Uukuniemellä suuntaan helteisen kesäpäivän melontalenkin rajavyöhykkeelle. Uukuniemi rajoittuu idässä Venäjään. Minua kiinnostaa nähdä, miten valtakunnan raja merkitään veteen. Kesäkuun Suomenlahden melonnalla rajamerkit jäivät näkemättä. Katselimme Venäjän rantaviivaa aallokkoisen selän yli.
Papinniemen rannat Uukuniemellä ovat upeita Hiekkarantoja. Vesi on kirkasta. Yhtenä iltapäivänä meloin Papinniemen selällä Kontiosaaren ympäri. Saaressa on kartan mukaan historiallinen rajamerkki. Varjon ja tuulensuojan puolella pohjahiekka näkyi pitkältä matkalta, vaikka mela ei ylettynyt pohjaan asti.
Tunnen kaloja huonosti paitsi hauen, mateen, lahnan ja ahvenen. Vastaani ui kaksi puolimetristä pulleaa, hopeakylkistä kalaa rauhallisesti eviään liikutellen. Toinen oli vähän isompi, ehkä 60 senttiä pitkä. Jos melan lapana olisi ollut haavi, olisin voinut noukkia kalat haaviin. Kalat eivät olleet mitään ensin mainituista.
Kallionimen selällä Uukuniemen pohjoiskärjessä tuntuu etäistä savunhajua. Jossain vastarantojen havumetsissä leijuu savua. Arvelen jonkun lämmittävän saunaa jo aamupäivästä. Kenties puut ovat vähän kosteita.
Veneliikennettä ei juuri ole. Jossain kaukana pieni perämoottori käy matalilla kierroksilla. Rajavyöhyke alkaa Uukuniemen kalasataman vierestä. Kalasatamasta valtakunnan rajalle on melkein puolentoista kilometrin matka. Tällä kohtaa rajavyöhyke on leveä. Melon Uukuniemen pohjoiskärjen, Jeronniemen ympäri. Aallokko on rauhallista, reilusti kajakin korkuista. Rajavyöhykkeeltä ajaa perämoottorivene kohti, mutta kääntyy kaitasaaren taakse. Hiljaisilla rannoilla joku juoksee laiturille. Venevajasta työnnetään perämoottorivene vesille. Moottori ei heti käynnisty.
Paloauto ajaa kalasataman laiturille. Laiturilla juostaan edestakaisin. Sataman rakennuksen takana on toinen paloauto. Kaksi poikaa ajaa venevajasta vesille lasketun perämoottoriveneen laiturin päähän. Veneeseen nostetaan tavaroita paloautosta. Toinen pojista nousee laiturille.
Melon lähemmäksi. Eläkeikää lähestyvä nainen kantaa vpk:n haalareissa tarvikkeita veneeseen. Vpk:n autosta tullut mies istuu veneeseen ja toinen mies. Poika lähtee ajamaan nopeasti kohti selkävesiä. Jostain on tullut metsäpalohälytys. Miehet eivät vielä tiedä tarkalleen missä ja mitä palaa. Toista venettä aletaan lastata. Kerron nähneeni savua vastarannan havumetsissä Suitsansaaren suunnalla.
Tulipalo on saaressa usein tuhoisampi kuin mantereella. Saaressa vesi on lähellä ja kaikissa suunnissa. Silti sammutuskalusto on sinne veneellä vietävä, kunhan saari on ensin paikallistettu. Vedessä nopeakin vene on hitaampi kuin paloauto maantiellä. Rannasta voi olla vaikeaa nousta. Palo ei aina ole ihan rantaviivalla. Pumppuja tarvitaan paljon ja pitkiä letkuja.
Porkkalan merivartioston merivartija kertoi olleensa sammuttamassa joitakin vuosia aiemmin merimelojien saunaa Skorvanin saaressa. Ranta saunan kohdalla on jyrkkä ja kivikkoinen, eikä sauna ole ihan rannassa. Merimelojien uuden saunan seinällä on kehyksissä mustunut vanhan saunan ilmaräppänä. Muuta saunasta ei tainnut jäljelle jäädäkään.
Rajavyöhykkeen reunalla on rivi keltaisia viittoja. Melon kielletylle alueelle sen verran, että voin ottaa kuvat myötävaloon. Vyöhykkeellä on Suomen puolella verkkoja pyynnissä. Venäjällä näyttää rannat samanlaiselta kuin Suomessa. Näkyvyys on hyvä, mutta vastaranta kuitenkin liian kaukana.
Rajavyöhykkeellä ei mikään liiku. Vedet paluumatkalla ovat yhtä hiljaisia. Savunhajua ei tunnu, tuuli on yltynyt ja sen suunta muuttunut vähän. Vasta-aaltoon meloessa nousee jo kevyt hiki. Loppumatkasta iso liukuva matkavene kulkee kuin juna viivasuoraan Papinniemen selän yli.
Moskovan metsäpalot syttyivät vähän myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti