Eskimo

Uimahalliharjoitukseni näyttävät jäävän tänä keväänä vain pariin kolmeen kertaan. Lähes joka viikonlopulle on jo muuta ohjelmaa.

Talven tavoitteeni oli pyöräyttää eskimo myös vasemmalta puolelta. Näyttää jo menevän, mutta vähän kankeammin. Pyörähdyksen harjoittelua helpottaa, jos liike voidaan kuvata videolle.

Eskimo ei aina onnistu. Painopiste voi olla liian edessä ja alhaalla, melan lapakulma väärin tai joku muu asia haittaa kääntymistä. Video auttaa harjoituksissa aika tavalla. Videolta pääsee kaikessa rauhassa katsomaan, mitä siellä veden alla oikein tapahtuu. Miten mela menee ja miten pää.
Minulle vasen puoli on hankalampi kuin oikea. Selkäni on keskivaiheilta jäykkä, ja riittävä nojautuminen takakannelle ei onnistu. Siksi pää pitäisi pitää ihan loppuun asti takana ja tarpeeksi alhaalla.

Tässä klipissä käännös vasemmalta ei onnistu.

Ei silti hätää. Happea kannattaa haukata aina, kun pää edes vähän käväisee pinnan yläpuolella. Silloin voi kaikessa rauhassa palata alkuasentoon ja kääntyä siltä puolelta, mistä se varmimmin onnistuu.

Olen videokuvissa kiinnittänyt huomiota melavedon loppuosaan.  Melasta loppuu vedon päättyessä pito. Pyörähdyksen vauhti hiipuu lopussa, ja joskus vääntö ei riitä ihan ylös asti. Olen kokeillut kääntää melavedon loppuvaiheessa lapakulmaa ja suunnata vedon takaisin eteen. Suosittelen. Melassa pysyy pito ja tuki loppuun asti. Melalla voi hyvin hallita tasapainoaan käännöksen loppuvaiheessa, ja estää välitön uudelleen kaatuminen vaikkapa aallokossa.

Tässä klipissä on käytössäni Star 500 PE, joka on ketterä käsiteltävä, vaikka on viisi metriä pitkä. Kuvaaja sukelsi lopuksi altaan pohjalle, josta kuvasi suoraan ylöspäin. Mielenkiintoinen kuvakulma.

Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää itsenäisyyspäivää. Päivän kunniaksi meloin presidentinlinnaan jo aamuhämärissä. Linnan edessä oli aamulla muutama musta auto ja kohtalainen joukko väkeä. Meloin päävartion ja Katajanokan välistä kanavaa ja käänsin lukuisien talvituristien hämmästykseksi linnan edessä olevaan altaaseen. Eipä näkynyt muuta veneliikennettä.

Jäänmurtajat

Jäänmurtajat Kontio ja Otso avustavat Katajanokan rannassa alusta, jonka kantavuus on 0,14 tonnia. En ehtinyt asettua kunnolliseen kuvauspaikkaan, kun murtajien takaa jo kurvasi oranssi pikavene tarkistamaan, millainen alus murtajien liepeillä liikkuu. Vene aiheutti ikävää aallokkoa, joka rannasta heijastuessaan keikutti melkoisesti. Aamuhämärässä valoa on niin vähän, että terävän kuvan saaminen on ilman keikutustakin hankalaa.

Pitkällä sillalla

Pitkä silta liittyy poliittiseen historiaan. Pitkän sillan yli on marssittu milloin mihinkin suuntaan. Vappuna työväki marssi Pitkän sillan yli kantakaupunkiin ja joskus joku porvari saattoi kohahduttaa astelemalla Pitkänsillan yli Hakaniemen torille.
Aloitin itsenäisyyspäivän aamuni melomalla Pitkän sillan alitse Tokoinrannasta merelle päin.

Vihtijärvi

Vihtijärvi  on vajaat kaksi kertaa Valkjärven kokoinen. Järvi on reilut viisi kilometriä pitkä, ja siinä on muutama pieni saari. Rantojen tuntumassa kiertäen järven ympäri tulee matkaa noin 12 kilometriä. Sopiva parin tunnin melontalenkki.

