Avovesikauden aloitus

Tuulensuunjoki virtaa kolmostien alta Janakkalassa. Siltoja on kolme, kaksi moottoritien ja yksi vanhan tien yli. Teiden välissä on hyvä veneenlaskupaikka ja rapistunut melontalaituri.

Kahdeksan astetta lämmintä. Poikkean Riihimäelle ostamaan polkupyörään varaosia. Kaupassa ollessani harmaa taivas avautuu väkevän siniseksi ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

Aamun kosteassa harmaudessa mietin, avaanko ulkomelontakauteni merellä vai joella. Sääennuste lupaili lämmintä. Päädyin Tuulensuunjokeen puhtaasti logistisista syistä. Olen katsellut kolmostien ali läpi talven sulana virtaavaa Tuulensuunjokea sillä mielellä, että tuossa voisi käydä talvellakin melomassa.

Vastavirtamelonta päättyi tämän kosken niskalle. Tästä sai hyvät vauhdit takaperin tulosuuntaan.

En tiedä maltillisesti tulvivan joen virran voimakkuutta, ja aloitan siksi vastavirtaan. Musta vesi pyörteilee, mutta pääsen nousemaan virtaan kohtalaista vauhtia. Virta ei vaikuta juuri voimakkaammalta kuin kesällä. Olen melonut Tuulensuunjoelta Kernaalanjärven kautta Hiidenjoelle ja Vanajavedelle monet kerrat aiemmin. Nyt menen toiseen suuntaan kohti Haapajärveä. Joutsenpari nousee edelläni lentoon. 

Kernaalanjärvi vapautuu jäästä näillä keleillä parissa viikossa.

Tuulensuunjoki. 

Melottuani reilun kilometrin joki kääntyy jyrkästi ja edessä kohisee pieni koski. Ohjaan akanvirtaan ja mietin, miten pääsisin koskesta yli. Yritän nopeaa riuhtaisua, koska matka ei ole pitkä, kymmenen, kaksikymmentä metriä. Virta napaa retkikajakkini keulaan ja alkaa kääntää sitä voimalla poikittain virtaan. Vesi huuhtelee kantta, mutta saan kajakin pidettyä oikeassa suunnassa. Virta vie vauhdilla takaperin tulosuuntaani. Tässä on siis kääntöpaikka.

Myötävirta päättyy parisataametriseen Kernaalanjärven sulaan. Muutama telkkäpariskunta ui vapaassa vedessä. Jää sulan reunassa on sohjomaista höttöä. Yhtään pilkkijää ei näy. En ihmettele sitä, jos jää on samanlaista höttöä joka puolella. Ja jos se on, järvi sulaa näillä keleillä parissa viikossa.

Paju vankalla kissalla. Kevät. 

Maaliskuun aurinko ei paista kovin korkealta puolenpäivän aikaan. 

GoExpo-messut

Welhonpesän ständi. Epic V-10 ja V-8 surfisukset.

GoExpo-messut ovat melojan näkökulmasta Vene-messuja antoisammat. Retkimelontavälineitä on esillä kolmella osastolla, melontakarttoja ja kohde-esittelyjä muutamalla osastolla ja lisäksi on esillä jonkin verran retkeilyvälineitä.

Kartat

Karttakokoelmani karttui tällä kertaa vedenkestävillä Etelä-Karjalan ja Länsi-Uusimaan vesiretkeilykartoilla. Etelä-Karjalan kaksitoistasivuinen 1:50 000 melonta-, veneily- ja kalastuskartasto kattaa Suur-Saimaan, Pien-Saimaan, Väliväylän, Vuoksin, Kuolimon, Ruokolahden reitin ja Simpelejärven. Karttaan on merkitty mm. retkisatamat ja leiri- sekä nuotiopaikat. Reitin suunnittelua ainakin kovassa kelissä auttaa, että karttaan on piirretty myös syvyyskäyrät. 

Graafisesti miellyttävän ja selkeän näköinen Länsi-Uusimaan melonta- ja soutukartasto kattaa alueen Bromarvista ja Hangosta Kirkkonummen ja Espoon rajalle sekä sisämaasta Raaseporin, Karjaan , Lohjan, Nummelan ja Karkkilan vesialueet. Varsin kattavan vesiretkeilykartaston mittakaava on 1:50 000 ja siihen on merkitty tärkeimmät retkipaikat. Syvyyskäyrät ja osa merikarttaan kuuluvista muista merkinnöistä puuttuvat.

Varusteet

Yak Hallertau takaa

Yak Hallertau edestä

Bear&Waterin osastolla tutkin uutta Yak Hallertau retkiliiviä. Liivin erikoisuus on olkaimien liikkuva selkäpuolen kiinnitys. Olkaimet ja olkapäät pääsevät liikkumaan vapaasti, koska olkainvyö liikkuu sivuttain selkäkappaleen kanavassa. Liivin etupuolella on neljä reilua taskua, joista edessä keskellä oleva on avoimena kätevä vaikkapa pokkarikameran tai puhelimen kuljettamiseen. Liivin reilun hinauslenkin vyön lukitus on tuotu etupuolelle.

Yak Apollo

Vaaterekissä roikkui tuplavyötäröinen Yak Apollo –retkianorakki. Vajaat pari sataa maksavassa hengittävässä anorakissa on lateksit hihansuissa ja monipuolisesti säädettävä huppu. Yak Apollo –retkianorakkeja ja niihin sopivia housuja saa eri värisinä ja niitä voi vapaasti yhdistellä.

