Vihtijärvi

Vihtijärvi  on vajaat kaksi kertaa Valkjärven kokoinen. Järvi on reilut viisi kilometriä pitkä, ja siinä on muutama pieni saari. Rantojen tuntumassa kiertäen järven ympäri tulee matkaa noin 12 kilometriä. Sopiva parin tunnin melontalenkki.

Hyvä lähtöpaikka on Lopentien varressa, noin 1,5 kilometriä Hanko-Hyvinkää -tieltä pohjoiseen oleva P-paikka. Kajakin kantomatkaa rantaan on pari kymmentä metriä. Ranta on hiekkapohjainen ja matala. P-paikka on niin iso, että sinne voi hyvin jättää useammankin auton.

Kiersin Vihtijärven ensimmäisenä adventtina. Jostain syystä edellinenkin Vihtijärven kiertoni ajoittui loppusyksyyn, marraskuulle. Silloin näin hämmästyksekseni järven itäpäässä, lähellä Hanko-Hyvinkää -tieltä neljä harmaahaikaraa. Luulin, etteivät ne viihtyisi kovin kylmässä.

Tällä kerralla heti veteen päästyäni lähti Mattilanlahdesta liikkeelle neljä laulujoutsenta. Joutsenet kiersivät edestäni melko kaukaa kunnes nousivat työläin siiveniskuin lentoon. Vesitiivis pikku pokkarini ei sovellu hyvin lintujen kuvaamiseen. Tele on aivan liian lyhyt, tarkennus epämääräinen ja kamera valitsee mielellään hämmästyttävän pieniä filminherkkyyksiä, josta seuraa pitkät valotusajat.

Melon kohtuullisessa vesisateessa lähes tyyntä pintaa järven länsipään yhteislaiturille. Veneet on nostettu maihin, laiturin ponttonitynnyrit ovat haalistuneet ja laudat näyttävät läpimärkinä mustilta ja lahoilta. Syksy on tullut. Luonto kuolee hetkeksi.

Rannan kaislikko valmistautuu talveen. Kesän keltainen ja vihreä on muuttunut ruskean eri sävyiksi. Upotan kameran veteen ja otan kuvia kaislikosta. Veden pintaan syntyy kuplia kajakin ja melan liikkeistä.

Pohjois-koillisrantaa meloessa tutkin lähempää Kyläsaaren kohdalla olevia korkeita kallioita. Keskikesällä aurinko paistaa näille kallioille suuren osan päivää. Melon pienten luotojen, Kalliosaaren ja Lehtisaaren ja rannan välistä leirintäalueen rantaan. Entisen Rauhaniemen, nykyisen Vihti-Parkin karavaanarialueen ranta on autio. Punainen liukumäki on nostettu vedestä rantahiekalle, muutama auto näkyy vaunujen liepeillä, yhtään ihmistä ei näy ulkona. Sauna näyttää ulkoa entiseltään, tiedän että se on sisältä uusittu.

Olen vieraillut alueella joskus matkailuvaunulla. Mukava ja pikkuhiljaa talkootyöllä kehittyvä alue, jonka suurin vika on sen nimi. Miksi ihmeessä upea suomalainen Rauhaniemi pitää muuttaa Vihti-Parkiksi. Kerrassaan mautonta ja kielenvastaista.

Sade tuntuu loppuvan kokonaan. Taivas raottaa ihan pikkuisen sinistä väriä. Aurinko ei sentään näyttäydy. Ennen autolle palaamista pinta vielä kerran tyyntyy. Vihtijärven itäisen pään pinta heijastaa upeasti viilenevän iltapäivän taivaan ja pilvet. Ei ole pimeää, mutta läpimärät, lehdettömät vastarannan puut näyttävät mustalta vedestä heijastuvalta nauhalta.

Onnistun nousemaan helpossa rannassa kajakista kuivin jaloin ja puhtain takapuolin. Kannan kajakin olkapäällä ylös P-paikalle ja nostan auton katolle. Katson vielä hetken tien varresta alas järvelle avautuvaa maisemaa. En tiedä, mitä roskiksensa rantametsikköön tyhjentäneen ihmisen mielessä on liikkunut, enkä välttämättä haluakaan tietää.