sunnuntai 27. toukokuuta 2012

100 kilometriä päivässä 2 –melkein


Meloin viime elokuussa Vanajavedellä sadan kilometrin päivämatkan. Testin iloisin yllätys oli, että huonoryhtinen, selkävaivainen toimistoihminen pystyy sellaisen päivämatkan melomaan, jos riittävästi haluaa. Melontakauden lopulla pohdin, että satasen siivun voisi ainakin kerran kesässä meloa.

Greenland T liukuu kevyesti tyynessä vedessä. Sillä pystyy pitämään helposti n. 8 km/h keskinopeutta.
Lainasin tämän kesäkauden melontatekniikkaharjoituksia varten Tahe Greenland T:n. Perinteisen grönlantilaiskajakin mallinen Greenland on suunniteltu eskimo- ja tuentaharjoituksiin sekä  aallokkomelontaan. T-malli on hieman perus-Greenlandia kantavampi ja isompiaukkoinen.

Greenland T on mukava melottava. Se tottelee herkästi kallistuksia ja melan liikkeitä. Matala takakansi on aikamiehen painolla lähes veden pinnan tasolla. Kohtuullisetkin laineet ja veneiden peräaallot huuhtelevat kannen yli, mutta kajakki on vakaa kaikensuuntaisilla aalloilla. Halusin kokeilla, miten pitkään matalakantisen kajakin sisällä ahtaissa jalkatiloissa pystyy 42 numeron jalkaa pitämään. Meloin Greenlandilla satasen.
Hämeenlinnan Virvelin laituri on hyvä lähtöpaikka. Vieressä on parkkipaikka ja kahvila. 

Viiden tunnin yöunien ja tunnin ajomatkan jälkeen lähden Hämeenlinnan venelaiturista 5.52 tyynelle Vanajalle. Greenland T liukuu kevyesti, reippaasti meloessa runkonopeus tulee helposti vastaan. 
Hämeenlinna kuuden aikaan perjantaiaamuna. Tyyntä ja hiljaista.
Lepaan laiturilla nousen muutamaksi minuutiksi heiluttelemaan varpaita ja notkistamaan selkää. Syön banaanin ja juon mustikkajugurtin. Keskinopeus on tähän mennessä 8,2 km/h. Reilusti enemmän kuin yhdelläkään lenkilläni tänä keväänä.
Männyn siitepöly kelluu laajoina lauttoina kuin sinilevä pahimpina leväaikoina. 

Vanajanselälle tullessani pari-kolme metrinen luoteistuuli rikkoo tyynen vedenpinnan. Ylitän selän sivutuulessa tuttujen saarten kautta ja nousen tauolle Jalavaniemen leirintäalueelle klo 9.42. Jalavaniemen tauko venyy tarpeettomasti, koska jään vaihtamaan kuulumisia isäntäväen ja vanhan vaununaapurini kanssa. Jatkan matkaa vasta 10.29.
Greenlandin matalan kannen alle on turha sovittaa melontatossuja sandaaleista puhumattakaan. Parhaiten kannen alle sopii paljaat jalkaterät. Käytän kymän veden vuoksi neopreenisukkia. Tauolla sukan päälle vedettävät Grocsit kulkevat hyvin takakannella.

Koska tuulee luoteesta, päätän meloa länsirannan suojassa muutaman kilometrin pohjoiseen ja vedellä sieltä suorassa myötätuulessa suoraan selän yli Vanajaniemeen. Näin lenkkini ensimmäinen osuus pitenee, eikä jälkimmäistä, eteläistä osuutta tarvitse vetää Turengin Ahilampea pitemmälle.
Männyn siitepöly täplittää veden pintaa. Keula-aallossa täplät muuttuvat ruskeiaksi vaahdoksi.

Muutaman metrin myötätuuli on mukava melottava. Vauhti pysyy helposti yllä, mutta ohjaamiseen ja aallokkoon ei vielä tarvitse kiinnittää isompaa huomiota. Kuljen matalien aaltojen mukana melkein Lepaan kapeikolle asti.
Omenankukkia Mierolan sillan pielessä.

Lepaalla ja Mierolassa nousen yhteensä kymmeneksi minuutiksi heiluttelemaan varpaita ja notkistamaan selkää. Takaisin Hämeenlinnnan keskustaan palaan klo 15.  Juon Virvelin kahvilassa munkkikahvit, ja makaan hetken selälläni laiturilla.
Hopealinja-alus tulee vastaan onneksi leveässä kohdassa. Alus nostattaa melkoisen peräaallon. Olin kerran kaatua soutuvenettä moottorilla ajaessani, kun Hopealinja sattui vastaan kapeassa kohdassa. 

