koivuissa on jo pienet lehdet. Oulujärven Ärjänselällä oli vielä pari päivää sitten jonkin verran jäitä. Kuhmon Ontojärvestä lähti jäät eilen. Ensi viikon alussa vien kajakin Kainuuseen ja alan kiertää Oulujoen latvavesien retkisaaria. Kunhan töiltäni ehdin.

Paltaniemeltä pohjoiseen. Vastaranta vielä jäässä.

Kainuun puut saavat odottaa vielä jonkin aikaa lehtien puhkeamista. Paltaniemen venesatama.

Star 530

Star 530 on selkeälinjainen, konstailematon ja kaunis kajakki.

Kotijärvessä kohta uidaan, mutta työni pitää minua Kainuussa vielä parisen kuukautta. Kainuun järvet ovat vielä jäässä. Ennen pääsiäistä vain voimakkaammin virtaavat vedet olivat sulia.

Uskon, että vapun jälkeen Kainuussakin pääsee vapaille järvenselille. Kortteeripaikkani Kajaanijoen varressa on laajan Oulujärven ja vähän pienemmän Nuasjärven välissä. Nuasjärvelle pääsen melomaan melkein asunnon ovelta, Oulujärvelle on ohitettava kaksi peräkkäistä voimalaitosta.

Odotan innolla Kainuun melontavesiä. Hain Welhonpesästä kauniin sinisen Star 530 -kajakin, jolla aion meloa mahdollisimman kattavasti Kainuun vesireittejä ja ja retkisaaria sekä Oulujärvellä että Sotkamon, Kuhmon ja Suomussalmen suunnalla.

Katsotaan, kuinka paljon työviikkojen arki-iltoina ehtii ja jaksaa, ja miten säät sallivat.

Star 530:n kansi on merikajakkien tapaan pyöreä. Vesi ei jää kannelle seisomaan. Keula ja perä ovat kohtalaisen kantavia,  pohjan linja on maltillisen kaareva. Peräsintä ei ole, suurehko evä riittää hyvin pitämään kajakin suunnassa myötätuulessa. Muotoilu ei ole uusinta muotia. Meloessa koeteltu, ajaton runkomuoto tuntuu selkeältä, tukevalta ja melko nopealta. Ensimmäisen nautiskelulenkin maksiminopeus oli 9,9 km/h ja keskinopeus vajaat 8 km/h.

Konstailematon, kaunis ja selkeäpiirteinen kajakki. Päiväluukku on vain edessä. Takapäiväluukun puute ei ainakaan minua haittaa. Päinvastoin, ylimääräisen välilaipion puute helpottaa retkioloissa takatilan pakkaamista. Pakkausluukut ovat riittävän suuria, kajakkikärry sujahti takaluukun alle renkaita irroittamatta. Taustalla Tiiran uimarannan juuri valmistuva uusi huoltorakennus. 

Ensimmäiset viisikymmentä kilometriä

Yksinäinen silkkiuikku etsii seuraa Valkjärven pohjoispäässä. Linnut seuraavat tarkkaan melojan katsetta.  Jos en katso suoraan uikkua, se ei välitä minusta, ja voin meloa muutaman metrin päästä ohi. Heti jos käännän katseeni lintuun, se lähtee lentoon, vaikka olisin kymmenien metrien päässä.

Pääsiäisen pyhinä ja parina pyhien jälkeisinä arkipäivinä sää oli kuin kesäkuussa, mutta vesi kuin marraskuun lopulla. Aurinko lämmitti kuivapuvun ja melontaliivin selkää. Hiki valui, vaikkei mitään tehnyt. Melasta ja tuulisten päivien aalloista roiskuva vesi oli jäätävän kylmää ja kirveli iholla kuin alkutalven ensimmäiset avantouinnit.

Yllättävän nopeasti melonta alkaa talven jälkeen sujua. Vuosi sitten ehdin meloa ennen 1300 kilometrin rannikonretkeä vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Tämän kevään ensimmäisten kymmenien kilometrien jälkeen tuntuu, että voisin lähteä talven sisätöissä nuhjaantuneen elimistöni puolesta vaikka ensi viikolla uudelleen rannikolle. Olisipa aikaa..