GoPro Hero ja Jobo –action-kamerat

Jobo-actionkameran kuvakulma on 170 astetta diagonaalisesti kulmasta kulmaan. Tavallisessa maisema- ja tapahtumakuvauksessa pallomainen vääristymä on outo, mutta läheltä kuvatuissa tilanteissa vääristymä ei häiritse.

Liikkuvia kuvaajia hemmotellaan toinen toistaan etevämmillä action-kameroilla. Pienikokoiset, vesitiiviit kamerat tuottavat HD-videota ja kohtuukokoisiksi tulosteiksi ja paino-originaaleiksi riittäviä JPG-tiedostoja.

Action-kamera on verraton apu vaikkapa eskimopyörähdyksen tai ylätuennan opetteluun. Videolta voi helposti tunnistaa, kuinka pää nousee sittenkin liian aikaisin vedestä ja kajakki kellahtaa kylkiasennosta takaisin ylösalaisin. Videolta on helppo tarkastella myös omaa melonta-asentoa ja melan liikettä. Ilman videokuvaa tai kärsivällistä opettajaa virheliikkeiden tunnistaminen on vaikeaa.

Kameroiden mukana seuraa erilaisia kiinnittimiä, tarrahihnoja ja imukuppeja, joilla kameran saa kiinni melkein mihin tahansa. Alla olevassa Jobo–koevideossa kiinnitin kameran katkaistavan varamelan varteen ja melan lavan kajakin kansikuminauhojen alle. Tällä tavalla selfie-videon kuvaaminen sujuu poikkeavasta kuvakulmasta. Kamera on mahdollista viedä sellaiseen paikkaan, mihin itse ei voi mennä, ja se on minusta näiden kameroiden yksi ylivoimainen ominaisuus.

Ilman kauko-ohjainta action-kamera on kömpelö käyttää. Joitain kameroita voi ohjata kaukosäätimellä tai älypuhelimella. Melontavideoissani kiinnitin ensin kameran kajakkiin, käynnistin videokuvauksen, lähdin liikkeelle, meloin, palasin ja sammutin kameran. Kymmenen sekunnin klippiin tarvittiin kolmen minuutin askare. Mutta silti kannatti. Kaverin kanssa kuvaus sujuisi paljon joutuisammin.

Action-kamera on tehty edellä kuvattuun käyttöön. Lisäksi action-kameraa käytetään kauko-ohjattavissa kuvaushelikoptereissa. Tavalliseen kuvaukseen siitä ei ole. Kuvakulma on usein 120 tai 170 astetta ja siis niin laaja, ettei sellaista normaalissa kuvauksessa voi käyttää. Kameroiden käyttömukavuus on huono. Kameraa on tarkoitus käyttää mastoon, ohjaustankoon, lumilautaan tai otsaan kiinnitettynä, ei kädessä eikä silmän tasalla.

Action-kameroissa ei ole etsintä, koska kuvakulma on laaja. Useista puuttuu myös takanäyttö. Kooltaan ne ovat kuin kaksi tulitikkuaskia päällekkäin, pienempiäkin. Ne istuvat käteen huonosti, mutta kajakin kanteen loistavasti. Valokuvien laatu on valaistuksesta riippuen korkeintaan välttävä, video toistuu selvästi paremmin.

Ääni tallentuu vesitiiviin kotelon läpi olemattomasti. Ilman koteloa äänen laatu on huono, sitä tuskin voi käyttää mihinkään. Molemmissa kokeilemissani kameroissa ääntä rikkoi kameran surinat, napsahdukset ja ritinät.

GoPro vai Jobo?

GoPro talvi-iltana Pirkkolan uimahallissa

GoProsta on alkanut muodostua alan standardi. En ihmettele sitä. Kuvan ja varsinkin videon laatu on hyvä. Kameraan saa kiinnittimen ja lisävarusteen melkein mihin tilanteeseen tahansa. Uimahallivideossa GoPro on kiinni imukupilla koskikajakin keulassa. Kokeilemassani versiossa ei ollut takanäyttöä. Oikeastaan sitä olisi kaivannut vain kuvatun klipin tarkistamiseen. GoPro maksaa varusteista ja versiosta riippuen 300-600 euroa.

Jobo kesäisenä päivänä Klaukkalan Valkjärvellä

Jobossa on pieni takanäyttö, ja kunnolliset, pokkarimaiset valintanapit takaseinässä. Mutta kuvan ja videokuvan laatu jää GoProsta suunnilleen hinnan suhteessa. Jobon saa satasella tai sadalla viidellä kympillä. Siis kolmasosalla GoPron hinnasta. Eniten Jobon videokuvassa häiritsee pieni nykiminen, mikä voi johtua liian tiukasta videokuvan pakkausalgoritmista. Kameran mukana ei tule imukuppikiinnitintä, mutta muut kiinnittimet ovat monikäyttöisiä.

Sata viisikymppiä vai viisisataa? Käytön määrä ratkaiskoon. Kumpikin malleista on lajissaan kiinnostava ja tuo sekä kuvaukseen että action-harrastukseen uutta näkökulmaa. Ainoaksi retkikameraksi en tällaista hankkisi, mutta tavallisen, vesitiiviin kameran lisäksi näillä saa uutta eloa ja ilmettä retkivideoihin ja kuviin.