Valoilmiö

Yksi retkimelonnan viehätys on sen vahvassa visuaalisuudessa. Tuulen, aallokon ja valaistuksen jatkuva vaihtelu muokkaa maisemaa joka hetki erilaiseksi. Veden pinnan tuntumassa pienenkin muutoksen aistii heti. Luonto on kaikessa voimassaan ja myös armeliaisuudessaan vahvasti läsnä.

Yöllinen myrsky jatkui pitkälle iltapäivään. Olimme pitäneet tuulta saaressa edellisestä yöstä lähtien. Seitsemäntoista metrin tuuli nosti terävän ristiaallokon pienille saarten välisille selille ja salmiin. Alkuillasta lähdimme harmaalle, vielä valkoisena vaahtona vellovalle merelle. 

Meloimme saarten suojasta toiseen tuulisten, aallokkoisten aukkojen yli. Myrskyisen ja harmaan päivän hämärtyessä iltaan tavoitimme  suojaisan sisäreitin. Yhtäkkiä, jossain Purunpään eteläpuolen sokkeloissa maisema värjäytyi siniharmaan taivaan alla punaiseksi. Vahva, matala pilvipeite raottui ja laskeva aurinko värjäsi pieneksi hetkeksi taivaanrannan pilven oranssinhehkuiseksi.

Parissa minuutissa pilvi sammui ja maisema hämärtyi taas sinisen harmaaksi. Vajaan tunnin kuluttua leiriydyimme pieneen, sysipimeään saareen otsalamppujen valossa.

Retkikertomus, mihin hetki liittyy, on luettavissa kokonaan täältä:

http://etelarannikko.blogspot.fi/2010/08/suomen-etelarannikon-melonta-kesalla.html