15.20 jatkan etelään laiskasti vastaan virtaavaa Hiidenjokea. Neljän minuutin varpaanheilutustauon ja reilun kahden tunnin melonnan jälkeen nousen 17.35 Ahilammen venesataman laiturille. Kymmenen minuutin pikakahvin ja ananasviipaleilla vuorattujen ruisviipaleiden jälkeen palaan takaisin.

Greenland T liukuu kevyesti. Siinä missä käppyräinen Reval pysähtyy, kun melan nostaa vedestä vaikkapa valokuvan ottamista varten, Greenland T jatkaa kevyesti liukuaan. Jos varpailla olisi reilummin tilaa, tätä voisi meloa vaikka vuorokauden ympäri. Koska jalkaterät on kannen alla varpaat ulospäin, rasittuu kantapään ulkosyrjä pitkässä melonnassa ikävästi. Olin lähtiessä asetellut muutaman millin vahvuisen solumuovipalan polkimien alle kantapäitä säästääkseni. Pelkkä neopreenisukka ei anna kunnon tulea ja suojaa melontatossuihin tai sandaaleihin tottuneille jalkaterilleni.

Selänoikaisutauko. Pitkä istuminen väsyttää keski- ja yläselkää. Jos jalkaterille ei saa kunnon tukea jalkojen huonosta asennosta johtuvan  puutumisen vuoksi, melonta-asento luisuu helposti takanojaksi. Selkä rasittuu enemmän.
Nousen viimeisellä etapilla vain heiluttelemaan varpaita ja säätämään selkätukea tiukemmalle. Koska jalkaterät väsyvät ja turtuvat, melonta-asento alkaa liukua liian takanojaksi. Kunnon jalkatuki on tehokkaan melonnan kannalta yhtä tärkeä kuin kunnon mela.
Hiidenjoki on useimmilla tuulilla melkoisen suojainen. Hyviä ranatautumispaikkoja ei ole kovin tiheässä. Viime vuosina veneliikenne on lisääntynyt ja veneet suurentuneet. Kymmenmetrinen muskelivene ei ole harvinaisuus tässä leppoisasti virtaavassa joessa.

Klo 20 nousen melko vaivalloisesti Virvelin veneluiskalta ylös. Voimat on huvenneet Vanajalle ja Hiidenjoelle. Jaksan kuitenkin nostaa vielä kajakin auton katolle, syön banaanin, kerään hiestä märät vaatteet Ikean kassin ja ajan kotiin.
Greenland T. 

Aikaa retkeeni kului kaikkiaan 14 tuntia ja 8 minuuttia. Taukoja pidin 1 tuntia 40 minuuttia. Melontaan siis kului 12 tuntia 28 minuuttia. Kotona mittasin reittini uudelleen kartalta, koska olin sitä houkuttelevan luoteistuulen vuoksi muuttanut. Vanajanselällä tekemäni ylimääräinen lenkki oli liian lyhyt. Kokonaismatkaa kertyi vain 96 kilometriä. Keskinopeudeksi muodostui siis melonnan osalta 7,8km/h.

Greenland T on kevyt melottava, mutta pituuteen nähden lyhyt vesilinja rajoittaa runkonopeutta. Reval tuntuu jonkin verran nopeammalta, mutta nopeus ei synny niin helposti. Miltähän satanen tuntuisi vaikkapa Point 18 XP:llä, joka on nopea ja siinä on reilut jalkatilat?
Greenlandin pohja on hyvin loiva V.
Kajakki kääntyy helposti kallistelemalla
ja liukuu kevyesti.

Taukoihin kului taas lähes kaksi tuntia. Jalavaniemen tauko tuplaantui suunnitellusta. Lyhyitä taukoja oli liikaa, koska varpaat turtuivat ja väsyivät. Lisäksi useimmilta tauoilta lähtiessä Greenlandin evän väliin kiilautui pieni kivi tai kaksi. Evä jumiutui yläasentoonsa ja jouduin palaamaan aina takaisin evää irrottamaan.

