Melojan Vene 2015 messut

Kaksi vuotta sitten kiersin Helsingin messukeskuksen laajoja halleja Vene- ja GoExpo -messuilla tarkkaan ja ajan kanssa. Olin alkanut valmistella reilun kuukauden mittaista melontaretkeä. Etsin ratkaisuja akkujen lataukseen, vedenpuhdistukseen, turvallisuuteen ja leiriytymiseen.

Nyt kiersin messuilla ilman sen kummempaa agendaa. Mietin, mitä meloja löytää Pohjois-Euroopan suurimmasta veneilytapahtumasta Vene 15 Båt –messuilta.

Vajaan kuuden hehtaarin näyttelytilaan rakennetuista sadoista näyttelyosastoista vain kaksi keskittyy kokonaan melontaan ja melontatarvikkeisiin. Muutamalla osastolla on esillä joitakin melontaan liittyviä välineitä. Lisäksi on esillä kuivapukuja, karttoja, retkeilyvälineitä ja retkikohteiden esitteitä.

Yllä Epic V6, keskellä Barents Lv ja alla Tiderace Xplore-m Welhonpesän osastolla.

Welhonpesässä oli puntaroitu viime viikkoihin asti messuille osallistumista. Lopulta messukeskukseen oli tultu hyvin pienellä kattauksella. Epicin uusimmat surfskit ja Kokatatin melontavaatteet eivät ehtineet maahan ennen messuja. Uutuuksista esillä oli retkikäyttöön suunniteltu Epic V6 surfski sekä Barentsin LV-malli, joka on Willy Barentsin nimestä huolimatta käytännössä aivan uusi malli.

Epic V6 on surfskin tapaan päältä avoin, mutta laajan istuinkaukalon takana on perinteinen retkikajakin tavaraluukku. Surfski on 488 cm pitkä, 58,4 cm leveä ja painaa materiaalista riippuen 14,5–17,7 kiloa. Varmasti nopeaa, mutta yhtä varmasti märkää menoa.

Barents LV -malli tuli markkinoille vuosi sitten. LV-mallilla ei ole juurikaan yhteistä vanhemman Willy Barents –mallin kanssa, se on muotoiltu käytännössä kokonaan uudelleen 50-85 kiloisille, pieni- ja keskikokoisille melojille sopivaksi. Barents LV on 485 cm pitkä ja 53 cm leveä. Lasikuitu–dioleenista valmistettu kajakki painaa n. 20 kiloa.

Myrskysadetakki on hyvä taukovaate.

Kokatatin Tropos Light Storm –myrskysadetakki puetaan melontaliivin päälle ja takin helma vedetään istuinaukon ympärille kuin aukkopeitto. Kuivapuvun tai melonta-anorakin kanssa tällainen on tarpeeton apu, mutta sopii hyvin kesäisen retken ja kevyemmin vaatetetun melojan sadevarustukseksi. Reilun parin sadan euron hinta tuntuu melko kovalta kevyestä sadevaatteesta.

Kevyt hiilikuituinen kanoottiyksikkö Swift Keewaydin 15 kävi välillä messukeskuksen allasosastolla näytösmelonnalla Pyranhan koskikajakin kanssa. Odotin altaan äärellä turhaan näyttäviä tuentoja, käännöksiä ja eskimoita. Inkkarin ja koskarin edestakainen meloskelu huonosti kuuluvan ja jäsentyvän selostuksen kanssa ei kovin innostavalta näyttänyt. Monikaan ei altaan äärelle pysähtynyt esitystä seuraamaan. Mahdollisuus kiinnostavaan ja näyttävään esiintymiseen jäi käyttämättä.

Ylihäältä alas Skim Dex MKII, Braveheart, Marlin Activ ja Wahoo.

North-West Import oli tuonut messuhalliin näyttävän armadan merikajakkeja. Uutuutena esiteltiin Beaufortin pienempi LV-versio pieni- ja keskikokoisille melojille. Beaufort Lv on 503 cm pitkä, 51 cm leveä ja painaa lasikuituisena 24 kg. MiksKajaksin kajakit valmistetaan Kokkolassa. Lasikuitutyön laatu vaikutti hyvältä myös aukkojen sisäpuolen kauluksissa.

Beaufort LV. Vierastan kajakin istuinaukon taakse viritettyjä melakiinnikkeitä. Mihin niitä oikeasti tarvitaan? Meloin viime kesänä paljon Star 530:llä, missä oli tällaiset kiinnikkeet. Loukkasin niihin sormeni ja melan varsi sai ikäviä kolhuja jumittuessaan aukon kauluksen ja kiinnikkeen väliin.  

