Sähköt ja teltta

Rannikon melonnan lähtöön on vajaat kaksi viikkoa. Jäät ja lumi sulavat juuri nyt vauhdilla. Alkuperäinen suunniteltu lähtöpäivä 6.5. varmaankin toteutuu.

Bloggaan retkeltä päivittäin. Kerään myös muuta kuvaa ja videota retken aikana. Käytän jatkuvasti kameraa, puhelinta ja tablettia. Tarvitsen sähköä. Hankin kaksi 13 000 mAh virtapankkia, joista toinen on aina latauksessa ja toisesta otan virtaa sähkölaitteisiin. Virtapankkia lataan PowerFilm -paneelilla, jonka teho on 14 W ja latausvirta 0,9 A. Paneeli sopii juuri ja juuri kajakin etu- tai takakannelle, kestää merivettä ja kolhuja ja on rullattavissa pienelle rullalle. Kummipoikani hongkongilainen verkkokauppa e-ville halusi pitää minut "virrassa" ja järjesti retkelleni paneelin.

Telttani on yhden hengen Halti Cave Lite 1. Kuvassa se on talven jälkeen tuulettumassa, pystytetty löysästi ja kiinnitetty terassin kaiteeseen. Niukimmillaan kaksikiloinen teltta tarvitsee kaksi kiilaa. Koska maa on toukokuun alkupuolella vielä kylmää, levitän retkipatjan alle avaruushuovan. Testaan retkipatjani ja untuvapuussini riittävyyden kevään hallaöihin ensi viikolla. Nukun ensi viikolla yöni  teltassa pihalla.

PowerFilm mahtuu juuri ja juuri kajakin kannelle. Latausjohdon liitin on vesitiivis, virtapankin voi pitää istuinaukossa selkätuen takana vesitiivissä pussissa. Periaatteessa takakannelle ei pitäisi kerätä mitään, mikä hidastaa pelastautumistilanteessa kajakkiin pujottautumista. Aurinkopaneeli kestää kohtalaiseti kolhuja ja voipa sen tiukassa paikassa irroittaa toiselta laidalta. 

Rannikonmelontaan valmistautumassa

Tiderace Xplore-L kevään ensimmäisissä avovesissäni. Meri on Helsingin edustalla paikoin avoin.  Bracsan mela näyttää kuvassa tavattoman pitkältä. Pitäisikö sitä kuitenkin lyhennyttää 5-10 senttiä ennen retkeä?

Karttojen kanssa kuluu aikaa. Viimeksi sain kartat Vaasan saaristosta. Vielä on muutama sata kilometriä vailla tarkkaa kartaa Olkiluodon ja Korsnäsin väliltä sekä Kalajoelta pohjoiseen. Näillä osuuksilla saaria on vähiten ja 1:200 000 kartta voi riittää. Ehkäpä tulostan muutaman sivun Maanmiittauslaitoksen karttapalvelusta. Pöydällä muhii ruokatermoksessa riisit, kasvikset, soija ja aivan välttämättömät mausteet. 

Tderace Xplore-L sietää hyvin kallistusta. Tässä ei olla lähelläkään kaatumispistettä. Kuvakulmasta ei näy, että aukon toinen laita on reilusti vedessä. Kajakki tuntuu tyhjänäkin huomattavasti vaikkapa Revalia vakaammalta ja kulkee suoraan eri suuntiin kohtuullisessa seitsemän metrin tuulessa ilman evääkin. Kuvassa näkyy Peakin Explorer -kuivapuku, joka on helppo pukea päälle ja vaikuttaa hyvän malliselta. Vetoketju on haarojen välissä, ja sen saa hyvin kiinni ja auki ilman apua. Se on yksinmelojalle välttämätöntä.

Melontakausi alkoi

Jään reunalla. Jää on vielä vahvaa. Parinkymmenen metrin päässä avovedestä istui pilkkijä pilkkireijän äärellä. Lähtörannallani ongittiin avovedestä isommalla joukolla. 

