Seuraa rannikon melontaa kartalla

Seuraa melonnan etenemistä tästä.

Ensimmäisenä päivänä en muistanut kytkeä seurantaa erikseen päälle.

http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0sYJsAiEhryJPFh8kfjAqlrQZg6hGRcsc

Rannikon melonta alkaa huomenna

Kuukauden retken varusteet. Kuvasta puuttuu oikeastaan vain kamerat, wc-paperi ja joitain pieniä tarvikkeita.  Ruokaa on reiluksi kolmeksi viikoksi. 

Huomenna klo 6.00 lähden ajamaan kotoa kohti Virojokea. Melomaan pääsen klo 10.00 mennessä. Vielä viikko sitten Virolahdella oli paljon ajojäitä, mutta viime perjantaina vesi oli avoin. Tässä vaiheessa sääennuste lupaa hyvää melontasäätä.

Bloggaan retkeltä päivittäin kahdeksaan maakuntalehteen. Tekstejä, kuvia, ehkä videoitakin. Juttuja voi seurata täältä:

Salon Seudun Sanomat
Turun Sanomat
Satakunnan Kansa
Pohjalainen
Keskipohjanmaa
Kaleva
Pohjolan Sanomat
Aamulehti

Twiittaan lisäksi päivittäin säästä, melonnasta ja fiiliksistäni
@Pekkalassila

Ennakkovideo rannikonmelonnastani:

Jää lähti, viimeiset varustelut ennen retkeä

Tuuli tiukasti lounaasta. Pienessä järvessä ei mahdu nousemaan kunnon aallokkoa, mutta tuuli kyllä tuntuu.

Vappuna Valkjärven länsilaita oli kokonaan auki. Tuuli oli painanut kaikki jäät itälaidalle ja reitti kotirannasta sulalle alueelle oli tukossa. Vapun aattona uimme vielä avannossa Sääksissä parikymmentä kilometriä pohjoisempana. Jää oli siellä paksua, mutta haurasta.

Torstaina 2.5. järvi oli kokonaan auki. Meloin järven pari kertaa ympäri ja kokeilin evän sopivaa asentoa, kallistuksia ja ohjattavuutta eri tuulensuunnilla. Tiderace tuntuu kulkevan melko vakaasti ilman evääkin, vakaammin kuin banaanin muotoinen Reval, mutta ei ihan yhtä vakaasti kuin Greenland T, ainakaan tyhjänä.

Kokeilin samalla Nikonin Coolpix AW 110 -kameraa, jolla kuvaan rannikonretken kaikki "vesikuvat". Nikon on vesitiivis, siinä on mukana kompassi, gps ja WiFi. Ensivaikutelma kamerasta on hyvä. Se käynnistyy melko nopeasti ja sitä voi käyttää neopreenihanskat kädessä. Eikä kuvanlaadussa ole moittimista, ainakaan päivänvalossa. Seuraavan kuukauden aikana kamera tulee kyllä testattua perin pohjin juuri sellaisissa oloissa, mihin se tarkoitettu.

Tideracen kannessa on upotuskolo kansikompassille. Tällä retkellä käytän irroitettavaa kompassia. Se on syytä asentaa kannelle suoraan, ainakin jos on melottava pelkän kompassisuunnan varassa.

Maanatai aamuna aloitan rannikonmelonnan Virojoelta. Kuulin tänään, että jäät sieltäkin ovat lähteneet. Valmistelut on käytännössä tehty. Lisään ylihuommenna sunnuntaina tälle sivulle linkit, mistä retken kulkua voi seurata. Retkellä on mukana joukko maakuntalehtiä, Welhonpesä ja E-ville. Welhonpesä järjesti retkelle kajakin ja tuki varustehankinnoissa, kummipoikani hongkongilainen verkkokauppa E-ville tarjosi aurinkopaneelin, jolla lataan sähkölaitteita matkan aikana.

Kevään ensimmäinen vapaan veden  päivä Valkjärvessä. Aurinko paistaa, tuulee kylmästi lounaasta taustalla näkyvän Åberginnokana takana koko järven pituudelta.

