Kesän pitkä hellejakso on vaihtunut syskyn sateeksi ja koleudeksi. Vedenlämpö laskee kylmien öiden, tuulten ja ukkossateiden myötä nopeasti. Uimavesi on vielä kuitenkin ihan uitavan lämpöistä.
Koululaiset istuvat uimarannan sijasta koulussa, työikäisten lomat on ohitse. Järvellä ei silti ole hiljaista. Viime päivinä Tiiranranta on ollut niin täynnä, ettei sekaan meinaa sopia. Väki vain on vaihtunut kesästä.
Valkoposkihanhien kanta joko lisääntyy vauhdilla tai hanhet ovat huomanneet, kuinka mukava ja suojainen paikka Tiiranrannan mökkiläisten venevalkama onkaan. Hanhia on syksy syksyltä enemmän. Ennen kuvien ottoa rannasta lähti lentoon pääjukko, satoja yksilöitä. Jälkeensä hanhet jättävät pienen koiranpaskan kokoisilla ulosteilla vuoratun laiturin ja rantahiekan sekä valkoisia höyheniä kuin keskisuuren hotellin vuodevaatteet olisi hajoitettu rantaveteen.
Kuntakin huomasi paikan vuosikymmeniä sitten ja rakensi paikalle yleisen, eu-kriteerit täyttävän uimarannan. Nyt, kun rannan kehittäminen on saatu kunnolla alkuun, odottelemme rantaoikeuden haltijoille luvattua venelaituria.
Jobo-actionkameran kuvakulma on 170 astetta diagonaalisesti kulmasta kulmaan. Tavallisessa maisema- ja tapahtumakuvauksessa pallomainen vääristymä on outo, mutta läheltä kuvatuissa tilanteissa vääristymä ei häiritse.
Liikkuvia kuvaajia hemmotellaan toinen toistaan etevämmillä
action-kameroilla. Pienikokoiset, vesitiiviit kamerat tuottavat HD-videota ja
kohtuukokoisiksi tulosteiksi ja paino-originaaleiksi riittäviä JPG-tiedostoja.
Action-kamera on verraton apu vaikkapa eskimopyörähdyksen tai ylätuennan
opetteluun. Videolta voi helposti tunnistaa, kuinka pää nousee sittenkin liian
aikaisin vedestä ja kajakki kellahtaa kylkiasennosta takaisin ylösalaisin. Videolta
on helppo tarkastella myös omaa melonta-asentoa ja melan liikettä. Ilman
videokuvaa tai kärsivällistä opettajaa virheliikkeiden tunnistaminen on
vaikeaa.
Kameroiden mukana seuraa erilaisia kiinnittimiä,
tarrahihnoja ja imukuppeja, joilla kameran saa kiinni melkein mihin tahansa.
Alla olevassa Jobo–koevideossa kiinnitin kameran katkaistavan varamelan varteen
ja melan lavan kajakin kansikuminauhojen alle. Tällä tavalla selfie-videon
kuvaaminen sujuu poikkeavasta kuvakulmasta. Kamera on mahdollista viedä
sellaiseen paikkaan, mihin itse ei voi mennä, ja se on minusta näiden
kameroiden yksi ylivoimainen ominaisuus.
Ilman kauko-ohjainta action-kamera on kömpelö käyttää.
Joitain kameroita voi ohjata kaukosäätimellä tai älypuhelimella.
Melontavideoissani kiinnitin ensin kameran kajakkiin, käynnistin
videokuvauksen, lähdin liikkeelle, meloin, palasin ja sammutin kameran.
Kymmenen sekunnin klippiin tarvittiin kolmen minuutin askare. Mutta silti
kannatti. Kaverin kanssa kuvaus sujuisi paljon joutuisammin.
Action-kamera on tehty edellä kuvattuun käyttöön. Lisäksi action-kameraa
käytetään kauko-ohjattavissa kuvaushelikoptereissa. Tavalliseen kuvaukseen siitä
ei ole. Kuvakulma on usein 120 tai 170 astetta ja siis niin laaja, ettei
sellaista normaalissa kuvauksessa voi käyttää. Kameroiden käyttömukavuus on
huono. Kameraa on tarkoitus käyttää mastoon, ohjaustankoon, lumilautaan tai
otsaan kiinnitettynä, ei kädessä eikä silmän tasalla.
Action-kameroissa ei ole etsintä, koska kuvakulma on laaja.
