Tuusulanjärvi on noin seitsemän ja puoli kilometriä pitkä. Järven vesi on juuri sen väristä kuin kuvissa näyttääkin, ruskeanharmaata, savenväristä ja läpinäkymätöntä.
Sunnuntaipäivän lenkkini alkoi järven eteläpäästä Havulinnasta. Kestää hetken, ennen kuin kaislikkoinen väylä leviää järvenseläksi ja Järvenpään keskusta vilahtaa selän vastarannalta.
Halosenniemi peittyy hyvin maisemaan. Vuosiin ei ole rantasaunaa saanut rakentaa yhtä lähelle vesirajaa kuin Halosenniemessä, mutta rantasauna häviää silti kokonaan rantakoivun oksiston suojaan.
Tiesin, että Tuusulanjärven vesi on sameaa. Yllätys oli se, että kotoinen Valkjärvi näyttää kirkkaalta tähän verrattuna.
Toinen yllätys on se, että Tuusulanjärvessä ajellaan täyttä päätä kunnon perämoottoreilla eikä vain akkukäyttöisillä. Hämmästyttävää. Eikä kaikki moottoriveneet ole edes pieniä.
Järvenpäässä on hulppeasti vettä syöksevä suihkulähde. Melon sen eri puolille ja otan valokuvia. Paluumatkalla yritän kuvata Tuusulan kirkkoa kajakista käsin. Tuli joskus mieleen, että voisi bongata tällä tavalla vedestä käsin ja kuvata sakraalirakennuksia. Mm. pohjanmaan kirkot ovat yleensä jokien varsilla.
Käyn paluumatkalla länsirannan Sarvikallioiden vieressä. Maisema tuo mieleen Valkjärven Åberginnokan. Reilun kaksituntisen melonnan jälkeen nousen maihin Havulinnan rannasta. Mies rannassa kyselee kadonneen Terhi-veneensä perään, mutta en osaa auttaa asiassa.
Yllättävän hiljainen on Tuusulanjärvi kesäisenä sunnuntaina. Näin selällä kaksi vain melojaa ja alle viisi huviveneilijää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti