Skim Beaufort - puhdetöitä tiedossa

Kokkolalainen kajakinveistäjä Charger Composites Oy päätyi syksyllä konkurssiin. Veistämöllä, tai siis lasikuitutehtaalla laminoitiin mm. Tideracen kajakit ennen kuin niiden valmistus siirtyi Thaimaahan. Tilalle hankittiin joitakin vuosia sitten ruotsalaisen Skimkayaks -merkki muotteineen. Firma käytti brändinimeä Miks Kayaks.

CC:n tunnettuja malleja ovat mm. Artisan G5, Wahoo, Viviane (Kajaksport) ja Skim Distance, Differ, Dex, Braveheart ja Beaufort. Merkkejä pidetään yleisesti laadukkaina ja malleja on enimmäkseen kiitelty. Löysin ruotsalaiselta alan keskustelusivulta laajan pohdinnan siitä, olisiko Braveheart oikeasti Tideracen Xciten kopio. Täyttä varmuutta ei syntynyt suuntaan eikä toiseen. Kovin samanlaisia ovat muidenkin vastaavan kokoisten brittihenkisten banaanikajakkien pohjanmuodot.

Tämän värinen Beaufort odottaa Kokkolassa noutajaa. 

Vahvistamattoman huhun mukaan tehtaan mallien valmistus jatkuisi edelleen uusin yritysjärjestelyin. Toivotaan, että tuotanto jatkuu ja voi hyvin.

Seurasin konkurssipesään jääneiden muutaman kajakin nettihuutokauppaa. Braveheartien hinnat nousivat lähelle kahta tuhatta eikä monenkaan kajakin hinta jäänyt alle tuhannen euron, vaikka joukossa taisi olla vain kaksi uutta, ykköslaatuista Braveheartia. Muut olivat joko käytettyjä esittelymalleja, reklamaatiopalautuksia tai niistä puuttui osia. Karuin huutokohde oli käytännössä pelkkä viimeistelemätön runko.

Kohteet sulkeutuivat kahtena eri iltana. Huusin ensimmäisen illan kohteista Skim Beuafortin, jossa kerrottiin olevan kuljetusvaurioita ja epäsopiva istuinaukko. Hyvä että huusin, koska seuravan illan kohteiden hinta nousi heräteostajalle liian korkeaksi. Arvelin kuvien perusteeella, että Beaufortin takalaipio olisi asennettu himpun verran liian eteen ja se haittaisi siksi aukonkehyksen asennusta. Huusin silti, koska hinta jäi kolmannekseen virheettömän uuden hinnasta.

Hautaan kajakinrakentamishaaveeni tältä keväältä. Sen sijaan käynnistän lasikuitukajakin korjaus- ja tuunauspajan, kunhan saan tumman sinivalkoisen Beaufortini haetuksi kotiin. Jännittävää nähdä, mitä tuli ostetuksi.

Sika säkissä? Istuin on kuulemma väärän kokoinen ja istuinaukko tarvitsee säätöä. Kuvan perusteella näyttää, että takalaipio on liian edessä. Aika näyttää, miten paljon tähän tarvitaan taitoa tai väkivaltaa tai molempia, että tästä tulee soiva peli.

Valoilmiö

Yksi retkimelonnan viehätys on sen vahvassa visuaalisuudessa. Tuulen, aallokon ja valaistuksen jatkuva vaihtelu muokkaa maisemaa joka hetki erilaiseksi. Veden pinnan tuntumassa pienenkin muutoksen aistii heti. Luonto on kaikessa voimassaan ja myös armeliaisuudessaan vahvasti läsnä.

Yöllinen myrsky jatkui pitkälle iltapäivään. Olimme pitäneet tuulta saaressa edellisestä yöstä lähtien. Seitsemäntoista metrin tuuli nosti terävän ristiaallokon pienille saarten välisille selille ja salmiin. Alkuillasta lähdimme harmaalle, vielä valkoisena vaahtona vellovalle merelle. 

Meloimme saarten suojasta toiseen tuulisten, aallokkoisten aukkojen yli. Myrskyisen ja harmaan päivän hämärtyessä iltaan tavoitimme  suojaisan sisäreitin. Yhtäkkiä, jossain Purunpään eteläpuolen sokkeloissa maisema värjäytyi siniharmaan taivaan alla punaiseksi. Vahva, matala pilvipeite raottui ja laskeva aurinko värjäsi pieneksi hetkeksi taivaanrannan pilven oranssinhehkuiseksi.

Parissa minuutissa pilvi sammui ja maisema hämärtyi taas sinisen harmaaksi. Vajaan tunnin kuluttua leiriydyimme pieneen, sysipimeään saareen otsalamppujen valossa.

