Tonni täynnä

Viimeiset kilometrit Valkjärvellä. Aallokko ei pienessä järvessä
juuri nouse, mutta tuuli on tiukka.

Sunnuntaina täyttyi kauden melontatavoitteeni tuhat kilometriä. Meloin vajaat kolme tuntia tuulisella Valkjärvellä, jonka jälkeen kauden saldo on tuhat ja yksi kilometriä. Vesi on vielä yli kymmenasteista. Siispä melontakautta riittää.

Edellisenä viikonloppuna laskin järvellä vajaat kaksisataa
hanhea monessa kymmenien yksilöiden parvissa.

Tavoitteeni ei ollut ehdoton. Henkiset tavoitteet kuitenkin tuovat sopivasti ryhtiä ja motivaatiota niin liikuntaan kuin muuhunkin tekemiseen. Ilman tavoitetta jää helposti istumaan tai makoilemaan sohvalle. Sää voi olla huono, vatsa liian täynnä, väsyttää ja mitä kaikkea muuta.

Lokki, pohjahapettimen putki ja kuu. Ihmettilin joskus,
miksi pienen järven keskellä on kaksi väylämerkkiä,
kunnes  kuulin niiden liittyvän pohjahapettimiin. 

Hyvä tavoite on saavutettavissa, mutta ei saa olla liian helppo. Tavoitteen täytyttyä motivaatio voi olla todella hakemisessa. Edelliskesän Suomenlahden läpi –melonnalla ensimmäisen viikon välitavoite oli Helsinki. Kun se saavutettiin luultua aiemmin, piti loppuviikkoon kerätä uutta intoa.

Valaistus vaihtelee. Vaikka 170 hehtaarin järvi on aina sama,
muuttuu maisema ja tunnelma  sään ja valaistuksen mukaan.
Tänä kesänä olen melonut järvessä jo 399 kilometriä. 

Viime syksynä meloin viimeisiä kilometrejä otsalampun valossa kylmässä vesisateessa. Hyvä niin, koska jäät tulivat tavallista aiemmin. Kilometrejä kertyi silloin 1015, josta yli puolet kertyi kahdessa osassa melotusta Virojoki-Maarianhamina –retkestä. Yhden koko päivän retken tein vielä lokakuun lopulla viikkoa ennen jäitä.

Tänä vuonna en tehnyt yhtään pitkää retkeä. Pisimmät retket olivat kolmen päivän Päijänne-retki vajaat sataviisikymmentä kilometriä, viikonlopun ja sadan kilometrin Vihti-Tammisaari ja sadan kilometrin päivälenkki Vanajavedellä.

Tyyni on kaunis, mutta lopultakin melko tylsä melottava.

Retkistä mieleenpainuvin oli käynti Ulkokallassa ja Maakallassa avomerellä. Retkikuvaus on tämän blogini luetuin retkikertomus. Luulen käyväni luodoilla uudelleen tulevina kesinä. Suosittelen retkeä kaikille, jotka jaksavat istua kajakissa vähintään neljä tuntia kerrallaan, ja ymmärtävät seurata ja uskoa säätietoja.

Kauden tähänastiset melontani olen tehnyt yksin. Yksinmelonta vaikuttaa päivämatkoihin pidentävästi, koska tauot jäävät lyhyiksi ja melontatunteja tulee enemmän. Säätilaa tulee seurattua paljon tarkemmin ja reitin valitsee huolellisemmin ja mielellään suojan puolelta. Koko kesänä en ole melonut sellaisissa aallokoissa kuin edellisen kesän Suomenlahden retkellä.

Etelätuuli tuntuu Valkjärven matalssa pohjoispäässä terävänä
mutta matalana aallokkona. Lumpeet hillitsevät pinnan liikettä
tehokkaasti.

Lähtöjä on tähän mennessä ollut 63. Keksimääräinen lenkin pituus on sen mukaan vajaat 16 kilometriä. Alle kuuden kilometrin lenkkejä en ole kirjannut, eikä niitä monta ole ollutkaan. Pisin yksittäinen lenkki oli sata kilometriä. Yksi henkinen tavoite voisi olla sadan kilometrin päiväsiivu vähintään kerran kesässä.