Hyvä lähtöpaikka on Lopentien varressa, noin 1,5 kilometriä Hanko-Hyvinkää -tieltä pohjoiseen oleva P-paikka. Kajakin kantomatkaa rantaan on pari kymmentä metriä. Ranta on hiekkapohjainen ja matala. P-paikka on niin iso, että sinne voi hyvin jättää useammankin auton.

Kiersin Vihtijärven ensimmäisenä adventtina. Jostain syystä edellinenkin Vihtijärven kiertoni ajoittui loppusyksyyn, marraskuulle. Silloin näin hämmästyksekseni järven itäpäässä, lähellä Hanko-Hyvinkää -tieltä neljä harmaahaikaraa. Luulin, etteivät ne viihtyisi kovin kylmässä.

Tällä kerralla heti veteen päästyäni lähti Mattilanlahdesta liikkeelle neljä laulujoutsenta. Joutsenet kiersivät edestäni melko kaukaa kunnes nousivat työläin siiveniskuin lentoon. Vesitiivis pikku pokkarini ei sovellu hyvin lintujen kuvaamiseen. Tele on aivan liian lyhyt, tarkennus epämääräinen ja kamera valitsee mielellään hämmästyttävän pieniä filminherkkyyksiä, josta seuraa pitkät valotusajat.

Melon kohtuullisessa vesisateessa lähes tyyntä pintaa järven länsipään yhteislaiturille. Veneet on nostettu maihin, laiturin ponttonitynnyrit ovat haalistuneet ja laudat näyttävät läpimärkinä mustilta ja lahoilta. Syksy on tullut. Luonto kuolee hetkeksi.

Rannan kaislikko valmistautuu talveen. Kesän keltainen ja vihreä on muuttunut ruskean eri sävyiksi. Upotan kameran veteen ja otan kuvia kaislikosta. Veden pintaan syntyy kuplia kajakin ja melan liikkeistä.

Pohjois-koillisrantaa meloessa tutkin lähempää Kyläsaaren kohdalla olevia korkeita kallioita. Keskikesällä aurinko paistaa näille kallioille suuren osan päivää. Melon pienten luotojen, Kalliosaaren ja Lehtisaaren ja rannan välistä leirintäalueen rantaan. Entisen Rauhaniemen, nykyisen Vihti-Parkin karavaanarialueen ranta on autio. Punainen liukumäki on nostettu vedestä rantahiekalle, muutama auto näkyy vaunujen liepeillä, yhtään ihmistä ei näy ulkona. Sauna näyttää ulkoa entiseltään, tiedän että se on sisältä uusittu.

Olen vieraillut alueella joskus matkailuvaunulla. Mukava ja pikkuhiljaa talkootyöllä kehittyvä alue, jonka suurin vika on sen nimi. Miksi ihmeessä upea suomalainen Rauhaniemi pitää muuttaa Vihti-Parkiksi. Kerrassaan mautonta ja kielenvastaista.

Sade tuntuu loppuvan kokonaan. Taivas raottaa ihan pikkuisen sinistä väriä. Aurinko ei sentään näyttäydy. Ennen autolle palaamista pinta vielä kerran tyyntyy. Vihtijärven itäisen pään pinta heijastaa upeasti viilenevän iltapäivän taivaan ja pilvet. Ei ole pimeää, mutta läpimärät, lehdettömät vastarannan puut näyttävät mustalta vedestä heijastuvalta nauhalta.

Onnistun nousemaan helpossa rannassa kajakista kuivin jaloin ja puhtain takapuolin. Kannan kajakin olkapäällä ylös P-paikalle ja nostan auton katolle. Katson vielä hetken tien varresta alas järvelle avautuvaa maisemaa. En tiedä, mitä roskiksensa rantametsikköön tyhjentäneen ihmisen mielessä on liikkunut, enkä välttämättä haluakaan tietää.

