Jäät lähtivät Seurasaarenselältä

Meloin Ourilta Keilaniemeen ja Kuusi- ja  Lehtisaarten kautta Seurasaaren ympäri takaisin. 12 leppoisaa ja lämmintä kilometriä. Joitakin jäälauttoja vielä kellui Seurasaarenselän suojaisilla osilla.
Tähän aikaan keväästä vesi on hyvin kylmää. Siksi on pukeuduttava niin, että vedessäkin tarvittaessa tarkenee. Arvatkaa onko meloessa kuuma, kun ilman lämpötila on varjossakin noin 20 astetta.

Kevään ensimmäinen vastaantulija oli moottorivene Keilaniemen ja Kaskisaaren välisen sillan länsipuolella

Jokohan Valkjärven jäät lähtevät tänään.

Avovesikauden avaus

Jää näyttää kattavan sinnikkäästi Valkjärveä. Siksi kävin avaamassa avovesikauden merellä, joka työmatkoilla auton ikkunasta katsoen on näyttänyt melkein sulalta.

Meilahden rannat ja Seurasaaren sillan vierustat olivat vielä jäässä. Rajasaaren tienoot, missä on mm. kolmen eri melontaseuran vajat, olivat myös jäässä. Ajoin Hietaniemeen. Eteläsivulla melaveikkojen vajalle mennessä ranta oli avoin. Siispä siitä vesille.

Meloin pienen lämmittelykierroksen jälkeen kohti Taivallahtea jään reunaan. Jää oli ohutta höttöä, kuin märkää sohjoa. Se lähtee tänään, jos vähänkin tuulee. Auringossa jään pinta höyrysi ja nosti ohuen sumukerroksen jään pintaan. Melkein kuuli, kun jää suli.

Meloin kohti Lauttasaaren kärkeä ja poikkesin Ruoholahden kanavaan, missä en ollut aiemmin käynyt. Lunta oli vielä varjoisilla laitureilla. Kaikki venepaikat olivat vielä kahta lukuun ottamatta tyhjiä.

Enää 992 kilometriä tämän vuoden tonnitavoitteeseen. 

Sulaa odotellessa

Viikonlopuksi on ennustettu lämmintä säätä. Valkjärvi on vielä jäässä, mutta toivottavasti lämpö riittää viikonlopun aikana sulattamaan järvenselän jäästä vapaaksi. Pääsiäisenä olisi hyvää aikaa käynnistää tämän vuoden ulkomelontakausi. Merellä jo  pääsee avoveteen melkein mistä tahansa.

Kuvassa ei ole eskimo eikä sieraimesta ilmaa puhaltava valas

Talven halliharjoitusten tavoitteeni oli ylätuennan oppiminen paikallaan virtaamattomassa vedessä ja eskimon hiominen varmemmaksi. Kevätkautena käytin harjoituksiin Tahe Greenland T -kajakkia. Greenland pyörähtää helposti osaavissa käsissä eskimon jopa ilman melaa. Minun osaaminen ei sellaiseen vielä riitä eikä selkäni taivu riittävästi.

Kevään viimeiset harjoitukset tein Revalilla. Halusin nähdä, mitä olen talven aikana oppinut. Eskimo on nyt selvästi aiempaa sujuvampi ja varmempi. Ylätuenta sujuu kunnolla vain oikealta. Greenlandilla se sujui molemmin puolin. Reval ui tyhjänä paljon korkeammalla kuin Greenland. Voi olla, että lastatun Revalin käsittely on helpompaa. Ainakin viime kesän aallokoissa retkilasti auttoi selvästi kajakin käsittelyä.

Ulkomelontakausi on mukava aloittaa pikkuisen varmempana kajakin käsittelijänä. Tuentaharjoituksia ja muuta puljausta on kuitenkin jatkettava heti, kun vedet riittävästi lämpenevät. Tavoitteellisesta halliharjoittelusta huolimatta ehkä merkittävin melontaa auttava asia oli kuitenkin melontahaalari päällä avannossa käynti.

Nyt tiedän, että huolellisesti puettu melontapuku pitää minut kuivana ja lämpimänä kylmässä vedessä riittävän pitkään, että ehdin pelastautua tavalla taikka toisella. Melontapuku kannattaa pukea päälle huolellisesti ja aina, kun vesi on muutaman minuutin uintireissulle liian kylmää. 

