Aurinko nousee

Maisema on parhaimmillaan aamulla auringon noustessa ja heti sateen jälkeen, kun aurinko taas paistaa. Aamulla värit vasta heräävät, vedestä nousee usvaa, valo tulee alhaalta ja eri suunnasta kuin päivällä.

Linnut ja maisema

Olin valokuvannut Vanajaveden lintuja veneestä käsin. Kajakista kuvaaminen on vähän epävakaampaa, mutta vastaavasti on mahdollista päästä vähän lähemmäksi kohdetta.

Loppujen lopuksi tuntui, että annan lintujen olla omissa oloissaan ja nautin melonnasta ja siihen kuuluvasta visuaalisesta luontoelämyksestä.

Kalasääski

Kalasääski pesii vuodesta toiseen Vanajanselän eteläpäässä tekopesässä. Moottoriveneen se varoittelee jo matkan päästä, mutta kajakista se ei tunnu juuri välittävän.

Ensimelonta Vanajavedellä

Ostin muovisen peruskajakin, koska olimme muuttaneet syksyllä Valkjärven rantaan. Melonta ja valokuvaaminen yhdistyvät soivasti. Kajakilla pääsee melkein mihin vaan, missä on vettä. Linnut eivät pelkää kajakkia niinkuin isompaa soutuvevettä. Kajakilla uskaltaa isommalle selälle kuin soutuveneellä.

Laulujoutsenet Vanajalla

Laulujoutsenet kokoontuvat vuoden lopulla Vanajanselän etelälaidalla Heinunlahden perukan viimeisille sulille. Joulun välipäivinä aurinko paistaa matalalta, kuva on otettu keskellä päivää.

Inkkari, yksikkö vai kaksikko

Aluksi kiinnostuin puuveneen rakentamisesta. Löysin sattumalta Hannu Vartialan veneenrakennussivut. Olisin halunnut tehdä purjeveneen, mutta kanootti tuntui sopivalta ensimmäiseksi hankkeeksi. Inkkarimallinen kanootti kiinnosti, koska sillä voi kuljettaa paljon tavaraa, siihen mahtuu useampi henkilö, ja Aku Ankan pikku Hiawathallakin oli sellainen.

Rakentaminen kiinnosti aluksi enemmän kuin melonta. Enhän ollut koskaan melonut kajakilla ja vain muutaman kerran kokeillut inkkaria. Vasta vanerikajakkia maalatessani pääsin sattumalta melomaan mutkan Mari-kajakilla. En osannut päättää, teenkö kanootin, yksikön vai kaksikon vai jotain siltä väliltä. Lopputulos ei ollut oikein mikään näistä. Rungon piirustukset oli tarkoitettu alunperin kilpasoutuveneeksi. Muokkasin niitä vähän, ja rakensin kannen.

Kömpelöstä ulkomuodosta ja puutteellisista melontataidoista huolimatta kajakilla melominen sujui hyvin. Se kulkee suoraan ja on helposti käänneltävissä kallistelemalla. Kannen muotoilusta johtuen polvet eivät saa juuri ollenkaan tukea, ja sormet repeytyvät liian korkeaan ja terävään partaaeen. Kajakki kelluu v-phjasta huolimatta liian pinnassa. Tuuli ottaa siihen helposti. Mela muistuttaa enemmän leipälapiota - myös melontaominaisuuksiltaan.

Ensimmäinen askel

Vesillelaskun päivä. Itse tehty vanerikajakki on juuri valmistunut. Ensimmäinen askel melontaharrastuksessa, joka jatkuu.

Katselin kerran pikkupoikana Kemin Takajärvellä valkoista kajakkia, joka näytti pitkältä, kapealta ja tavattoman kevyeltä. Kajakkia melottiin yhdellä pitkällä, puolelta toiselle keikkuvalla melalla.

Myöhemmin näin saman kajakin lähempää, kun se oli jätetty rantaan. Siinä oli ohuista rimoista koottu runko ja päälle pigoitettu kangas. Kangas oli maalattu paksusti ja tiiviisti valkoisella maalilla kuin lentokoneen siipi.