Useista puuttuu myös takanäyttö. Kooltaan ne ovat kuin kaksi tulitikkuaskia
päällekkäin, pienempiäkin. Ne istuvat käteen huonosti, mutta kajakin kanteen
loistavasti. Valokuvien laatu on valaistuksesta riippuen korkeintaan välttävä,
video toistuu selvästi paremmin.
Ääni tallentuu vesitiiviin kotelon läpi olemattomasti. Ilman
koteloa äänen laatu on huono, sitä tuskin voi käyttää mihinkään. Molemmissa
kokeilemissani kameroissa ääntä rikkoi kameran surinat, napsahdukset ja
ritinät.
GoPro vai Jobo?
GoPro talvi-iltana Pirkkolan uimahallissa
GoProsta on alkanut muodostua alan standardi. En ihmettele sitä. Kuvan ja
varsinkin videon laatu on hyvä. Kameraan saa kiinnittimen ja lisävarusteen
melkein mihin tilanteeseen tahansa. Uimahallivideossa GoPro on kiinni
imukupilla koskikajakin keulassa. Kokeilemassani versiossa ei ollut
takanäyttöä. Oikeastaan sitä olisi kaivannut vain kuvatun klipin
tarkistamiseen. GoPro maksaa varusteista ja versiosta riippuen 300-600 euroa.
Jobo kesäisenä päivänä Klaukkalan Valkjärvellä
Jobossa on pieni takanäyttö, ja kunnolliset, pokkarimaiset
valintanapit takaseinässä. Mutta kuvan ja videokuvan laatu jää GoProsta
suunnilleen hinnan suhteessa. Jobon saa satasella tai sadalla viidellä
kympillä. Siis kolmasosalla GoPron hinnasta. Eniten Jobon videokuvassa
häiritsee pieni nykiminen, mikä voi johtua liian tiukasta videokuvan
pakkausalgoritmista. Kameran mukana ei tule imukuppikiinnitintä, mutta muut
kiinnittimet ovat monikäyttöisiä.
Sata viisikymppiä vai viisisataa? Käytön määrä ratkaiskoon.
Kumpikin malleista on lajissaan kiinnostava ja tuo sekä kuvaukseen että
action-harrastukseen uutta näkökulmaa. Ainoaksi retkikameraksi en tällaista
hankkisi, mutta tavallisen, vesitiiviin kameran lisäksi näillä saa uutta eloa
ja ilmettä retkivideoihin ja kuviin.
Parin viikon Turkin jaksolla kävin läpi "Maininki" -kirjani oikovedoksia. Kirja kertoo viimevuotisesta rannikonmelonnastani ja rinnalla kulkee toinen, työelämän muutosta ja itsensäjohtamista pohtiva selviytymistarina. Kuvitettu, tyylikkäästi taitettu kolmesataasivuinen kirja ilmestyy syyskuun lopussa.
Viime vuonna meloin sulan veden aikana kaksi tuhatta
kilometriä. Tänä vuonna kilometrejä on kertynyt hädin tuskin viisisataa. Kautta
on toki vielä jäljellä.
Syksy ja varhainen kevät ovat minusta parhaita melonta-aikoja. Ilma ei ole liian
lämmin melontaliivin ja kuivapuvun tai neopreenien pukemiseen. Aukkopeiton alla
ei ole hautovan kuuma. Eväät säilyvät kajakin luukuissa paremmin kuin helteellä
lämpimän veden aikana.
Kauden ensimmäiset kolmesataa kilometriä kertyivät Kainuun vesillä, lähinnä
Oulujärvellä ja Nuasjärvellä. Loput kilometrit olen lappanut Merikarvialla ja kotijärvelläni
Nurmijärven Valkjärvellä. Kierros Valkjärvellä on noin seitsemän kilometriä.
Olen kiertänyt järven juhannuksen jälkeen kuusitoista kertaa, usein kaksi
kierrosta kerrallaan.
Juhannuksen jälkeinen helleaika on kulunut kotimaanmatkoilla ja Turkin
rannikolla. Loman jälkeen työni on jatkunut Tampereella. Ensi viikolla, jos sää
ei ole ihan mahdoton, vien kajakin mukanani Tampereelle ja kiertelen Pyhä- ja
Näsijärven selkiä silloin, kun en aja illalla kotiin.
