perjantai 27. elokuuta 2010

Melontaa rajavyöhykkeellä


Uukuniemellä suuntaan helteisen kesäpäivän melontalenkin rajavyöhykkeelle. Uukuniemi rajoittuu idässä Venäjään. Minua kiinnostaa nähdä, miten valtakunnan raja merkitään veteen. Kesäkuun Suomenlahden melonnalla rajamerkit jäivät näkemättä. Katselimme Venäjän rantaviivaa aallokkoisen selän yli.
Papinniemen rannat Uukuniemellä ovat upeita Hiekkarantoja. Vesi on kirkasta. Yhtenä iltapäivänä meloin Papinniemen selällä Kontiosaaren ympäri. Saaressa on kartan mukaan historiallinen rajamerkki. Varjon ja tuulensuojan puolella pohjahiekka näkyi pitkältä matkalta, vaikka mela ei ylettynyt pohjaan asti.
Tunnen kaloja huonosti paitsi hauen, mateen, lahnan ja ahvenen. Vastaani ui kaksi puolimetristä pulleaa, hopeakylkistä kalaa rauhallisesti eviään liikutellen. Toinen oli vähän isompi, ehkä 60 senttiä pitkä. Jos melan lapana olisi ollut haavi, olisin voinut noukkia kalat haaviin. Kalat eivät olleet mitään ensin mainituista.
Kallionimen selällä Uukuniemen pohjoiskärjessä tuntuu etäistä savunhajua. Jossain vastarantojen havumetsissä leijuu savua. Arvelen jonkun lämmittävän saunaa jo aamupäivästä. Kenties puut ovat vähän kosteita.
Veneliikennettä ei juuri ole. Jossain kaukana pieni perämoottori käy matalilla kierroksilla. Rajavyöhyke alkaa Uukuniemen kalasataman vierestä. Kalasatamasta valtakunnan rajalle on melkein puolentoista kilometrin matka. Tällä kohtaa rajavyöhyke on leveä.
Melon Uukuniemen pohjoiskärjen, Jeronniemen ympäri. Aallokko on rauhallista, reilusti kajakin korkuista. Rajavyöhykkeeltä ajaa perämoottorivene kohti, mutta kääntyy kaitasaaren taakse. Hiljaisilla rannoilla joku juoksee laiturille. Venevajasta työnnetään perämoottorivene vesille. Moottori ei heti käynnisty.
Paloauto ajaa kalasataman laiturille. Laiturilla juostaan edestakaisin. Sataman rakennuksen takana on toinen paloauto. Kaksi poikaa ajaa venevajasta vesille lasketun perämoottoriveneen laiturin päähän. Veneeseen nostetaan tavaroita paloautosta. Toinen pojista nousee laiturille.
Melon lähemmäksi. Eläkeikää lähestyvä nainen kantaa vpk:n haalareissa tarvikkeita veneeseen. Vpk:n autosta tullut mies istuu veneeseen ja toinen mies. Poika lähtee ajamaan nopeasti kohti selkävesiä. Jostain on tullut metsäpalohälytys. Miehet eivät vielä tiedä tarkalleen missä ja mitä palaa. Toista venettä aletaan lastata.  Kerron nähneeni savua vastarannan havumetsissä Suitsansaaren suunnalla.
Tulipalo on saaressa usein tuhoisampi kuin mantereella. Saaressa vesi on lähellä ja kaikissa suunnissa. Silti sammutuskalusto on sinne veneellä vietävä, kunhan saari on ensin paikallistettu. Vedessä nopeakin vene on hitaampi kuin paloauto maantiellä. Rannasta voi olla vaikeaa nousta. Palo ei aina ole ihan rantaviivalla. Pumppuja tarvitaan paljon ja pitkiä letkuja.
Porkkalan merivartioston merivartija kertoi olleensa sammuttamassa joitakin vuosia aiemmin merimelojien saunaa Skorvanin saaressa. Ranta saunan kohdalla on jyrkkä ja kivikkoinen, eikä sauna ole ihan rannassa. Merimelojien uuden saunan seinällä on kehyksissä mustunut vanhan saunan ilmaräppänä. Muuta saunasta ei tainnut jäljelle jäädäkään.
Rajavyöhykkeen reunalla on rivi keltaisia viittoja. Melon kielletylle alueelle sen verran, että voin ottaa kuvat myötävaloon. Vyöhykkeellä on Suomen puolella verkkoja pyynnissä. Venäjällä näyttää rannat samanlaiselta kuin Suomessa. Näkyvyys on hyvä, mutta vastaranta kuitenkin liian kaukana.
Rajavyöhykkeellä ei mikään liiku. Vedet paluumatkalla ovat yhtä hiljaisia. Savunhajua ei tunnu, tuuli on yltynyt ja sen suunta muuttunut vähän. Vasta-aaltoon meloessa nousee jo kevyt hiki. Loppumatkasta iso liukuva matkavene kulkee kuin juna viivasuoraan Papinniemen selän yli.
Moskovan metsäpalot syttyivät vähän myöhemmin.