Jäätä ja sumua

Viikko sitten järvi oli jo jäässä, mutta sitten lauhtui. Tänään suojaisilla rannoilla oli muutaman millin jääriite, mutta muuten järvi oli jälleen vapaana.

Hallikajakki

Vuokrasin hallikautta varten muovikajakin. Halliharjoituksissa käytetään useimmin koski- tai poolokajakkeja. Ne ovat keveitä, lyhyitä ja ketteriä. Eskimopyörähdykset ja kaikenlainen temppuilu sujuu niillä helpommin. Minäkin tein ensimmäiset eskimoni ketterällä poolokajakilla. Mutta nyt varasin viisimetrisen, v-pohjaisen retkikajakin.

Viime talvena käytin harjoituksissa keltaista RTM Artic –peruskajakkia, joka näkyy useissa tämän blogin vanhemmissa kuvissa. Muovi on hallissa huoleton käsiteltävä. Jos altaaseen mahtuu, käytän mieluiten harjoituksiin pitkää retkikajakkia. Kajakin käsittely vastaa silloin paremmin normaalia retkikäyttöä, ja erilaiset pelastautumisotteet ovat todellisempia. Käytän altaassa lyhytlahkeista märkäpukua ja yleensä melontaliiviä, koska se on päällä normaalisti retkelläkin. Jos mahdollista, kannattaisi altaaseen mennä melonta-anorakissa, kengissä ja -housuissa.

Talveksi lainaamani kerrosmuovinen Point Crunch Rocket on 495 pitkä ja 57 senttiä leveä, kölilinjaltaan melko suora ja v-pohjainen. Siitä puuttuu vakiona oleva peräsin, joka altaassa olisi vain tiellä. Kajakki vaikuttaa paikallaan melko kiikkerältä, mutta liikkeelle päästyään vakautuu. Tuntuma vastaa aika lailla omaa, kolme senttiä kapeampaa ja pyöreämpipohjaista Revalia. Banaaninmallinen Reval kääntyy paikallaan ketterämmin, vaikka onkin reilusti pitempi. Crunch Rocket kääntyy helposti, kun sitä rohkeasti kallistaa.

Kiersin Valkjärven lokakuun viimeisenä päivänä Chrunc Rocketilla tutustuakseni kajakkiin ennen altaaseen menoa. Kajakki on nopea ja kevyesti melottava. Etukannen muotoilu on hyvä, kantta on viistetty voimakkaasti juuri siitä, missä sormenpäät helpoiten osuisivat kajakin reunaan. Kajakilla on kevyt ja mukava meloa.

Mietin, onko melonta-asennossani vikaa vai ovatko oikean puolen melanvetoni tehokkaampia, koska Point tuntuu kaikilla tuulen ja aallon suunnilla kääntyvän vähän vasemmalle. Vasemmalta puolelta piti silloin tällöin vetää joitakin kaarivetoja, tai kallistaa kajakkia vähän vasemmalle.

Vakiona kajakkiin kuuluvan peräsimen kanssa tuskin olisi huomannut lievää puoltamista. Tarkkaan kajakkia maissa tutkiessani minusta näytti, että kölilinja on hieman kiero takaosasta, mikä selittäisi helposti puoltamisen. Altaassa hierotaan tuentoja paikallaan, suoraan kulkeminen ei ole tärkeää. Avovedessä käytetään peräsintä tai opetellaan melomaan suoraan.

Olen melonut viimeiset kahdeksansataa kilometriä merikajakkia, jossa on sekä säätöevä että peräsin. Näistä jompikumpi on yleensä meloessa myös käytössä. Voi olla, että ilman peräsintä olevan Pointin ohjailuongelma johtuu tästä. Ehkä seuraavalla avovesilenkillä en edes huomaa koko asiaa.

Hallimelontavuoro on siirtynyt aamusta iltaan. Harmi, koska aika usein lauantai-illalle on muutakin menoa. Ensimmäinen vuoro jäi käymättä, ja näyttää, että seuraavakin jää. Mutta uskon, että avovettä riittää vielä pitkään Valkjärvessäkin.