Melonnan selitys

Löysin Vaellusnet.com -sivuston foorumilta riemastuttavan linkin vanhaan kanoottiveistämön esitteeseen. Olenpa Lillquistin veljesten kanssa melkolailla  samaa mieltä melonnan selityksestä.

Kaksi norjalaista retkimelojaa meloi 1929 Uppsalasta Göteborgin kautta Hampuriin kuvan ”Åland”-kajakkimallilla. Melojat arvioivat Åland-kajakkia: ”Voin tuskin ajatella, että se saattaisi tulla täydellisemmäksi – minä en ainakaan tule koskaan vaatimaan kanootilta enempää”.
Rimoista ja kankaasta rakennettu malli oli suunniteltu vuonna 1919 Ahvenanamaan saaristoon suuntautuvaa retkeä varten.  Retki jäi toteutumatta, mutta kevytkulkuiset ja pyöreälinjaiset Åland-kajakit saivat kyllä kyytiä lukuisien merimelojien retkillä. Esitteen mukaan parempaa isojen vesien merikajakkia "ei liene", vaikka moni vierasti kajakin ajan tyylistä poikkeavaa ulkonäköä.
Kuvan perustella kajakkimalli voisi hyvin olla tältä vuosituhannelta.

Katkelmia Veljekset Lillquistin kanoottiveistämön esitteestä v.1934:

Tuskinpa tuo veltto vedenpinnan lipominen antaa edes ruokahalua, tuskinpa se on muuta kuin ajanvietettä, johon pian kyllästyy. No, tietenkin on eroa melomisella ja melomisella. Kesälaitumellaan oleilevalle se on virkistyskeino, ehkäpä vain ajanviete, eikä hän tunne tarvetta voimainsa koetukseen, mutta kilpameloja näkee asian hieman toisessa valossa; melominen ei ole hänelle enää pelkkää leikkiä, vaan se on lisäksi taistelua, joka vaatii koko hänen taitonsa ja voimansa.

Että melominen on kaunista urheilua, ei tarvinne erikoisesti korostaa. Joutsenten tavoin keveinä halkovat nuo sirot venoset vettä. Vaistomaisesti kiintyy katsojan huomio kauniiseen näkyyn, ja hän tuntee vastustamatonta halua saada kuulua niihin onnellisiin, jotka ohjailevat tottuneesti hauskoja aluksiaan? Ja melojasta, joka ehkä ihan sattumalta on tullut hankkineeksi kanootin, tuntuu kuin omiastaisi hän koko maailman, niin kuin kaikki reitit olisivat hänelle avoinna ja kutsuisivat häntä huikeiden matkojen taa.

Insinööri Sven Thorellin suunnittelema Åland-kanootti. Vesilinja on pitkä ja lähes suora, pohja pyöreä ja suurin leveys istuma-aukon takapuolella ihan niinkuin nykyisissäkin nopeissa kajakeissa. Takakansi on korkeampi kuin nykyisissä malleissa. Kajakki on melko leveä. Melontatyyli oli mataja ja melat huomattavasti nykyisiä meloja pitempiä. Muistan itsekin lapsena -60-luvun lopulla ihastelleeni valkoisia, siroja kajakkeja, joita melottiin puisilla, ainakin 2,5 metrisillä meloilla.

Tahtoisimme sanoa, että urheilu on hyödyllistä silloin, kun se on terveellistä niin sielulle kuin ruumiillekin. Harva urheilulaji tuottaa yhtä automaattisesti niin karkaisevaa, raitista ja virkistävää ulkoilua kuin melonta. Jo kanoottiurheilun luonnosta johtuu, ettei voi olla samalla ihastumatta ja kiinnostumatta siihen hauskaan ulkoilmaelämään ja luonnonkaipuuseen, joka elähyttää tämän urheilun harrastajia, - olkootpa he sitten retkeilijöitä tai kilpailijoita, virkistysmelojia tai ”kanoottihulluja” – kaikilla heillä on toiveittensa päämääränä lyhyet lomaviikot, jolloin voidaan toteuttaa kauvan suunniteltu kaukomatka, tai viikonloppumatkat, jotka antavat voimia, terveyttä ja virkistystä viikon ahkeroinnille.

Jotta saataisiin melonnasta mahdollisimman suuri hyöty, on ennen kaikkea valittava huolella varusteensa ja koetettava heti alussa hankkia hyvä teknillinen taito – molemmat seikkoja, jotka antavat varmuutta tämän urheilun harjoittajalle sekä tuottavat jatkuvaa iloa.

Alkuperäinen linkki:

Veljekset Lillquistin kanoottiveistämön esite