perjantai 20. elokuuta 2010

Etelärannikon melonta -retkikertomus valmistui

Kesän pitkän retken retkikertomus on päivitetty http://www.etelarannikko.blogspot.com/ -sivulle.

Retkikertomuksen lisäksi sivuilla on kommentit varusteista ja retken yleisistä huomioista. Lisäksi retkellä tapahtuneesta kaatumistilanteesta on erillinen kuvaus ja pohdinta. Lisään jälkimmäiseen osaan jossain vaiheessa muutaman havainnollisen kuvan tai videon tilanteessa käytetystä pelastautumistavasta.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Maarianhaminasta Tammisaareen

Kesän pitkän melontaretken toinen osuus on melottu. Kesäkuun Virolahti-Tammisaari -retken jatkoksi meloimme kuluneella viikolla Maarianhaminasta Tammisaareen.

Suomenlahti saatiin melottua kokonaan läpi. Kilometrejä kertyi yhteensä 557, joista jälkimmäinen kuuden päivän osuus oli 250. Yhteensä etelärannikon melontaan kului 13 päivää, joista käytännössä yksi päivä pidettiin myrskyä saaressa.

Lisään retken jälkimmäisen puoliskon selostuksen http://etelarannikko.blogspot.com -sivulle lähiviikkoina. Kesäloma on nyt lopussa. Selostuksen kirjoittaminen ja kuvien valinta vievät jonkin verran aikaa.

Melontakilometrejä on kertynyt tänä kesänä 807. Kauden tavoitteeni on yli 1000 kilometriä. Melontakauteni jatkuu jäiden tuloon saakka eli joulu-tammikuulle. Tällä hetkellä näyttää, että tavoite toteutuu.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Juhannuksena Vihtijärven ympäri


Melontakuvia-blogini suosituin yksittäinen juttu on Vihtijärven kierto ensimmäisenä adventtina. Kakkosena on juttu Hiidenjokea pitkin Janakkalasta Mierolan sillalle Hattulaan. Sen kanssa melkein tasoissa on meriretki Söderskärin majakalle. Muista erillisistä sivuistani viimekesäisen Päijänteen retken kävijämäärä on ollut kovassa kasvussa touko-kesäkuussa. 

Vihtijärvi kiinnostaa melojia ja muitakin vesilläliikkujia. Järvi on sopivan lähellä Hanko-Hyvinkää -tien tuntumassa. Autolla pääsee ihan rannan tuntumaan Lopentiellä. Hiekkapohjaisesta, matalasta Mattilanlahden rannasta on hyvä lähteä melomaan. P-paikka on riittävä useammallekin autolle.
Meloin Vihtijärven vastapäivään ympäri ensimmäisenä juhannuksen pyhänä. 12 kilometriä sujui nopeasti kohtalaisessa lounaistuulessa. Vesiliikennettä oli vähän, vain muutama soutuvene. Suurin osa rannan kesämökeistä vaikutti asumattomilta (!) Monen mökkirannan vene oli ylösalaisin kaukana rannasta.
Mattilanlahdessa makasi pari kaatunutta puuta vedessä. Nokkalanlahteen tultaessa keskellä selkää kellui laaja kieppi mustaa vesijohtoputkea. Järvi tuntui nyt selvästi pienemmältä kuin marraskuun lopulla.
Löytlahteen kääntyessäni lokit alkoivat puolustaa äänekkäästi pesäpaikkaansa. Pariskunta teki hurjia syöksyjä kohti, mutta väistivät reilun metrin päässä. Olin liikkeellä epävakaalla mutta nopealla Lettmanilla enkä edes yrittänyt hätistää lokkeja pois melalla huitoen. Kokevatko lokin melojan uhkaavampana kuin soutajan. Ainakin Valkjärvellä voin soutaa huomattavasti lähempää lokinpesää lokkien reagoimatta. Meloen ne hyökkäävät jo sadan metrin päästä.

