Kainuun vesillä osa 1

Nuasjärven Rehjansaari on Kajaanin kaupungin ulkoilualuetta. Erämaiseen tunnelmaan pääsee melomalla Kajaanin keskustasta Sotkamon suuntaan noin kymmenen kilometriä. 

Rehjansaaressa on useita nuotiopaikkoja ja laavuja. Ilta-auringon puoleisella nuotiopaikan puukatoksessa oli nelisen kuutiota rutikuivaa koivua.

Voiko telttapaikka enää tämän hienompi olla? Tasaista, pehmeää kanervikkoa, vesi kolmella puolella, ja nuotiopaikka muutaman kymmenen metrin päässä. Tähän paistaa aurinko aamulla ja illalla.

Rehjansaaren rannat ovat kivikkoisia ja nuotiopaikkojen laiturit korkeita tällä vedenkorkeudella. Kajakin alle on hyvä varata pehmeitä "lötköpötköjä" tai vetää kajakki kiville keskipohjalaiseen tapaan lätkämailan varren päälle. Samaa kannella kulkevaa lätkämailanvartta keskipohjalaiset käyttävät tukena melan sijasta kajakkiin istuessa ja siitä noustessa. Pysyypä mela ehyenä ja naarmuttuu vähemmän.

Pari viikkoa sitten Nuasjärven rannat olivat varjon puolella vielä jäässä. Tämän kevään ja kesän kuvissani näkyvä sinivalkoinen kajakki on Welhonpesän Star 530.

Nuasjärven samoin kuin Oulujärvenkin vedenkorkeutta säännöstellään Oulujoen vesivoimalaitosten tarpeen mukaan. Sulan veden aikana järvien pinta on virkistyskäytön vuoksi korkeammalla kuin talvella. Nuasjärven vedenkorkeuden vaihteluväli on koko vuoden aikana puolitoista metriä! Tällä hetkellä pinta on joitakin kymmeniä senttejä normaalia toukokuun korkeutta alempana, koska talvi oli vähäluminen. Rehjan itärannan portaat odottavat toiveikkaasti ylävettä...

Rakeita ja koivunlehtiä

Kuvan mela on AT:n hiilikuitu-nylon-lasikuitu Pursuit. Vanhasta Harmony Tortugastani murtui lapakulman säätömekanismi eikä uutta osaa löytynyt hyllystä.  Pursuitin lapa on aavistuksen Tortugaa isompi ja lasikuituvahvisteinen, varsi ohuempi ja lukitusmekanismi fiksumpi. Mukava melko tasan kilon painoinen mela. 

Juuri ennen lenkille lähtöä satoi rakeita ja taivas oli synkeän musta. Lähdin hiipuvassa tihkusateessa harmaan pilviselle järvelle. Muutama kilometri, ja sää oli kuin heinäkuun iltana, paitsi parikymmentä astetta kylmempi.

Klaukkalan koivuissa on jo pienet lehdet. Oulujärven Ärjänselällä oli vielä pari päivää sitten jonkin verran jäitä. Kuhmon Ontojärvestä lähti jäät eilen. Ensi viikon alussa vien kajakin Kainuuseen ja alan kiertää Oulujoen latvavesien retkisaaria. Kunhan töiltäni ehdin.

Paltaniemeltä pohjoiseen. Vastaranta vielä jäässä.

Kainuun puut saavat odottaa vielä jonkin aikaa lehtien puhkeamista. Paltaniemen venesatama.

Star 530

Star 530 on selkeälinjainen, konstailematon ja kaunis kajakki.

Kotijärvessä kohta uidaan, mutta työni pitää minua Kainuussa vielä parisen kuukautta. Kainuun järvet ovat vielä jäässä. Ennen pääsiäistä vain voimakkaammin virtaavat vedet olivat sulia.

Uskon, että vapun jälkeen Kainuussakin pääsee vapaille järvenselille. Kortteeripaikkani Kajaanijoen varressa on laajan Oulujärven ja vähän pienemmän Nuasjärven välissä. Nuasjärvelle pääsen melomaan melkein asunnon ovelta, Oulujärvelle on ohitettava kaksi peräkkäistä voimalaitosta.

Odotan innolla Kainuun melontavesiä. Hain Welhonpesästä kauniin sinisen Star 530 -kajakin, jolla aion meloa mahdollisimman kattavasti Kainuun vesireittejä ja ja retkisaaria sekä Oulujärvellä että Sotkamon, Kuhmon ja Suomussalmen suunnalla.

Katsotaan, kuinka paljon työviikkojen arki-iltoina ehtii ja jaksaa, ja miten säät sallivat.

Star 530:n kansi on merikajakkien tapaan pyöreä. Vesi ei jää kannelle seisomaan. Keula ja perä ovat kohtalaisen kantavia,  pohjan linja on maltillisen kaareva. Peräsintä ei ole, suurehko evä riittää hyvin pitämään kajakin suunnassa myötätuulessa. Muotoilu ei ole uusinta muotia. Meloessa koeteltu, ajaton runkomuoto tuntuu selkeältä, tukevalta ja melko nopealta. Ensimmäisen nautiskelulenkin maksiminopeus oli 9,9 km/h ja keskinopeus vajaat 8 km/h.