Aloitin ulkomelontakauden tänään. Jää on vielä niin vahvaa, että se houkuttelee pilkkijöitä ja ulkoilijoita  edelleen. Merisään mukaan Suomenlahden itäosassa jään vahvuus on vielä 50 cm ja pohjoisessa Hailuotoon ajetaan vielä jäätietä. Jään vahvuus on siellä 50-75 cm.

Reilun kolmen viikon kuluttua jää on toivottavasti sulanut. Tähtään rannikonmelonnan lähtöpäiväksi maanantaita 6.5. Jos kevät etenee hitaasti, siirrän lähtöä muutamalla päivällä. Huomenna pitäisi sataa ja terminen kevätkin on lopultakin alkanut.

Hiekkaranta Hernesaaren ja Kaivopuiston välissä on jäänyt minulta aiemmin huomaamatta. Hyvä lähtöpaikka, mutta viereisen kadun parkkipaikat ovat maksullisia. Halvinta kolmosvyöhykettä. 

Helsingin edustalla on jo laajoja alueita sulana laivaväylien tuntumassa. Hernesaarenrannassa on kaksikin hyvää lähtöpaikkaa, veneluiska lähellä helikopterikenttää ja hiekkaranta Kaivopuiston päässä. Lähdin hiekkarannalta. Reitti Suomenlinnaan näytti kokonaan avoimelta.

Ajelehtivat jäälautat ovat vielä paksuja eivätkä hajoa melalla koputellessa.  Lauttojen puikkoontumista en vielä havainnut. Ehkä nämä ovat peräisin laivaväylän läheltä ja tuulen ja aallokon irroittamia.

Meloin vajaan kymmenen kilometriä Hernesaaren ja Pihlajasaaren välillä heikossa tuulessa ja alusten aiheuttamassa mainingissa. Tiderace tuntuu tyhjänä paljon Revalia tukevammalta ja Greenlandin jälkeen melkoisen korkealta. Muuten ohjattavuus ja tuntuma on lähempänä Greenlandia kuin Revalia. Kajakki tottelee hyvin kallistuksia ja tarkasti ohjattavissa.

Kyhmyjoutsenia on nyt melkein jokaisessa sulassa. Näin myös muutaman laulujoutsenen, mutta niitä en saanut kuvattua, koska kamerasta loppui virta. Bongareita näkyi rannoilla jo melkein yhtä paljon kuin onkijoita ja pilkkijöitä.

Talven hallimelontojen jälkeen Tiderace tuntui aluksi raskaalta melottavalta. Tarkistin huvikseni SportTrackerilla nopeuteni, ja se oli heti kylmiltään 8,5-9 km/h. Ei ihme, että tuntui jotenkin muulta kuin leppoiselta läpsyttelyltä. Tunnin melottuani eri suuntiin tuntui, että tässähän istuisi koko päivän. Hyvä että tuntui, koska edessä on noin viiden viikon istuminen Tideracessa.

Pari päivää sitten Katajanokan itärannat olivat vielä jäässä. Taustalla Korkeasaari ja Hanasaaren voimala.

Välikuivapuku on kuuma. Alla oli villainen urheilukerrasto ja päällä liikelahjana saatu reilusti yli vuosikymmenen vanha tuulipuku ja sen päällä välttämättömät neopreeninen aukkopeitto ja liivit. Hiki tuli. Kokeilin jaloissa kuivapuvun alla villasukkia ja päällä neopreenitossuja. Hyvin toimi, oli lämmin eikä hiertänyt. Grocsit tai sandaalit voivat päästää hiekkaa ja pikkukiviä kuivapuvun sukan ja kengän väliin ja tehdä näppärästi pieiä reikiä sukkiin. Kuivapuvusta tulee nopeasti puolikuiva juuri siitä osasta, mikä useimmin on vedessä.