Toiseksi viimeisellä evänirroitustauolla en viitsinyt kiireessä kaivaa retkilusikkaa tai Leathermannia kajakin luukuista, vaan käytin tarkoitukseen ananaspurkin kantta. Kannen reunan repiessä kämmeneni ja sormeni päät ja taipeet rikki, muistin, miksi evän alareunassa on usein reikä. Reikään kuuluu kiinnittää pieni narulenkki, josta ylös jumittuneen evän saa näppärästi vedettyä alas.
Evän alareunaan kannattaa porata pieni reikä ja kiinnittää siihen narulenkki. Lenkki helpottaa huomattavasti pikkukivien vuoksi ylös jumittuneen evän irroitusta. Mikään ei ole niin tylsää, kuin vesille jo päästyään palata takaisin irroittamaan evää jääkylmään veteen millä tahansa käteen sattuvalla työvälineellä. Melontakaveri voi jo vesillä ollessa kiskaista narusta jumittuneen evän irti ilman työkaluja.

Minulta on usein kysytty, tulevatko käsivarret melonnassa kipeäksi. On myös arveltu, että melonta vahvistaisi erityisesti käsivarsia. Satanen ei tuntunut käsivarsissa, koska nehän ovat meloessa melkein suorassa. Käsiä koukistetaan vain 800 gramma painavaa melaa vedestä nostaessa.

Melonta tehdään isoilla lihaksilla. Minulla satanen tuntui hartioissa, yläselässä, ylävatsan lihaksissa (niitä siis on!) ja reisissä. Nyt, vuorokausi melonnan jälkeen, oikean jalan keskimmäisistä varpaista puuttuu vielä tunto ja ananaspurkin kannen haavat kirvelevät, mutta muuten keväiset pihatyöt ovat notkistaneet selän ja jalat niin, että huomenna voisi taas meloa kympin tai kaksi.





7 kommenttia:

  1. SInulla ei ollut gps:ää mukana matkan mittaukseen? Harmittavan lähelle satasta meloit ja varsin reipasta vauhtia.

    VastaaPoista
  2. Melon jossain vaiheessa kesää matkan uudestaan iPhonen Sport-trackerin kanssa. Mutta sitä ennen Greenlandin jalkatuet pitää muuttaa jalkateräystävällisemmiksi tai sitten kysellä käyttöön sopivampaa kajakkia.
    Viime perjantain sää oli hyvä. Tuuli juuri sen verran ja sellaisesta suunnasta, että siitä on hyötyä mutta ei mitään haittaa. Muuta veneliikennettä oli hyvin vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen melonut tänä keväänä Greenlandilla pisimmillään 40km:n lenkin. Ruuvasin jalkatuet kiskoineen irti. Asensin eteen sopivan paksuiseksi ja muotoiseksi liimatun ja veistetyn StyroFoam-kimpaleen. Syntyneellä kiinteällä levyjalkatuella jopa 45 numeron jalalla viitsii meloa pitkiä lenkkejä Greenlandilla.

      Poista
    2. Mitä enemmän Greenlandilla meloo, sen mukavammalta se tuntuu. Toukokuussa G-kilomtrejä kertyi 204 km, kun Revalilla tuli melotuksi vain vajaat 73 km. Ysikuutosen jälkeen jalkatilan ahtauteen alkaa tottua ja varpaisiin on palannut tunto. Ei se lopultakaan niin kovin ahdas ole.
      Jonain päivän lastaan siihen kokeeksi viikon retkitavarat, ja katson miten se sitten käyttäytyy. Ja että miten tavarat kyytiin sopivat.
      Olen jo mielessäni suunnitellut, miten jalkatukia virittelisin. Olisi kiva nähdä vaikka kuvia StyroFoam-jalkatuesta.

      Poista
    3. Kajakki matkaa jo veljen kyydissä takaisin mökille... Sain rautakaupasta joutopalan ilmaiseksi. Alkuperaiset jalklatuet olivat kiinni sormin auki pyöriteltävillä muttereilla. Irroittaminen vei noin 3 min. Kinnittäminen ehkä 3.30.
      Tyhjänä Greenland vähän keikuttaa isommassa sivuaallossa. Pohja on senverta tasainen. Sama ominaisuus on aallokossa XP:lla. Molempia melon jalat vapaina eli en ota reisi tukiin kiinni.

      Poista
  3. Tuulen merkitys on kyllä suuri, etenkin kun meloo pitkää matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisen kerran satasta meloessani osui puolet matkasta keskipäivään ja vastatuuleen. Jos olisin tehnyt lenkin toisin päin, tuulesta olisi ollut melkein vastaava hyöty kuin nyt.
      Liian kova tuuli nostaa aallokon, joka tarpeeksi terävänä vie energian ohjaamiseen. En viihdy pitkiä aikoja kovassa myötäaallokossa. Kunnon sivuaaltoon/maininkiin sen sijaan on upeaa lasketella. Parin kolmen metrin myötäisessä vauhtini on varmaan paras, vaikka se meloessa tuntuu silloin hitaammalta.

      Poista