Retkikertomus, mihin hetki liittyy, on luettavissa kokonaan täältä:

http://etelarannikko.blogspot.fi/2010/08/suomen-etelarannikon-melonta-kesalla.html

Mustakantinen kajakki ja rakennushaaveita

Olen melonut monenlaisilla kajakeilla. Ensimmäinen kajakkini oli laivaston harmaa, vanerista itse rakennettu ruuhi. Oikeastaan se ei edes ollut kajakki. Kokeilin vaneri-epoksi -rakennusmenetelmää enkä löytänyt sopivia ilmaisia piirustuksia. Kajakin runko syntyi kilpasoutuveneen piirustuksilla ja kannen kyhäsin ilman sen kummempaa suunnitelmaa ja kokemusta. En ollut koskaan melonut kajakilla. Rakennusprojekti onnistui kuitenkin niin hyvin, että kipinä melontaharrastukseen syttyi.

Seuraavana keväänä hankin muovisen peruskajakin ja parin kauden jälkeen merikajakin, joka minulla on vieläkin. Koko harrastukseni ajan olen vuokrannut, lainannut tai testannut oman kajakin rinnalla muita kajakkeja. Lainakajakeista eniten olen melonut Tiderace Xplorerilla. Meloin sillä vajaat 1500 km mm. Suomen rannikon läpi. Toiseksi kovimmassa käytössä on ollut Tahe Greenland T (nyk. Zegul Greenland T), joita minulla on ollut kaksi eri yksilöä. Greenlandeilla on taittunut yhteensä reilut tuhat kilometriä. 

Greenlandeista mustakantinen ja valkopohjainen oli suosikkini. Pisin päivämatkani sillä oli 100 kilometriä, jonka jälkeen varpaisiin palasi tunto vasta kuukausien kuluttua. Silti se on edelleen yksi suosikkikajakeistani. Kevyt, nopea, herkkä ja helposti rollattava. Ja musta kansi toimii hyvin valokuvissa kaikilla keleillä!

Yli kymmenen tuhannen melontakilometrin ja vajaan parinkymmenen eri kajakin jälkeen huomaan haaveilevani jälleen kajakin rakentamisesta, mutta kunnon piirustuksilla. Mistäpä löytäisi piirustukset Greenlandin kaltaiseen kajakkiin, jonka kansi olisi aavistuksen verran korkeampi niin, että jalkaterissä säilyisi tunto vielä kolmannenkin melontapäivän jälkeen.

Jää tuli liian aikaisin

Nurmijärven Sääksjärvi jäätyi tapaninpäivän jälkeen heti, kun tuuli tyyntyi. Vielä jää ei kestä retkiluistelijaa, mutta monta päivää ei näillä pakkasilla tarvitse jään vahvistumista odottaa. Jää paukahteli ja vingahteli iloisesti iltapäivän auringossa kymmenen asteen pakkasessa.

Pintavesi on ollut jäätymisen kannalta riittävän kylmää jo jonkin aikaa, mutta tuuli on pitänyt pinnan jatkuvassa liikkeessä.   Tuulen tyynnyttyä matalan rannan aallot ovat jähmettyneet nopeasti liikkumattomiksi. Jää on sileää vasta ulompana, missä vesi on syvempää.

Päivä pitenee jo, uskokaa tai älkää.

Rannan melontavaja iltapäivän auringossa.

Oli tarkoitus meloa joulun välipäivinä. Tallissani makaa talven ajan sininen P&H Scorpio LV –kajakki, jota kuljetan uimahalliharjoituksissa. En ole itse vielä päässyt kajakkia vedessä kokeilemaan. Istuintuntuman perusteella kajakki on kiinnostava. Ergonomia vaikuttaa hyvältä, istuin ja reisituet mietityiltä ja pohjan muoto ennustaa kohtalaista nopeutta. Oikeastaan vain säätöevän heppoisen ja tarpeettoman tuntuinen lukitus vaikuttaa kummalliselta. Sitä on vaikea käyttää jo paljain sormin saati sitten neopreenirukkaset kädessä.

Nurmijärven Ladun keskiviikkomelonnoissa Scorpio ei kuulemma koskaan jää vajan hyllylle. Uskon sen, enkä ole sitä uimahallissakaan päässyt vielä kokeilemaan. Melontavideoiden mukaan Scorpiolla pysytellään pystyssä melkoisessa aallokossa ja pyöräytellään eskimoita ripeästi ja notkeasti etu- ja takakannelta.

Scorpio tuntuu melko painavalta, melkein kuin Tiderace Vortex. Ehkäpä kolmikerrosmuovi on ämpärimuovia tukevampaa tavaraa. Jonkin verran näyttää pohja  lommahtaneen sisään niin kuin useimmissa melomissani muovikajakeissa. En tiedä, miten suuri merkitys lommahtamisella on käytännössä. 