Mäntysaaren jälkeiseltä karikolta pyrähtää parvi lokkeja lentoon, kun olen karikon ja rannan välissä. Samaan aikaan juhannusta viettävä kalastaja soutaa edestäni. Rauhaniemen matkailuvaunualeen ranta on hiljainen. Muutama lapsi ui ja karavaanari istuu rannalla vahtimassa. Vaunualue piiloutuu hyvin rannan puiden taakse.  
Lehtisaaren ja Kalliosaaren jälkeen kalasääski kiinnittää huomioni. Se kaartelee mantereen yläpuolella rauhallisin kaarroksin. Seuraan sääksin kaartelua. Saalista ei löydy, sääksi ei tee yhtään syöksyä. Kuikka käy tervehtimässä turvallisen etäisyyden päästä. Se sukeltaa noustakseen taas jossain kohtaa lähelläni tarkistamaan tilanteen.
Vastakkaisen rannan tuntumassa etenee valkoinen vene. Se näyttää erikoisen malliselta, melko korkealta ja lyhyeltä. Arvelen sitä vesipolkupyöräksi. Vaunualueella saattaisi olla sellainen matkailijoiden käytössä.
Pysähdyn järven länsipään laturin tuntumaan kaislikkoon. Ulpukka kukkii, ja lumme. Otan kuvia veden alta. Kyläsaaresta nousee lentoon harmaahaikara, kun melon saaren ohi. Edestäni väistyy selälle päin laulujoutsenpariskunta. Hiljaista on. Lounainen tuuli ei nosta aallokkoa vaikka tuuli muuten tuntuukin meloessa. Ennen Mattilanlahtea soutaja puhuu karikon keskellä puhelimeen. Mies onkii lapsen kanssa rannasta.
Kannan kevyen Lettmannin P-paikalle ja nostan auton katolle. Sopiva pikku lenkki. Vihtijärvi kannattaa käydä melomassa ympäri. Pitkulaisena, muutaman saaren järvenä siinä tuntee hetkittäin olevansa isommassakin vesistössä. Monin paikoin matalana sen pohja näkyy rantojen tuntumassa. Läheltä soutanut kalastaja kertoi vettä kuitenkin syvimmillään olevan 8-10 metriä.





tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kotivesillä hiljaista

Viikon meriretken jälkeen olen kiertänyt Valkjärveä pari kertaa. Melontakilometrejä tälle kesälle on kertynyt 420. Voi olla, että tänä vuonna menee 1000 kilometriä rikki. Edessä on toinen viikon retki elokuun alussa. Melontakausi jatkuu helposti lähelle joulua tai sen ylikin.

Meriretken jälkeen tuntuu, että seitsemän kilometrin järvilenkillä ei pääse kunnolla melontarytmiin kiinni. Toinen kierros voisi mennä ensimmäistä kierrosta nopeammin ja helpommin. Pitääpä kokeilla juhannuksen pyhinä. Meriretken toinen vaikutus näkyi heti. Normaalilla iltakierroksella vauhti oli selvästi nopeampi, melonta-asento ryhdikkäämpi ja tuntuma kajakkiin parempi. Kai siinä istumiseen tottuu.

Järvellä on hiljaista. Sunnuntaina olin ainoa vesilläliikkuja puolenpäivän aikaan. Etelätuuli oli paikoin tiukka, mutta aaltoa se ei nostanut. Pohjoispään laituri kasvaa jo matalaa vesakkoa.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Vironlahti - Tammisaari 5.-11.6.10


Alkukesän meriviikko on melottu. Julkaisen kattavan retkikertomuksen parin viikon sisällä, kunhan saan sen koottua.

Aloitimme retken Virolahden kirkonkylältä Hurpun matkailuvaunualueen rannasta 5.6. puolen päivän aikaan. Pari ensimmäistä päivää vastassamme oli 9-12 metrin vastatuuli ja sen mukainen, metrinen aallokko. Loppuviikosta tuuli nousi uudelleen niin, että Hangon sijasta päädyimme sisäreittejä pitkin Tammisaareen. Hankoon ennustettiin lounaistuulta (siis vastatuulta) jopa 20 metriä.


Melontamatkaa seitsemän päivän retkellä kertyi sisäreittejä pitkin vajaa 310 kilometriä. Lyhin päivämatka oli ensimmäisen vastatuulipäivän 22 kilometriä ja pisin viimeisen sateisen ja sumuisen retkipäivän 54 kilometriä.
Upea retki. Kertailen sen vaiheita mielessäni, kun ryhdyn kokoamaan retkikertomusta.