Melojan neopreenihanskat

Melojan kädet on käytännössä aina märät. Kylmän veden aikana keväällä ja syksyllä melojan sormia palelee. Miten pidän käteni meloessa lämpiminä ja toimintakykyisinä?

Neopreeninen melontahansikas vedetätyvä kuivapuvun lateksimansetin ja tarrakiristeisen hihansuun väliin pitää käden kuivana ja lämpimänä. Käsi kostuu korkeintaan hikoilusta, mutta pysyy lämpimänä. 

Olen kokeillut kahdenlaisia melarukkasia, Hikon fleece-vuorisia rukkasia ja ohuita vuorettomia tuulisuojia. Kummistakaan rukkasista en pidä.

Ohuemmat ovat niin löysä- ja ahdasvartiset, että varsinkin jälkimmäisen käden työntäminen melassa kiinni olevaa rukkaseen jättää varren aina harmittavasti kurttuun. Pitkävartiset kintaat puolestaan pysyvät hyvin ryhdissään, mutta kastelen aina varrensuut, vaikka kuinka olisin varovainen. Eikä märkä fleece-vuori tunnu miellyttävältä.

Vaihtelen meloessa usein melaotetta ja otteen leveyttä tilanteen mukaan. Melontarukkaset kiinnitetään tarralla melan varteen ja niiden kumitiivisteet pitävät ne tiukasti paikoillaan. Melaotteen ja oteleveyden vaihtelu ei onnistu.

Minusta tuntuu vastenmieliseltä ajatus, että käteni on jollain tasolla sidottu melaan kiinni. Erityisen vastenmieliseltä tuntuu ajatus, että joutuisin jääkylmän veden varaan ilman hansikkaita, jotka siis ovat kiinni melassa eivätkä käsissäni.

Käytän meloessa kolmenlaisia neopreenihansikkaita. Toissakevään kuukauden mittaisella rannikonretkelläni käytin kaksia erivahvuisia neopreenihanskoja. Alkumatkasta käsissä oli kolme milliset Freetime Sportwear -neopreenihanskat, jotka ovat lähinnä tarkoitettu avantouintiin. Hanskojen kämmenpuolella on kumiset liukuesteet.

Freetime Sportwear -hanskat on lyhytvartisina helppo pukea päälle. Kämmenpuolen kumipinnoite parantaa melaotetta. Käytän näitä hanskoja myös avantouinnilla.

Hansikkaat eivät pidä käsiä kuivina, mutta pitävät silti lämpiminä. Melaote on vielä kohtalaisen hyvä. Tätä vahvemmilla ja jäykemmillä hanskoilla ja vuorellisilla Otso-hanskoilla melaote on jo toivoton.

Vastaavia avantouintihanskoja ostan parin kerran vuodessa, koska ne eivät ole kovin kestäviä. Herkimmin rikkoutuva kohta on sormivälien ja peukalon tyven ompeleet. Joskus neopreeni halkeaa ompeleen vierestä. Future-hanskat ovat poikkeus. Muutaman ristipiston ja Liquid Sole –paikkauksen jälkeen ne ovat olleet käytössä jo kolme kautta sekä meloessa että avannossa.

Hikon ohuet neopreenihanskat. Melaote on hyvä, ja kameran käyttö onnistuu mainiosti. Pidän näitä toisinaan ihan mukavuussyistä, vaikka vesi olisikin riittävän lämmintä. Neopreenihanskojen kanssa en ole onnistunut saamaan yhtään rakkoa käsiini.

LiguidSole ja musta ompelulanka pitävät mieluisat hanskat vuosia käyttökunnossa.

Parempi, jopa hyvä melaote on ohuilla Hiko-melontahansikkailla. Ohesta, parin millin  neopreenista tehdyt hanskat eivät ole tavattoman lämpimät, mutta näillä meloo mukavasti alle kymmenasteisessa vedessä. Hikon hanskat on parhaat käyttämäni melontahanskat. Joskus puen nämä käsiin, vaikka ei olisi niin kylmäkään. Melaote on hyvä, ja hanskat ehkäisevät tehokkaasti rakkoja. Ohuet hanskat eivät hidasta puhelimen tai kameran käyttöä.

Mielestäni parhaat kylmien vesien melontahansikaat on NRS-Titanium melontarukkaset. Näillä tarkenee ja pystyy käsittelemään melaa, vaikka ensialkuun tuntuivatkin hieman oudoilta ja jäykiltä. 

Kylmiin keleihin, toukokuun alkuun ja loka-marraskuulle sopivat hyvin NRS Titanium –neopreenikintaat. Kintaissa on huopamainen vuori, mutta koska sormet ovat samassa tilassa, tuntuma melaan säilyy hyvänä. Samasta syystä ja kintaiden tiiveydestä johtuen sormet myös pysyvät lämpiminä.

Jälkimmäisen kintaan pukeminen on aavistuksen haastavaa, jos varrensuun haluaa siististi kuivapuvun hihansuun ja lateksikumin väliin. Melontakintailla kameran ja puhelimen käyttäminen onnistuu vaivoin, mutta kuitenkin onnistuu. Tiiveydestä johtuen kädet myös hikoilevat jonkin verran. Mutta lämpimät ne ovat. Harmi, etten keksinyt tällaisia hanskoja ennen toukokuista rannikonmelontaani.