Tuuli yltyy iltaa kohti

Vesitiiviin kameran saattaa laskea lähelle veden pintaa. Alle puolimetrinenkin aalto alkaa silloin näyttää joltakin.

Valoa ja varjoa

Melonta on mukavaa mutta joskus väsyttää. Järven rantaviiva on seitsemän kilometriä pitkä. Ranta on aina sama, samoin vesi. Tuuli, pilvet ja valo muuttuvat. Joka kerta maisema näyttää vähän erilaiselta.

Alla sillan

Saimaan siltojen alla. Yritin kiertää melomalla Saimaan keskivaiheliila olevaa Laamalansaarta. Saaren ympärysmitta on kartan mukaan noin kaksikymmentä kilometriä, jos käyttää hyväkseen kapeaa siltarumpua. Siis sopiva kesäpäivän melontalenkki.


Kaakkoisuuli oli noin 16 metriä sekunnissa. Tuulen voiman näki, kun meloi saaren vastakkaiselle, eli itäpuolella ison selän laitaan. Kokeilin ensin etelästä kapean siltarummun kautta oikaisten.

Selällä näytti sen verran levottomalta, että palasin takaisin ja yritin pohjoiskautta. Tulin ison selän laitaan vastatuuleen. Meloin joitakin satoja metrejä, käännyin ympäri, ja sain elämäni surfit takaisin tullessa.

Siltarummussa oli yllättävän kova virta. Sen sisällä ei oikein mahtunut melomaan, joten siihen oli mentävä vauhdilla, että voisi vielä ottaa valokuvia.

Kajakki katolla

Kajakki kulkee auton katolla helposti. Pitkä merikajakki pitää kiinnittää lyhyen auton katolle niin eteen kuin mahdollista, ettei kajakin perä osu käännöksissä vetokoukussa riippuvaan matkailuvaunuun.
Ajaessa kajakki telinenineen pitää nousevaa ujellusta yli yhdeksän kympin vauhdissa. Siispä on ajettava hitaammin. Kuva Punkaharjulta.

Pihlajavesi 7.7.09

Iltalenkki Pihlajavedelle Punkaharjun Vahersalosta. Iltasaunaa odotellessa oli kaksi tuntia aikaa. Meloin ilman kartaa tunnin suunnistaen aina sinne, missä näytti mukavalta. Sitten pysähdyin, tarkistin sijainnin puhelimen gps:llä ja palasin karttakuva mielssäni toista reittiä takaisin.

Seitsemän kuvaa Hietajärveltä

Tunti saattaa kulua ihan huomaamatta ruokapöydässä tai sohvalla makoillessa. Tunnissa ajaa autolla moottoritietä Helsingistä Lahteen tai Hämeenlinnaan. Tunnissa meloo sellaisen selän yli, jossa vastaranta näkyy matalana nauhana niin, etteivät yksittäiset puut tai yksityiskohdat vielä erotu.

Tunnin lenkki kesäisellä järvellä Pohjois-Karjalassa tarjoaa parhaimmillaan visuaalisia elämyksiä enemmän kuin koko päivän retki pilvisenä harmaana päivänä isolla selällä.

Lenkin alussa aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla. Järvi muuttui rannoiltaan erämaiseksi. Vastarannalla oli Pyhäselän seurakunnan leirikeskus, jonka rannasta kuvasin leirikirkon ristin.

Järvi muuttui kaislikkoiseksi lahden poukamaksi, jossa lumpeet kukkivat. Aurinko alkoi paistaa. Kaislikkoisen lahden takaa löytyi nykyisin Joensuun kaupunkiin kuuluvan entisen Kiihtelysvaaran kunnan uimaranta ja sen puinen hyppytorni. Uimarannan ja selän välistä oikaisin harvan kaislikon läpi takaisin lähtöpaikalle.

Kymmenen kuvaa Tuusulanjärveltä

Tuusulanjärvi on noin seitsemän ja puoli kilometriä pitkä. Järven vesi on juuri sen väristä kuin kuvissa näyttääkin, ruskeanharmaata, savenväristä ja läpinäkymätöntä. 

Sunnuntaipäivän lenkkini alkoi järven eteläpäästä Havulinnasta. Kestää hetken, ennen kuin kaislikkoinen väylä leviää järvenseläksi ja Järvenpään keskusta vilahtaa selän vastarannalta.

Halosenniemi peittyy hyvin maisemaan. Vuosiin ei ole rantasaunaa saanut rakentaa yhtä lähelle vesirajaa kuin Halosenniemessä, mutta rantasauna häviää silti kokonaan rantakoivun oksiston suojaan.

Tiesin, että Tuusulanjärven vesi on sameaa. Yllätys oli se, että kotoinen Valkjärvi näyttää kirkkaalta tähän verrattuna. 

Toinen yllätys on se, että Tuusulanjärvessä ajellaan täyttä päätä kunnon perämoottoreilla eikä vain akkukäyttöisillä. Hämmästyttävää. Eikä kaikki moottoriveneet ole edes pieniä.

Järvenpäässä on hulppeasti vettä syöksevä suihkulähde. Melon sen eri puolille ja otan valokuvia. Paluumatkalla yritän kuvata Tuusulan kirkkoa kajakista käsin. Tuli joskus mieleen, että voisi bongata tällä tavalla vedestä käsin ja kuvata sakraalirakennuksia. Mm. pohjanmaan kirkot ovat yleensä jokien varsilla.

Käyn paluumatkalla länsirannan Sarvikallioiden vieressä. Maisema tuo mieleen Valkjärven Åberginnokan. Reilun kaksituntisen melonnan jälkeen nousen maihin Havulinnan rannasta. Mies rannassa kyselee kadonneen Terhi-veneensä perään, mutta en osaa auttaa asiassa. 

Yllättävän hiljainen on Tuusulanjärvi kesäisenä sunnuntaina. Näin selällä kaksi vain melojaa ja alle viisi huviveneilijää.