Konstailematon, kaunis ja selkeäpiirteinen kajakki. Päiväluukku on vain edessä. Takapäiväluukun puute ei ainakaan minua haittaa. Päinvastoin, ylimääräisen välilaipion puute helpottaa retkioloissa takatilan pakkaamista. Pakkausluukut ovat riittävän suuria, kajakkikärry sujahti takaluukun alle renkaita irroittamatta. Taustalla Tiiran uimarannan juuri valmistuva uusi huoltorakennus. 

Ensimmäiset viisikymmentä kilometriä

Yksinäinen silkkiuikku etsii seuraa Valkjärven pohjoispäässä. Linnut seuraavat tarkkaan melojan katsetta.  Jos en katso suoraan uikkua, se ei välitä minusta, ja voin meloa muutaman metrin päästä ohi. Heti jos käännän katseeni lintuun, se lähtee lentoon, vaikka olisin kymmenien metrien päässä.

Pääsiäisen pyhinä ja parina pyhien jälkeisinä arkipäivinä sää oli kuin kesäkuussa, mutta vesi kuin marraskuun lopulla. Aurinko lämmitti kuivapuvun ja melontaliivin selkää. Hiki valui, vaikkei mitään tehnyt. Melasta ja tuulisten päivien aalloista roiskuva vesi oli jäätävän kylmää ja kirveli iholla kuin alkutalven ensimmäiset avantouinnit.

Yllättävän nopeasti melonta alkaa talven jälkeen sujua. Vuosi sitten ehdin meloa ennen 1300 kilometrin rannikonretkeä vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Tämän kevään ensimmäisten kymmenien kilometrien jälkeen tuntuu, että voisin lähteä talven sisätöissä nuhjaantuneen elimistöni puolesta vaikka ensi viikolla uudelleen rannikolle. Olisipa aikaa..

Avovesikausi alkoi

Kevät alkoi varhain, jäät sulivat, mutta minä ehdin avoveteen vasta tänään. Talven jälkeen tunsin itseni kankeaksi reilun kymmenen metrin tuulessa. Olkapää vihoitteli, samoin pitkän talven hiirtä käyttänyt ranne.
Huomenna uudestaan, ettei tule lihakset kipeäksi.

Maininki

Blogitekstejä on tullut talven aikana harvakseltaan, vaikka aiheita olisi ollut ja on edelleen vaikka kuinka. Muutin lokakuussa kesken parhaan melontakauden Kainuuseen kesään asti kestävälle työkeikalle. Talvi, vaikkakin lauha ja vähäluminen, on pian mennyt, työpäivät venyneet ja viikonloput kuluneet matkustaessa.

Toki muutakin olen syksyn ja talven iltoina tehnyt. Näihin iltapuhteiden tuloksiin voi tutustua syyskuussa, kun Maininki-niminen kirjani ilmestyy Tammen kustantamana. Uskon, että moni meloja, ulkoilmaihminen ja luonnossaliikkuja viihtyvät kirjan äärellä. Kirjan yksi teema rakentuu viimekesäisen rannikonmelontani ympärille.

http://www.kirjasyksy.fi/tammi/tietokirjallisuus/muut/maininki/9789513181260

Pitkän melontaretken varusteet

Moni on kysynyt, miten varustauduin kuukauden yhtäjaksoiselle melontaretkelle. 

Pidin Suomen Retkimelojien vuosikokouksessa Go Expo –messuilla pienen esitelmän retkestäni. Vaikka kuulijoista varmasti suurin osa oli minua paljon kokeneempia melojia, varustautuminen tuntui kiinnostavan. Esitelmän runko on postauksen lopussa, tässä vähän muuta varustetietoa:

Vaatteet

Vaatteita oli mukana mahdollisimman vähän. Vain melontavaatteet, yövaatteet ja matkavaatteet kotoa Virojoelle ja Torniosta kotiin. Leirivaatteita ei ollut erikseen, koska en juuri leireissä ehtinyt aikaa kuluttaa.

- hupullinen kuivapuku
- fleece-kerrasto ja pitkä urheilukerrasto, hihaton ja lahkeeton urheilukerrasto
- parit kalsarit, kahdet villasukat ja urheilusukat, kaksi pipoa (tauko ja melonta) ja lippalakki
- villapusero tauoille ja pitkähihainen urheilupaita kuivapuvun alle, ohut kuoritakki
- pari hihatonta sponsorin urheilupaitaa aluspaitana ja pari hikinauhaa
- melontatossut ja crocsit
- kolme paria eri vahvuisia neopreenihanskoja
- matkavaatteena kevyet housut kahdesta kohtaa lyhennettävillä lahkeilla ja t-paita

Vaatteet olivat Peakin kuivapukua lukuun ottamatta markettien tarjoustavaraa vuosien varrelta. Paitsi hieno ja lämmin villapusero, jonka Päivi neuloi pari kymmentä vuotta sitten kalliista langoista.