Viimeiset varustehankitani tein tänään. Olen unohtanut melakellukkeeni johonkin lainakajakkiin ja ostin tänään uuden. Tablettikoneelle piti hankkia vesitiivis kotelo ja molemmille silmälaseille nauhat, etteivät putoa mereen.

Sähköt ja teltta

Rannikon melonnan lähtöön on vajaat kaksi viikkoa. Jäät ja lumi sulavat juuri nyt vauhdilla. Alkuperäinen suunniteltu lähtöpäivä 6.5. varmaankin toteutuu.

Bloggaan retkeltä päivittäin. Kerään myös muuta kuvaa ja videota retken aikana. Käytän jatkuvasti kameraa, puhelinta ja tablettia. Tarvitsen sähköä. Hankin kaksi 13 000 mAh virtapankkia, joista toinen on aina latauksessa ja toisesta otan virtaa sähkölaitteisiin. Virtapankkia lataan PowerFilm -paneelilla, jonka teho on 14 W ja latausvirta 0,9 A. Paneeli sopii juuri ja juuri kajakin etu- tai takakannelle, kestää merivettä ja kolhuja ja on rullattavissa pienelle rullalle. Kummipoikani hongkongilainen verkkokauppa e-ville halusi pitää minut "virrassa" ja järjesti retkelleni paneelin.

Telttani on yhden hengen Halti Cave Lite 1. Kuvassa se on talven jälkeen tuulettumassa, pystytetty löysästi ja kiinnitetty terassin kaiteeseen. Niukimmillaan kaksikiloinen teltta tarvitsee kaksi kiilaa. Koska maa on toukokuun alkupuolella vielä kylmää, levitän retkipatjan alle avaruushuovan. Testaan retkipatjani ja untuvapuussini riittävyyden kevään hallaöihin ensi viikolla. Nukun ensi viikolla yöni  teltassa pihalla.

PowerFilm mahtuu juuri ja juuri kajakin kannelle. Latausjohdon liitin on vesitiivis, virtapankin voi pitää istuinaukossa selkätuen takana vesitiivissä pussissa. Periaatteessa takakannelle ei pitäisi kerätä mitään, mikä hidastaa pelastautumistilanteessa kajakkiin pujottautumista. Aurinkopaneeli kestää kohtalaiseti kolhuja ja voipa sen tiukassa paikassa irroittaa toiselta laidalta. 

Rannikonmelontaan valmistautumassa

Tiderace Xplore-L kevään ensimmäisissä avovesissäni. Meri on Helsingin edustalla paikoin avoin.  Bracsan mela näyttää kuvassa tavattoman pitkältä. Pitäisikö sitä kuitenkin lyhennyttää 5-10 senttiä ennen retkeä?

Karttojen kanssa kuluu aikaa. Viimeksi sain kartat Vaasan saaristosta. Vielä on muutama sata kilometriä vailla tarkkaa kartaa Olkiluodon ja Korsnäsin väliltä sekä Kalajoelta pohjoiseen. Näillä osuuksilla saaria on vähiten ja 1:200 000 kartta voi riittää. Ehkäpä tulostan muutaman sivun Maanmiittauslaitoksen karttapalvelusta. Pöydällä muhii ruokatermoksessa riisit, kasvikset, soija ja aivan välttämättömät mausteet. 

Tderace Xplore-L sietää hyvin kallistusta. Tässä ei olla lähelläkään kaatumispistettä. Kuvakulmasta ei näy, että aukon toinen laita on reilusti vedessä. Kajakki tuntuu tyhjänäkin huomattavasti vaikkapa Revalia vakaammalta ja kulkee suoraan eri suuntiin kohtuullisessa seitsemän metrin tuulessa ilman evääkin. Kuvassa näkyy Peakin Explorer -kuivapuku, joka on helppo pukea päälle ja vaikuttaa hyvän malliselta. Vetoketju on haarojen välissä, ja sen saa hyvin kiinni ja auki ilman apua. Se on yksinmelojalle välttämätöntä.

Melontakausi alkoi

Jään reunalla. Jää on vielä vahvaa. Parinkymmenen metrin päässä avovedestä istui pilkkijä pilkkireijän äärellä. Lähtörannallani ongittiin avovedestä isommalla joukolla. 