- Hypää edes kerran veteen täysissä melontakamppeissa, niin tiedät, mitä sinulle vedessä tapahtuu! 

- Tiiviin puvun sisällä oleva ilma muuttaa kellunta-asentosi ja liikuntakykysi arvaamattomasti.
- Vettä pitämättömissä, läpimärissä kamppeissa uiminen ja kajakkiin nousu voi olla todella raskasta.
- Ui joskus huviksesi kumisaapaat jalassa - etkä enää koskaan melo kumisaappaissa.

Hyvää avovesikautta.

Jäällä

Valkjärven jään paksuus on pilkkijätiedon mukaan tällä hetkellä 60 senttiä. Jään päällä on lumikerros, joka kantaa hyvin hiihtäjän. Pinnalla on alle kymmenen senttiä uutta lunta. Hiihtokeli on mainio.

Hiihdin tutun melontalenkin järven ympäri. Seitsemän kilometriä. Aurinkoisella puolella lumi vettyy harmaaksi sohjoksi. Viime kevään voiteilla suksi luistaa hyvin molempiin suuntiin. Lipsuu. Varjon puolella luisto on hyvä vain eteenpäin.

Kantava lumikerros ja lipsuminen houkuttelevat luisteluhiihdon kokeiluun. Pari päivää lenkin jälkeen poden lihaskipeyttä sellaisissa paikoissa, joita ei ennen tiennyt olevankaan. Todella monipuolista liikuntaa.

Jos kevät on lämmin, voi kuukauden kuluttua järvellä meloa. Jää ohenee ja haurastuu pystysuoriin lamelleihin. Puikkoontuu. Sitten se hajoaa jopa yhdessä päivässä tuulten mukana ja liukenee veteen. Järven selkä on vapaa.

Saaristo- ja rannikkolaivurikurssilla

Kävin syksyllä saaristolaivurikurssin ja osallistuin Navigaatioliiton järjestämään valtakunnalliseen kokeeseen. Koe meni hyvin, vaikka en aukottomasti tuntenutkaan kansainvälisen reittijakojärjestelmän piirissä kulkevaa purjealusta koskevia säännöksiä. Suomessa on yksi tällainen alue Ahvenanmaalla. Arvasin myös osittain väärin pimeässä vasemmalle kulkevan luotsialuksen valotunnuksen. Luulin luotsia osittain ohjailukyvyttömäksi.

Muut asiat osasin. Melojan kannalta tärkeimpiä ovat kompassioppi, maisemanavigointi ja karttamerkit.
Muistan unissanikin, että Suomessa eranto on itäinen eli positiivinen ja se vähennetään kartalta mitatusta tosisuunnasta. Siis kartalta otetusta suunnasta korjataan vähän vasemmalle. Selkeää. Tätä ei tarvitse enää arvailla niin kuin joskus illan hämärissä Päijänteellä.

Eksymä voi olla positiivinen tai negatiivinen ja sen suuruus vaihtelee suunnan ja käytettävän kompassin mukaan. Voisin huvikseni joskus tarkistaa kansikompassini eksymän. Muutaman asteen heitto merkitsee ison selän ylityksessä paljon, sumussa ja pimeällä aivan liian paljon. Eksymä on tavallisesti suurin itä-länsi suunnassa.

Rannikkolaivurikurssit päättyivät viikko sitten. Koe on huhtikuussa. Nyt näyttää siltä, että lomamatkan vuoksi osallistun vasta joulukuun kokeeseen. Rannikkolaivurikurssin tärkeimmät asiat saaristokurssin lisäksi ovat virta, sorto, vuorovesi ja merkintälaskut. Kurssin harjoituskartalla on Suomenlahdelle kuviteltu muutaman metrin vuorovesivaihtelu ja asianmukaiset taulukot. Merkintälaskujen avulla määritellään suunta ja matka pituus- ja leveyspiirien avulla. Merkintälaskulla on mahdollista määritellä suunta ja etäisyys karttalehdeltä toiselle.