42 milliä leveä, 240 nastainen Continental Nordic Spike sopii hyvin pyörimään cyclocrossin haarukoiden välissä. Ja pitoa tuntuu riittävän vaikka puuhun kiipeäisi. Tai ainakin melkein.  

Vaikka muovikajakki on huoleton kivisillä rannoilla, karikoissa ja auton katolla, sen säilyttämisen kanssa kannattaa olla tarkka. Parikin viikkoa kesäisessä auringonpaisteessa pehmentää muovia ja kyljellään oleva kajakki voi painua kieroksi. Samoin helteinen päivä auton katolla tiukkojen liinojen alla voi lommauttaa kajakin muotoa pysyvästi.

Tarkoitukseni oli meloa Scorpio vielä vapaiden vesien aikana ja kertoa melontatuntumasta. Meri on vielä vapaa ja sisävesien virtaavat väylät. Ehkäpä sää vielä lauhtuu tammikuussa. Ellei, testilenkki jää huhtikuulle.

Joulua!

Marraskuinen melonta Jorma Kurosen kanssa Vaalassa Jylhämän voimalaitoksen yläjuoksulla pari vuotta sitten.  Oulujärven melojien vajaranta Vaalan Sahanrannassa oli jo kertaalleen jäätynyt, mutta tuuli hajoitti rannan jäitä sen verran, että pääsimme melomaan syksyn viimeiset vapaat vedet. 

Vapaan veden melontakausi jatkuu, vaikka vuosi päättyy viikon kuluttua. Tänään aurinko paistoi oranssin ja punaisen hehkuisena Valkjärven lainehtivalla selällä, mutta minä ajoin pysähtymättä ohi jouluasioilleni. Ehkä vielä ehdin melomaan ennen vuoden vaihtumista ja järvien jäätymistä.

Hyvää ja rauhallista joulua itse kullekin lukijalleni ja toimeliasta uutta vuotta!

Jokamiehenoikeuksia rajoitetaan

Loviisan ydinvoimala Klobbfjärdenin suunnasta. Munapirtin pohjoispuolen suojainen 1,2 metrin sisäväylä kulkee voimalan ja voimalan portin välistä kapean sillanaustan kautta. Toivottavasti rannikon voimalat voi jatkossakin ohittaa suojaisa reittejä pitkin meloen, vaikka ne kulkisivat lähellä voimalan aluetta.

Jokamiehenoikeudet eivät salli liikkumista ihan missä tahansa. Ulkoilijoiden liikkumista rajoitetaan   niin ulkopuolisten turvallisuuden, yrityssalaisuuksien kuin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.

Melojan liikkumista voi koskettaa mm. tuorein rajoitusalue Pyhäjoen Hanhikiven niemellä. Niemen edustalla ei ole suojaavaa saaristoa niin kuin vaikkapa Olkiluodossa. Toivokaamme, ettei Hanhikiveä jatkossa tarvitse kiertää kovin kaukaa ulkomereltä.

Hesarin juttu aiheesta:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1450071625705

Perämeri jäätyy jo

Kävin joulukuun alussa Perämeren rannalla Kemissä. Muistelin jäätyvällä rannalla muutaman vuoden takaista toukokuuta.
Olin lähettänyt Perämeren melojille sähköpostilla kyselyn, voisinko lainata toukokuun alkupuolella kajakkia, kun olen siellä käymässä. Tarkoitukseni oli meloa ainakin Kemin edustan Selkäsaari ympäri ja katsella muutenkin seutua vesiltä käsin. En saanut koskaan vastausta. Kun sitten pääsin Kemin rannoille, meri oli vielä vahvassa jäässä. Pääkaupunkiseudulla avovesikausi oli alkanut yli kuukautta aikaisemmin.

Suomen merenranta on pitkä. Olin melomassa Suomen rannikkoa läpi. Kristiinankaupungin kohdalla kuulin kalastajalta, että Perämeri on vielä jäässä. Mies ihmetteli, miten voin sinne jäiden sekaan meloa. Selitin, että kestää vielä pari kolme viikkoa ennen kuin sinne asti ehdin. Kyllä Perämeri siihen mennessä sulaa. Ja suli, mutta vesi oli kesäkuun alussa vielä melkoisen kylmää.

Joulukuun ensimmäisellä viikolla Perämeren suojaisat lahdet olivat jääriitteessä. Pieniä, kiteytyviä lauttoja kellui rannan lähellä. Jos sattuu tyyni, meren rannat saavat jääpeitteen nopeasti.