Aloitin ulkomelontakauden tänään. Jää on vielä niin vahvaa, että se houkuttelee pilkkijöitä ja ulkoilijoita  edelleen. Merisään mukaan Suomenlahden itäosassa jään vahvuus on vielä 50 cm ja pohjoisessa Hailuotoon ajetaan vielä jäätietä. Jään vahvuus on siellä 50-75 cm.

Reilun kolmen viikon kuluttua jää on toivottavasti sulanut. Tähtään rannikonmelonnan lähtöpäiväksi maanantaita 6.5. Jos kevät etenee hitaasti, siirrän lähtöä muutamalla päivällä. Huomenna pitäisi sataa ja terminen kevätkin on lopultakin alkanut.

Hiekkaranta Hernesaaren ja Kaivopuiston välissä on jäänyt minulta aiemmin huomaamatta. Hyvä lähtöpaikka, mutta viereisen kadun parkkipaikat ovat maksullisia. Halvinta kolmosvyöhykettä. 

Helsingin edustalla on jo laajoja alueita sulana laivaväylien tuntumassa. Hernesaarenrannassa on kaksikin hyvää lähtöpaikkaa, veneluiska lähellä helikopterikenttää ja hiekkaranta Kaivopuiston päässä. Lähdin hiekkarannalta. Reitti Suomenlinnaan näytti kokonaan avoimelta.

Ajelehtivat jäälautat ovat vielä paksuja eivätkä hajoa melalla koputellessa.  Lauttojen puikkoontumista en vielä havainnut. Ehkä nämä ovat peräisin laivaväylän läheltä ja tuulen ja aallokon irroittamia.

Meloin vajaan kymmenen kilometriä Hernesaaren ja Pihlajasaaren välillä heikossa tuulessa ja alusten aiheuttamassa mainingissa. Tiderace tuntuu tyhjänä paljon Revalia tukevammalta ja Greenlandin jälkeen melkoisen korkealta. Muuten ohjattavuus ja tuntuma on lähempänä Greenlandia kuin Revalia. Kajakki tottelee hyvin kallistuksia ja tarkasti ohjattavissa.

Kyhmyjoutsenia on nyt melkein jokaisessa sulassa. Näin myös muutaman laulujoutsenen, mutta niitä en saanut kuvattua, koska kamerasta loppui virta. Bongareita näkyi rannoilla jo melkein yhtä paljon kuin onkijoita ja pilkkijöitä.

Talven hallimelontojen jälkeen Tiderace tuntui aluksi raskaalta melottavalta. Tarkistin huvikseni SportTrackerilla nopeuteni, ja se oli heti kylmiltään 8,5-9 km/h. Ei ihme, että tuntui jotenkin muulta kuin leppoiselta läpsyttelyltä. Tunnin melottuani eri suuntiin tuntui, että tässähän istuisi koko päivän. Hyvä että tuntui, koska edessä on noin viiden viikon istuminen Tideracessa.

Pari päivää sitten Katajanokan itärannat olivat vielä jäässä. Taustalla Korkeasaari ja Hanasaaren voimala.

Välikuivapuku on kuuma. Alla oli villainen urheilukerrasto ja päällä liikelahjana saatu reilusti yli vuosikymmenen vanha tuulipuku ja sen päällä välttämättömät neopreeninen aukkopeitto ja liivit. Hiki tuli. Kokeilin jaloissa kuivapuvun alla villasukkia ja päällä neopreenitossuja. Hyvin toimi, oli lämmin eikä hiertänyt. Grocsit tai sandaalit voivat päästää hiekkaa ja pikkukiviä kuivapuvun sukan ja kengän väliin ja tehdä näppärästi pieiä reikiä sukkiin. Kuivapuvusta tulee nopeasti puolikuiva juuri siitä osasta, mikä useimmin on vedessä.

Välikuivapuku pikatestissä

Testasin Ursuitin välikuivapukua muutaman minuutin nolla-asteisessa avannossa. Aurinko paistoi lämpimästi. Jo tällä kelillä vaatetus tuntui turhan lämpimältä - paitsi kylmässä vedessä.