Rannikkokurssin kiinnostavin ja melojalle hyvin tarpeellinen asia on sääoppi. Kurssilla ei sitä käyty läpi, mutta opastettiin hyville lähteille. Nyt tiedän, miksi kesäkuun Virojoki-Tammisaari -retkellä oli melkein joka päivä 5-6 metrin sivutuuli.

Merituuli syntyy, kun auringon nousun jälkeen maa lämpenee merta nopeammin. Kun lämpötilaero on riittävä, virtaa mereltä kylmää ilmaa maalle. Alkukesällä meri on vielä kylmä, vaikka maalla voi olla helle. Merituuli nousee yleensä aamupäivällä klo 10 -11 ja tyyntyy illalla auringon laskiessa ja maan jäähtyessä.

Alkukesän retkillä kannattaa nousta varhain, meloa puoleen päivään, pitää kunnon tauko ja vetää illalla toinen pitkä rupeama. Ainakin isojen selkien ylitykset kannattaa ajoittaa aamuun tai iltaan. Viimekesäinen Porkkalan-selän ylitys osui juuri tällaiseen tyyntyvään iltaan. Vastaavasti Kotkaan taisteltiin melkoisessa sivuvastaisessa juuri pahimman merituulen puhaltaessa. Toinen asia on sitten matala- ja korkeapaineen vaihteluista johtuvat säärintamat, ukkoset ja muut säähän laajemmalti vaikuttavat virtaukset.

Ylätuentaa ja eskimoita uimahallissa

Halliharjoituksissa olen opetellut viime aikoina ylätuentaa. Tältä se näyttää tässä vaiheessa.



Kesään ja avovesikauteen mennessä  ylätuenta pitäisi sujua luontevasti molemmilta puolilta. Siinä on jäykkäselkäiselle haastetta.
Videoklipin lopussa näkyy, millä tavalla kajakin kanteen kiinnitettyä kameraa käytetään.

Toinen video on seuraavalta harjoituskerralta. Kamera on altaan reunalla. Lopuksi pyörähtää ylätukieskimo.

Käyttäjäkokemuksia kajakeista, RTM Artic Nova

RTM Artic Nova oli toinen kajakkini. Ensimmäisen rakensin itse vanerista, lasikuitunauhasta ja epoksista. V-pohjaisen, korkealla istuttavan vanerikajakin jälkeen laakean pyöreäpohjainen ja leveähkö Artic tuntui vakaalta ja turvalliselta. Vaikka istuinaukko on melko suuri, saa sen reunoista jonkin verran tukea jaloilla. Vanerikajakkia piti meloa kilpatyyliin, tämä sen sijaan tuntui heti retkikajakilta.

RTM Artic Nova on hyvä mökkikajakki ja sopii aloittelijalle. Sen ominaisuudet riittävät jokiretkiin ja rauhallisille selille. Satunnaisesti melovalle, kalastavalle tai lintuja bongaavalle se riittää ainoaksi kajakiksi. Voisin laskea sillä vaikkapa Ounasjoen kevein retkivarustein.

Artic on vakaa, kulkee helposti suoraan ja sillä saattaa meloa kymmeniä kilometrejä päivässä. Muovinen kajakki on 4,3 metriä pitkä ja 63 senttiä leveä. Kajakki painaa reilut 20 kiloa. Sen jaksaa hyvin nostaa auton katolle tai kantaa jonkin matkaa rantaan. Edessä ja takana on kumikantiset pakkausluukut. Kansikuminauhoja on vähän.

Kajakissa on nelipykäläiset kiinteät jalkatuet, joista etummaisin oli liian kaukana ja muut liian lähellä. Siksi vaihdoin siihen säädettävät jalkatuet, joilla melonta-asennon sai sopivaksi. Istuimen pohjalla käytin sentin paksuista solumuovilätkää, ettei istuimen etureuna painaisi takareisien yläosaa. Kannen alle liimasin samaista sentin vahvuista retkipatjaa paremman reisituen aikaansaamiseksi.

Ensimmäisissä koekaatumisissa kajakin takimmainen väliseinälaipio irtosi ja kajakki täyttyi vedellä. Liimasin ja tiivistin molemmat laipiot kummaltakin puolen Marine Coop – liimalla eikä irtoamis- tai vuoto-ongelmia enää ilmennyt. Ruuvasin kanteen joukon heloja ja kunnolliset kansiköydet pelastautumis- ja pakkaustarkoituksia varten.