Alla oleva video ei liity melontaan, mutta näyttää, kuinka isompaakin vesialusta voi kuljetaa maantiellä. Kolmekymmenmetrinen Silver Sky -alus seilasi alkukesän turkkilaiselta telakalta Porin Mäntyluotoon, mistä se siirrettiin kolmen yön aikana maanteitse Nokialle. aamulehden verkkosivuiila julkaistu video on siirtomatkan viimeiseltä yöltä.
Kuvat on otettu Nikon AW110 kameralla, joka on vesitiivis. Star 530 -kajakki on sen verran vakaa, että kajakissa istuessa voi rauhallisin mielin kurotella kamerakättä kauas ja syvälle veteee ilman, että tutisee kaatumisen pelossa.
Vuosi sitten meloin kylmänä ja hämäränä toukokuun iltana Merikarvian rantaan. Mielikuva paikasta oli ihan toinen kuin viime päivien auringossa. Meloin saariston kapeita, kaislikkoisia väyliä, joita en viime vuoden retkelläni karkeasta kartastani huomannut.
Star 530 kapeassa kaislikkoväylässä. Tästä kulkee isojakin veneitä, väylän syvyys on vähinrään 1,5 metriä.
Kesä, kaislikko ja kajakki.
Viime vuoden rannikonretkeni aikaan merivesi oli puolisen metriä normaalitasoa alempana. Kiviä näkyi kaikkialla. Nyt samat kivet olivat piilossa pinnan alapuolella, ja reittiä sai tähystää tosissaan karien väleistä väylien ulkopuolella.
Merikarvian vedet ovat karikkoisia. Ei ihme, että paikalliset kalastusveneet ovat vankkaa tekoa.
Jormasjärvi hakee vetensä pienistä metsäjärvistä, mm. Kolmisopesta ja Salmisesta. Järvi laskee Jormasjoen kautta Nuasjärveen, Kajaaninjoen läpi Oulujärveen ja Oulujokea pitkin mereen. Ennen mereen päätymistä oululaiset imevät osansa Oulujoen vedestä juomavedekseen.
Kolmisoppeen ja Salmiseen vesi kerääntyy ympäröivältä erämaa-alueelta. Valuma-alueella kaivosyhtiö Talvivaara rikastaa nikkeliä. Uraaniakin alueelta saisi, mutta lupaa uraanin rikastamiseen ei ole myönnetty.
Jormasjärvessä on saaria enemmän kuin useimmissa Kainuun suurissa järvissä. Selkävedet eivät ole niin laajoja kuin Nuasjärvessä Oulujärvestä puhumattakaan. Maisema on erämainen.
Jormasjärven uima- ja veneranta on torstai aamuna hiljainen, veden pinta tyyni ja helteinen sää huokuu nousevaa ukonilmaa. Ympäristöstä näkee, että venevalkaman käyttö ei ole kovin vilkasta.
Jormasjärven erämaista vaaramaisemaa. Yksinäisen venempoottorin ääni rikkoi hiljaisuuden. Verkkojen kohoja ja lippuja näkyi siellä täällä.
Talvivaaran paljonpuhuttu kipsisakka-allas on tällä hetkellä lähes tyhjä. Reunoilla näkyvä oranssinruskea kipsisakka jää altaaseen, vesi johdetaan toisaalle. En melonut täällä, vaikka reunamattoja pitkin olisi ollut liukasta lasketella veteen.
Kajaanin ja Sotkamon välillä aaltoilee laaja Nuasjärvi. Järvi on osa Oulujoen latvavesistöä. Kajaaninjoki yhdistää Nuasjärven Oulujärveen. Nuasjärven vedenkorkeutta säännöstellään Oulujärven tapaan. Vedenpinnan vaihtelu on lähes kaksi metriä. Alimmillaan veden pinta on talviaikana. Keväällä pintaa nostetaan virkistyskäytön vuoksi lähelle ylärajaa ja vedenkorkeus pyritään säilyttämään ylhäällä aktiivisen veneilykauden ajan.
Oikealla Rimpilänniemi, vasemmalla Iso-Tahkonen, taustalla nouseva ukonilma.
Rimpilänsalmen lokit. Ukonilman keskus kiertää laajan selän idän eli Vuokatin puolelta.
Untako vai vain lokin höyhen.
Vesi on nyt noin viisitoista-asteista. Virkistää sopivasti melonnan jälkeen.