Välikuivapuku pikatestissä

Testasin Ursuitin välikuivapukua muutaman minuutin nolla-asteisessa avannossa. Aurinko paistoi lämpimästi. Jo tällä kelillä vaatetus tuntui turhan lämpimältä - paitsi kylmässä vedessä.

Tiderace, lähtö rannikolle lähenee

Hain tänään Welhonpesästä Suomen rannikon melontaa varten Tiderace Xplore-L -kajakin. M-koko tuntui keveissä vaatteissa mukavan jämptiltä, mutta päädyin kuitenkin isompaan L-kokoon. Onpahan jalkaterille paremmat tilat ja kantavuus riittää paremmin kuukauden retken varusteille.

Tiderace Xplore-L on 550cm pitkä ja 53 cm leveä. Tilavuus on 380 litraa.

Retken valmistelut ovat hyvässä vauhdissa. Pidän retkeltä reaaliaikaista blogia, mikä tuottaa tiettyjä ratkaistavia asioita. Spot-hätälähetin kertoo satelliitille kymmenen minuutin välein sijaintini, ja etenemistäni voi seurata lähes reaaliajassa mistä tahansa netin ääreltä.

Tideracen takakansi on matala, aukon etureunassa korkeutta on 33 cm.  Edessä olevaa päiväluukkua ei edes huomaa kajakkiin istuutuessa.

Käytän bloggaukseen tablettikonetta ja Nikonin vesitiivistä kameraa. Nikon Coolpix AW 110 siirtää kuvat tabletille langattomasti. Nikonissa on mukana gps ja kompassi. Jokaisessa kuvassa on mukana aika- ja paikkatieto ja myös suunta, mihin päin on kuvattu.

Tabletti auttaa navigoinnissa siellä, minne minulla ei ole muuta kuin 1:200 000 yleiskartta. Tällaisia alueita on kaitale Vaasan eteläpuolella ja Lohtajalta pohjoiseen. Vaasasta lähetettiin tänään minulle seudun melontakartta. Ehkä tulostan maanmittauslaitoksen karttapalvelusta esim. 1:100 000 kartat puuttuvilta osuuksilta.

Aukko on 87cm x 49 cm. Reisituet on juuri oikealla kohdalla. Ehkä teippaan niiden alareunaan sentin verran retkipatjaa tuntuman parantamiseksi. 

Koskapa teen retkellä kuvaa ja tekstiä, tarvitsen paljon sähkövirtaa. Tilasin kaksi 13 000 mAh virtapankkia. Toisella lataan puhelimen ja iBadin ja toinen latautuu melonnan aikana aurinkopaneelilla.

Pohdin vielä, käytänkö retkellä välikuivapukua vai tavallista kuivapukua. Välikuivapuku on varmaan ihan ok retken alkuvaiheessa, kun sääennuste povaa räntäsadetta. Sään lämmetessä se voi tuntua liian lämpimältä, koska sen alla ja päällä pitää olla jotain vaatetta.

Ruoka-asiat pitää vielä kokeilla ja suunnitella. Ja karttaa pitää vielä katsella sillä silmällä, mistä voisi saada juomavettä ja ruokatäydennystä.

Tideracessa ei ole peräsintä. Evän säätönuppi on sen verran takana, ettei siihen meloessa revi sormenpäitään. Rockeria on kohtalaisesti. Pohja on melko loiva v-pohja ja kantit pyöreät. 

Tässä vaiheessa meri on vielä vankassa jäässä. Vajaan viiden viikon kuluttua on tarkoitus lähteä. Huomenna testaan Tideracea uimahallissa ja sen jälkeen alan seurata, mistä löytyisi sen verran sulaa, että voisi totutella taas matkamelontaan. Jonain yönä nukun teltassa pihalla ja kokeilen, riittäkö makuupussini mahdollisissa yöpakkasissa.