Kokkolan tehtaan kajakeissa käytetään aukon takana erilaisia melakiinnikkeitä. Kiinnikkeen tarkoitus on toimia melakellukepelastautumisessa niin, että melan saa kajakin kanteen tukevasti kiinni. Kiinnike toimii tässä käytössä ja vaiheessa varmasti hyvin. Mutta entä kun kajakkiin on päästy kiipeämään ja mela pitäisi saada nopeasti käyttöön, esim. tukemaan vastapuolelle tai aallon kaataessa?

Inuksuk gröönlantilaismela.

Kerrankin kunnollinen melan säätövarren lukko. Leveää salpaa voi käyttää hanskat kädessä ja salpa painuu oikealla kiinnikkeessä olevan korokkeen taakse. Eipä aukea lukko vahingossa.

Melakellukkeen käyttöä opetellaan uimahallissa, missä voi kaikessa rauhassa napsutella melalukkoja kiinni ja auki ihan oman halun mukaan. Jos todellisessa tilanteessa joutuu kajakista veteen, olosuhteet ovat kaukana uimahallin lämmöstä ja tyyneydestä. Ainoa toimiva keino on pitää mela koko ajan kädessä aukon takareunaa ja kantta vasten. Siinä se pysyy ja siitä sen saa käyttöön hetkessä tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä kömpelöihin, kannesta kohoaviin lukkoihin kolhi itseään tai revi vaatteitaan.

Eskimomelojen suosio on kasvanut viime vuosina. Moni veistää talven aikana itselleen melan tai kaksi. Bertil Blom kertoi meloneensa viime kesän Suomen rannikon melonnastaan suurimman osan eskimomelalla. North-West Importin osastolla 720 gramman painoinen Inuksuk Carpon hivelee silmää ja kämmeniä. Melan pituussäätö 215-228 cm lukitaan kunnollisella, leveällä ja silti huomaamattomalla kahvalla.

Sea Performance Carbon. Lapa on samaa kappaletta varren kanssa.

Toinen kiinnostava mela on Sea Performance Carbon, joka on laminoitu hiilikuidusta yhdeksi kappaleeksi lapoineen kaikkineen. Toki varsi on keskeltä poikki pituussäätökohdasta. 215-225 cm pitkä mela painaa 730 grammaa, lapojen koko on 660 neliösenttiä. Inuksuk ja Sea Performance maksavat molemmat 399 euroa.

Lahnakosken osaston Greenland ja Greenland Western Red Cedar –melat vastaavat hyvin eskimomelan tarpeeseen. Haavasta ja tervalepästä liimattu Greenland painaa 210 cm pitkänä 880 grammaa. Noin satasen hintaista puumelaa pitää kokeilla käytössä kunhan jäät lähtevät. Voisi olla sopiva eskimomelapuljaukseen ja tosi hyvä varamela.

Vasemmalla Lahnakosken Greenland Western Red Cedar ja oikealla haavasta ja tervalepästä liimattu Greenland.

Greenland Western Red Cedar on veistetty yhdestä jättituijan kappaleesta. Lahnakosken mukaan mela on markkinoiden kevein, 660 grammaa (210cm) ja kyllä se keveältä vaikuttaakin. Puupinta tuntuu kädessä miellyttävältä. Käytössä pinta öljytään määrävälein. Hinta on suunnilleen tuplat haapapuiseen verrattuna. Tätäkin pitää päästä kokeilemaan.

Kumikanooteilla ja -kajakeilla on oma vankka kannattajakuntansa. Keskellä keltainen Advanced Elementsin AifFusion Elite, jossa on eloksoidusta aumiinsita tehty runko. Kajakki painaa 14,5 kiloa ja menee 89x53x23 senttiseen kantolaukkuun. Koottuna kajakki on 396 cm pitkä ja 71 cm leveä. 

Mitä venemessut tarjoavat melojalle?

Ostin Karttakeskuksen osastolta vedenkestävät kartat Porvoo-Pellinki -välille ja Lohjanjärvelle. Ostos maksoi yhteensä 25 euroa. Keräsin esitteitä mm. Kemiön saaristosta mahdollista loppukesän retkeä varten. Tapasin joitakin melontatuttaviani, mm. Bertil Blomin. Bertil meloi viime kesänä Suomen rannikon ja teki YLE:n ruotsinkieliselle kanavalle ja nettisivuille ohjelmia matkalta. Vierailin omalla rannikonretkelläni Bertilin mökillä Vaasan saaristossa.

Messujen sadoista osastoista vain muutama toimii melonnan parissa edes joiltain osin. Pohdin, kannattaako maksaa kallis pääsy- ja pysäköintilippu meluisaan messuhalliin, että näkee muutaman uudehkon kajakkimallin ja vaatetangollisen melontavaatteita ja –liivejä.
Ehkä vierailu pääkaupunkiseudun merkittävimpiin melontaliikkeisiin tai edes johonkin niistä antaa paremman kuvan ja enemmän tietoa alan välineistä ja tarvikkeista.

Melojan neopreenihanskat

Melojan kädet on käytännössä aina märät. Kylmän veden aikana keväällä ja syksyllä melojan sormia palelee. Miten pidän käteni meloessa lämpiminä ja toimintakykyisinä?

Neopreeninen melontahansikas vedetätyvä kuivapuvun lateksimansetin ja tarrakiristeisen hihansuun väliin pitää käden kuivana ja lämpimänä. Käsi kostuu korkeintaan hikoilusta, mutta pysyy lämpimänä. 

Olen kokeillut kahdenlaisia melarukkasia, Hikon fleece-vuorisia rukkasia ja ohuita vuorettomia tuulisuojia. Kummistakaan rukkasista en pidä.

Ohuemmat ovat niin löysä- ja ahdasvartiset, että varsinkin jälkimmäisen käden työntäminen melassa kiinni olevaa rukkaseen jättää varren aina harmittavasti kurttuun. Pitkävartiset kintaat puolestaan pysyvät hyvin ryhdissään, mutta kastelen aina varrensuut, vaikka kuinka olisin varovainen. Eikä märkä fleece-vuori tunnu miellyttävältä.

Vaihtelen meloessa usein melaotetta ja otteen leveyttä tilanteen mukaan. Melontarukkaset kiinnitetään tarralla melan varteen ja niiden kumitiivisteet pitävät ne tiukasti paikoillaan. Melaotteen ja oteleveyden vaihtelu ei onnistu.

Minusta tuntuu vastenmieliseltä ajatus, että käteni on jollain tasolla sidottu melaan kiinni. Erityisen vastenmieliseltä tuntuu ajatus, että joutuisin jääkylmän veden varaan ilman hansikkaita, jotka siis ovat kiinni melassa eivätkä käsissäni.

Käytän meloessa kolmenlaisia neopreenihansikkaita. Toissakevään kuukauden mittaisella rannikonretkelläni käytin kaksia erivahvuisia neopreenihanskoja. Alkumatkasta käsissä oli kolme milliset Freetime Sportwear -neopreenihanskat, jotka ovat lähinnä tarkoitettu avantouintiin. Hanskojen kämmenpuolella on kumiset liukuesteet.

Freetime Sportwear -hanskat on lyhytvartisina helppo pukea päälle. Kämmenpuolen kumipinnoite parantaa melaotetta. Käytän näitä hanskoja myös avantouinnilla.

Hansikkaat eivät pidä käsiä kuivina, mutta pitävät silti lämpiminä. Melaote on vielä kohtalaisen hyvä. Tätä vahvemmilla ja jäykemmillä hanskoilla ja vuorellisilla Otso-hanskoilla melaote on jo toivoton.

Vastaavia avantouintihanskoja ostan parin kerran vuodessa, koska ne eivät ole kovin kestäviä. Herkimmin rikkoutuva kohta on sormivälien ja peukalon tyven ompeleet. Joskus neopreeni halkeaa ompeleen vierestä. Future-hanskat ovat poikkeus. Muutaman ristipiston ja Liquid Sole –paikkauksen jälkeen ne ovat olleet käytössä jo kolme kautta sekä meloessa että avannossa.

Hikon ohuet neopreenihanskat. Melaote on hyvä, ja kameran käyttö onnistuu mainiosti. Pidän näitä toisinaan ihan mukavuussyistä, vaikka vesi olisikin riittävän lämmintä. Neopreenihanskojen kanssa en ole onnistunut saamaan yhtään rakkoa käsiini.

LiguidSole ja musta ompelulanka pitävät mieluisat hanskat vuosia käyttökunnossa.

Parempi, jopa hyvä melaote on ohuilla Hiko-melontahansikkailla. Ohesta, parin millin  neopreenista tehdyt hanskat eivät ole tavattoman lämpimät, mutta näillä meloo mukavasti alle kymmenasteisessa vedessä. Hikon hanskat on parhaat käyttämäni melontahanskat. Joskus puen nämä käsiin, vaikka ei olisi niin kylmäkään. Melaote on hyvä, ja hanskat ehkäisevät tehokkaasti rakkoja. Ohuet hanskat eivät hidasta puhelimen tai kameran käyttöä.