Pienen virittelyn jälkeen RTM Artic Nova toimi hyvin kaikissa niissä vesissä ja keleissä, missä uskalsin sillä meloa. Parhaimmillaan se oli rauhallisilla järvenselillä ja tulvivassa Kalajoessa. Eskimoharjoitusten edetessä siirsin istuinta pari senttiä eteenpäin, jolloin taakse pääsi nojautumaan paremmin. Eskimo helpottui huomattavasti.

Pohjan muoto on keskiosassa laakean pyöreä. Se muuttuu keulaa ja perää kohti v-pohjaksi ja päättyy evämäisesti molemmissa päissä. Pohjan sivulinja, rocker, on suora, evien kanssa jopa aavistuksen negatiivinen. Niinpä muoviset perä ja keula kuluivat parin vuoden rantautumisten seurauksena jonkin verran.

63 sentin leveys rajoittaa jonkin verran kunnollista melonta-asentoa. Myös aavistuksen luistavat selkätuen hihnojen lukot aiheuttavat sen, että melonta-asento painuu helposti takanojaksi. Takanoja on tehoton ja nopeasti hartiat kipeyttävä asento. Varmistin selkätuen hihnojen säädöt reilunkokoisilla hakaneuloilla.

Ihan metriseen aallokkoon en Articilla mennyt. Puolimetrisessä pärjää vielä ihan hyvin. Kajakki pitää melko hyvin suuntansa sivu- ja myötätuulessa. En Articilla meloessani päätynyt yhtään kertaa sellaiseen aallokkoon, virtaan tai tuuleen, jossa olisin ollut sen kanssa todellisissa vaikeuksissa. Osaltaan on kysymys vähäisestä melontakokemuksesta ja terveestä harkintakyvystä.

Pyhäjoella meloin muutaman metrin tuulessa merelle. Aallokon alkaessa nousta käännyin ja jatkoin rannan suunnassa. Nykyisellä melontakokemuksella ja merikajakilla en olisi vielä sellaiseen aallokkoon reagoinut. Tulvivassa Kalajoessa kajakin kääntäminen virrassa tuntui työläältä. Ehdin mennä kymmeniä metrejä alavirtaan ennen kuin sain kajakin ympäri.

Valkjärvellä jäiden seassa meloessa kajakki tuntui vakaalta. Evämäinen keula ei noussut helposti jään päälle. En tiedä oliko tarpeenkaan nousta. Vanajaveden ja Hiidenjoen retkilläni kajakki toimi lähes tyynissä keleissä hyvin ja tuntui turvalliselta. Pitempään istuessa pienet puutteet ergonomiassa alkoivat haitata.

RTM Artic Nova on edullinen ja monikäyttöinen kajakki. Suurimmat puutteet lienevät samansuuntaiset kuin muissa vastaavanhintaisissa peruskajakeissa. Kansi on takaa turhan korkea ja istuin aukossa liian takana. Leveyttä on muutama sentti liikaa. Kansiköydet on lähinnä koristeita ja pakkausluukkujen kannet kustannussyistä pinta-asennettuja. Pohjan etu- ja takapään muoto suosii helppoa suoraan melomista ketteryyden kustannuksella.

Pienellä virittelyllä tällaisesta kajakista saa edullisesti itselle sopivan, monikäyttöisen ja helpon käyttökajakin. Kovin nopeahan se ei ole, mutta vakaa ja helppo. Oasis lienee lähinnä vastaava kilpaileva malli. En ole sellaista kokeillut. Kuvien perusteella sen keulan ja perän muoto vaikuttavat onnistuneemmalta kuin RTM:n.

Luovuin kajakistani melottuani sillä reilut kaksi kesää ja yhden uimahallikauden. Joki- uimahalli- ja reissukäyttöön haluaisin vastaavankokoisen mutta kapeamman muovikajakin. Rockeria saisi olla jonkin verran ja kansihelat ja -köydet asianmukaiset. Kokeilemani Sun Costal tai Star 500 PE ovat melkein sellaisia. Näistä Costal tuntuu kokoisekseen painavalta ja Star turhan pieniaukkoiselta.