Ensimmäiset viisikymmentä kilometriä

Yksinäinen silkkiuikku etsii seuraa Valkjärven pohjoispäässä. Linnut seuraavat tarkkaan melojan katsetta.  Jos en katso suoraan uikkua, se ei välitä minusta, ja voin meloa muutaman metrin päästä ohi. Heti jos käännän katseeni lintuun, se lähtee lentoon, vaikka olisin kymmenien metrien päässä.

Pääsiäisen pyhinä ja parina pyhien jälkeisinä arkipäivinä sää oli kuin kesäkuussa, mutta vesi kuin marraskuun lopulla. Aurinko lämmitti kuivapuvun ja melontaliivin selkää. Hiki valui, vaikkei mitään tehnyt. Melasta ja tuulisten päivien aalloista roiskuva vesi oli jäätävän kylmää ja kirveli iholla kuin alkutalven ensimmäiset avantouinnit.

Yllättävän nopeasti melonta alkaa talven jälkeen sujua. Vuosi sitten ehdin meloa ennen 1300 kilometrin rannikonretkeä vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Tämän kevään ensimmäisten kymmenien kilometrien jälkeen tuntuu, että voisin lähteä talven sisätöissä nuhjaantuneen elimistöni puolesta vaikka ensi viikolla uudelleen rannikolle. Olisipa aikaa..