Majoitus
Yhden hengen Halti Cave Lite –teltta (Retkiaitan tarjous parin vuoden takaa 149€)
Avaruushuopa teltan pohjalle, sateensuojaksi, lämmikkeeksi
Laavukangas teltan alle ja tarvittaessa sateensuojaksi
Untuvapussi (Millet)
Kaksi Haltin puhallettavaa makuualustaa, paikattu ja ehyt + yksi itse täyttyvä varalla (en tarvinnut varapatjoja)
Käytin nukkuessa aina kuivana olevaa kerrastoa ja villasukkia, loppumatkasta pelkkiä lyhyitä kalsareita.

Ruoka

Mukana oli lähtiessä vettä viideksi päiväksi ja kolmen viikon ruoka leipää lukuun ottamatta. Perusruoka oli perunamuusijauhot, pastapussit (Pirkka), nuudelit, coussous, hernekeitto, ruishiutaleet ja Lämmin kuppi –keitot. Varsinaisia (=kalliita) retkiruokia en käyttänyt.

Lisukkeina käytin nauta ja riistasäilykkeitä, tonnikalaa ja parin ensimmäisenä päivänä makkaraa. Leivän kanssa söin tavallista enemmän oivariinia ja välillä herkuttelin juustolla, metvurstilla ja pikkelsillä. Kylmän veden aikana ruoka säilyy kajakissa hyvin.

Välipaloina söin suolapähkinä-rusinasekoitusta ja joskus Digestive-keksejä, suklaapatukoita ja salmiakkia. Banaaneja söin, jos olin päässyt kauppaan.

Join vettä, murukahvia, kaakaota ja vähän sokeroitua mehua. Vettä kuluu retkellä kaikkiaan keskimäärin kolme litraa päivässä, helteellä enemmän.

Muut

Ensiapulaukkuun pakkasin säännöllisten allergialääkkeiden lisäksi särkylääkettä, lihasrelaksanttia, kortisonivoidetta ja kyypakkauksen. Lisäksi oli parit erilaiset punkkipihdit ja Epipen-kynä. Punkkirokotteen otin hyvissä ajoin keväällä. Kävin myös terveystarkastuksessa.

Monenlaista laastaria ja sidetaitosta oli mukana ja muutama rakkolaastari. Mitään niistä en tarvinnut. Hämmästyttävää, etten saanut yhtään rakkoa käsiini, vaikka ehdin harjoitella avovedessä vain joitakin kymmeniä kilometrejä ennen retken alkua.

Yritin miettiä mahdollisia riskejä ennen retkeä. Kaatumisen ja hypotermian jälkeen suurimpana ja jopa kaikkein suurimpana riskinä pidin jalan taittamista tai selän loukkaamista rannan liukkailla kivillä. Punkit, ampiaiset ja kyyt olivat myös kärkipäässä. Hirven tallomaksi joutumista en osannut pelätä, vaikka sellainen tilanne oli kerran hyvin lähellä.

Isona riskinä pidin itseni loukkaamista puukolla tai kaasukeittimellä. Lopulta en tarvinnut puukkoa juuri lainkaan. Kirvestä ei mukana ollutkaan.
Jos loukkaa käden tai selän ulkomeren luodolla tai saa pahan palovamman, ei pääse omin avuin rantaan.

Turvallisuus

Perustin turvasuunnitelmani viiteen asiaan
- jatkuva eskimo- ja pelastautumisharjoittelu avovedessä releet päällä ilman nenäklipsiä ja uimalaseja.
- SPOT hätälähetin ja reaaliaikainen nettiseuranta
- säännöllinen säätilan tarkkailu ja ennusteet muutaman tunnin välein netistä
- säännöllinen yhteydenpito kotiväkeen ja suunnitelman päivittäminen
- melan karkunaru, melakelluke, turvaköysi liivistä kajakkiin

Turvaköysi oli kolmemetrinen liivinselkään laskostettu liina, jonka jatkona oli metri kumiköyttä. Köyden päässä oli karbiinihaka, jonka kiinnitin kajakin takanaruihin.

Jos merellä kaatuu ja jostain syystä tipahtaa kajakin kyydistä, tuuli ja aallot vievät kajakin hetkessä niin kauas, ettei sitä varusteet päällä enää uimalla tavoita. Jos kylmässä vedessä avomerellä kajakki karkaa, voi jäljellä oleva elämä olla lyhyt.

Mukana oli tabletti, jossa oli Navionics –karttaohjelma ja älypuhelin vesitiiviissä pussissa liivintaskussa. Radiota en ole koskaan pitänyt mukana. En tiedä, mitä sillä tekisin. Sään saa netistä monestakin lähteestä.

Retkimelojen esitykseni lyhennelmä Youtubessa (1280x960):