Mielestäni parhaat kylmien vesien melontahansikaat on NRS-Titanium melontarukkaset. Näillä tarkenee ja pystyy käsittelemään melaa, vaikka ensialkuun tuntuivatkin hieman oudoilta ja jäykiltä. 

Kylmiin keleihin, toukokuun alkuun ja loka-marraskuulle sopivat hyvin NRS Titanium –neopreenikintaat. Kintaissa on huopamainen vuori, mutta koska sormet ovat samassa tilassa, tuntuma melaan säilyy hyvänä. Samasta syystä ja kintaiden tiiveydestä johtuen sormet myös pysyvät lämpiminä.

Jälkimmäisen kintaan pukeminen on aavistuksen haastavaa, jos varrensuun haluaa siististi kuivapuvun hihansuun ja lateksikumin väliin. Melontakintailla kameran ja puhelimen käyttäminen onnistuu vaivoin, mutta kuitenkin onnistuu. Tiiveydestä johtuen kädet myös hikoilevat jonkin verran. Mutta lämpimät ne ovat. Harmi, etten keksinyt tällaisia hanskoja ennen toukokuista rannikonmelontaani.

Kayman Raider Vihtijärvellä

Kayman Raider on suorakölilinjainen ja sen vesilinja on pitkä. Nopea kajakki. 

Kayman Fury tuntui muutaman viikon takaisilla testilenkeilläni aavistuksen hitaalta. Lähes tasapohjaista Furya ei ole suunniteltu nopeaan kuntolenkkeilyyn vaan aallokkoon. Nopealle kuntolenkille tai retkelle Kayman tarjoaa  jyrkän v-pohjan varassa uivaa Raideria.

Kayman Raider on 549 cm pitkä ja 52 cm leveä. V-pohja on melko jyrkkä, selvästi jyrkempi kuin vanhassa verrokkikajakissani Revalissa. Kajakkien pituus on lähes sama, Raider on kaksi senttiä kapeampi. Raiderin levein kohta on istuinaukon takaosassa, ja keula kapenee jo istuinaukon matkalla voimakkaasti. Kapeutta kuvaa hyvin se, että Raiderin jalkatilassa säärten ulkosivut nojaavat polkimien säätövarsiin.

Kapea etukansi on voimakkaasti viistetty. Mela ei osu edes vahingossa kannen reunaan pystyllä tyylillä meloessa.

Olin kuumeessa. Viivyttelin testilenkille lähtöä, koska pelkäsin tasapainoni horjuvan kapean, v-pohjaisen kajakin kanssa. Turhaan. Raider tuntuu hämmästyttävän vakaalta niinkin kapeaksi ja jyrkkäpohjaiseksi kajakiksi. Ei ehkä aloittelijan ensimmäinen kajakki, mutta ei yhtään Revalia epävakaampi. Toissijaista vakautta en kuumeen, jäätyvän järven ja oman mukavuuteni vuoksi tullut kokeilleeksi. Veikkaan, että eskimo nousee Raiderilla helposti, koska kylkiprofiilista puuttuu reilu, pyörähdystä jarruttava kulma.

Kevyttä menoa pariasteisessa vedessä. Kansi on kauttaaltaan matala, vain istuinaukon etuosa on korkeampi. 

Raiderin sivuprofiili näyttää samanlaiselta kuin samalla järvellä pari vuotta sitten kokeilemani Point XP18. Pointin pohja on loiva V, Raiderin jyrkkä. Siinä, missä tuuli tarttui Pointiin heti, kun peräsimen nosti vedestä, Raider on huomattavasti vakaampi. Kajakilla saattaa meloa suoraan kaikkiin suuntiin 3-4 metrisessä tuulessa ilman evää tai peräsintä.

Raiderissa on sekä evä että peräsin. Peräsimen voisi jättää pois, ellei halua pitää sitä mukana varalla. Evä riittää hyvin suunnanpitoon, ja kajakki kääntyy helposti kallistamalla. Tietysti peräsin on mukava ja vaivaton. Toisella testilenkilläni oli muutama aste pakkasta ja evävaijeri jäässä. Käytin peräsintä, kunnes evävaijeri notkistui pariasteisessa vedessä.

Raiderin ohjaamossa on asiat kohdallaan. Istuin tuntuu hyvältä ilman pehmusteita, reisituki on sopivalla korkeudella, ja kajakkiin kytkeytyy napakasti. Tässä voisi istua kellon ympäri.

Vaikka polvet ovat reisitukien alla, ne eivät tässä kajakissa olen kovin leveällä. Polvet mahtuvat kohtalaisesti reisitukien väliinkin. Matala päiväluukku ei haittaa istuimelle pujottautumista.

Raiderin istuinaukko tuntuu samalta ja minulle yhtä sopivalta kuin Furyssa. Tähän istuimeen ja reisitukeen ei kaipaa fylliä. Samoin kansien muotoilu vaikuttaa samalta tavaratilojen luukkuihin asti. Kapean etukannen viisteet ovat oikeassa kohdassa ja kulmassa niin, että jalkaterät mahtuvat hyvin kannen alle eikä mela kolhi kannen reunaan.  Polvet mahtuvat juuri ja juuri reisitukien väliin niin, että on mahdollista meloa polvet yhdessä. Reisitukien allakaan ne eivät tosin ole kovin levällään. Tässä kajakissa ei mahdu kovin leveään sammakkoasentoon.

Edessä on pieni päiväluukku. Takana pikkuluukun kansi on reilun kokoinen ja keskellä eikä reunassa niin kuin yleensä. Tavaratilojen puolikovat luukut ovat soikeita ja riittävän suuria. Kannella on reilusti kumiköysiä, ja edessä on melaparkki. Istuimen takana ei ole haittaamassa joissakin kajakeissa yleistyneitä melaremmejä.

V-pohjan kulma ja keulan kapeus näkyvät hyvin polkimien ja etulaipion kohdalta. 

Luulen, että Kayman Raider on nopea kajakki. Ensimmäisen lyhyen testilenkkini kahden ensimmäisen kilometrin keskinopeus oli SportTrackerin mukaan 9,1 km/h. Varsinainen testilenkki sujui kilometrin verran hitaammin, koska olin kuumeessa, oli pakkasta ja kokeilin kajakin käsittelyä eri tuulensuunnilla. Hyvä keskinopeus sekin talvikelillä kuivapuvussa ja paksuissa varusteissa.

SportTracker väitti toisen testilenkin huippunopeudeksi 16,1 km/h, kun se ensimmäisellä oli 13,1 km/h. Lukija päätelköön, voiko SportTrackerin hetkellisiin nopeuslukuihin luottaa.  Furyn vastaava huippu oli 9,7 km/h, mutta keskinopeus jäi reiluun seitsemään.

Tämän vuoden sadan kilometrin päivämelonta jäi tekemättä. Kayman Raider vaikuttaa satasen päivälenkille sopivalta kajakilta. Suunnittelin jo melovani matkan otsalampun valossa, mutta nouseva flunssa, kuume ja pakkanen laskivat intoa. Tyydyin lyhyisiin testilenkkeihin.

Kenelle Kayman Raider sopii?

Kayman Raider on linjakkaan näköinen kajakki, kuin muskelivene massivisine keuloineen. Keula ei meloessa ui kovin korkealla, koska pohjan v-kulma on jyrkkä. Luulen, ettei tuuli siihen kovin hanaksti tartu. Massiivinen keula houkuttelee retkioloissa lastaamaan keulaan ehkä liiankin paljon painoa.

Ostaisin Raiderin kuntolenkeille ja nopeille retkille ainakin sisävesille ja rannikkovesiin. Aallokkoa en päässyt kokeilemaan. Voi olla, että kokenut meloja Raiderilla sielläkin pärjäisi.   Perinteinen brittityyppinen kajakki sopii minusta varsinaiseksi yleiskajakiksi suorakölilinjaista paremmin, mutta valintahan on maku- ja käyttötottumuskysymys.

Ennen ostopäätöstä kannattaisi kokeilla myös Tideracen Pace-mallit, Wahoo, Point XP18 ja joitakin muita vastaavia, pitkävesilinjaisia kajakkeja. Lopulliseen valintaan vaikuttaa eniten se, miten kajakin ergonomia sopii omalle vartalolle ja hinta kukkarolle. Puolassa valmistettu Raider verottaa tiliä monta muuta kajakkia vähemmän.

Marraskuun valossa

Matalalta paistava aurinko lämmittää veden pintaa nolla-aseisessa ilmassa.

Alkavaa pakkasta. Vesillä on hiljaista, vaikka pinta ei vielä jäädy.

Marraskuun matala auringonvalo värjää maan värit väkevästi. Luonto odottaa lumipeitettä.

Syksyn myöhäinen hanhiparvi pohtii, pitäisikö lähteä lämpimämpiin vesiin Itämeren rannoille.

Vielä riittää melontakelejä Etelä-Suomessa. Nikon AW110 -pokkarin linssiheijastumat säteilevät vastavalossa.