B&W:n eniten myyty kajakkimalli on vuosien ajan ollut muovinen Rainbow Oasis. Edullista Oasista menee vuokraamoille, melontaseuroille, mökkirantoihin ja harrastustaan aloitteleville. Retkikajakeista suosituin on Wildernessin muovinen, viisimetrinen Tempest. Kalliimmat kuitukajakit eivät ole volyymituotteita, ostajakunta jakautuu kunto-, meri- ja retkimelonnan pieniin erityisryhmiin, joissa etsitään juuri itselle tietynlaiseen käyttöön sopivaa harrastusvälinettä.

Wilderness Focus+R keskellä.

Tempestin ja miksei Oasiksen kanssa samaa ostajakuntaa voisi kiinnostaa Wildernessin uusi Focus+R. Muovinen kajakki on 472 cm pitkä ja 59 cm leveä. Melko suoran kölilinjan ja pystyn keulan ansiosta vesilinja on pitkä, ja kajakki lienee kokonaispituuteensa nähden melko nopea. Wildernessiin monipuolisesti säädettävän istuimen edessä on uusi poljin- ja ohjausjärjestelmä. Kerrankin polkimet näyttävät siltä, ettei varpaat turru tuntienkaan istumisen aikana. 

Wilderness Focuksen poljin on leveä ja tasainen. Eipä turru varpaat.

Welhonpesän osaston tarjonta oli kutakuinkin samanlainen kuin Venemessuilla. Epicin surfisuksien lisäksi kajakkiuutuuksia ei ollut esillä. Varusterekissä oli uusia liivimalleja. Parisataa maksavan Kokatat Maksimus Prime –retkiliivin etupaneelin korkeutta voi säätää koskiliivin tavoin. Kolmekymppiä halvemmassa Astral Seawolf –liivissä on retkimelojan kaipaama kunnon varustetasku. Kevyen liivin selkäpuolella on tuuletusta tehostava verkko. Verkon ja selkäosan väliin voi asetella vaikkapa heittoliinan tai jumapussin. V-Eight puolestaan on hämmästyttävän kevyt kuntomelojan liivi, josta yhtä taskua lukuun ottamatta kaikki ylimääräinen on karsittu pois.

Astral Seawolf-liivin reilu etutasku.

 Hokan kirkkaan värisiä, ryynitäytteisiä liivejä oli kansitakkipituisesta veneilytakista lyhyisiin kajakkimelojan liiveihin. Ryynimäinen sisus helpottaa liikkumista, koska se muotoutuu tilanteen mukaan uudelleen. Aika tavalla vierastan kajakkiliivissä niskan taakse tulevaa vahvaa kelluketta, jonka tarkoitus on pitää pää pinnalla. Mitenkähän sellainen käyttäytyy, jos pitää pyöräyttää eskimo. Pitäisi joskus kokeilla. 

Sandiline Combo Freestyle retkimelontaan. 

Slovenialainen Sandiline Combo Freestyle on mielenkiintoinen melonta-anorakin ja aukkopeitteen yhdistelmä. Eräketun Timo Lehtonen kertoi, että anorakki-aukkari combon saa tilattua tarvittaessa omien mittojen mukaan, jos valmiista valikoimasta ei löydy sopivaa aukon ympärysmitta, vyötärönympärys- ja hartianleveyskokoa.

Anorakki-aukkari yhdistelmän idea vaikuttaa kiinnostavalta ja toimivalta, paitsi jos kaatuu ja poistuu kajakista. Mallista riippuen kahdesta kolmeensataan euroon maksava asuste on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja varmasti vastaavalla idealla toimivaa myrskysadetakkia toimivampi. Mallin alkuperä juontaa gröönlantilais-melojien pukuun, mistä se on alkanut yleistyä koskimelojien käytössä. Kannattaa kokeilla retkikäytössä.

Roto-sportin Buranin loiva v-pohja. Taustalla Lettman Skinner.

Roto-sportin Buranin myyntinimi Suomen markkinoille on vielä mietinnässä.

Slovenialainen Roto-sport on suuri rotaatiovalujen valmistaja. Buran-kajakin hitsatut laipiot vaikuttavat tukevilta ja pysyvät paremmin kiinni kuin perinteiset liimatut laipiot. 

Oasis tai paremminkin Tempest-käyttäjille Eräkettu tarjoaa mm. slovenialaista  Roto sport –tehtaan 435 cm pitkää ja 59 cm leveää, suorakölilinjaista muovikajakkia. Sloveniassa ja Italiassa Buran-merkkisenä myytävässä kajakissa on loiva v-pohja ja kunnon terävät kantit. Pohja tuo mieleen Tahe greenland T:n tai Kayman Furyn.

Melontakohteet

Oravareitti on nimenä vanhoista melontajutuista tuttu, mutta en ole ennen reittiin perehtynyt. Kissakoskella toimiva Sulkavan Oravanpesät vuokraa kajakkeja ja kanootteja, hoitaa kuljetuspalveluja, järjestää melontakursseja ja –retkiä ja tarjoaa majoitusta ym. Oravareitin varrella. 57 km pitkä reitti alkaa Juvan ABC:n lähetä ja päättyy Sulkavan soutustadionille. Reitille ei kannata lähteä kuitukajakilla, reitti laskee yli 24 metriä monen ykkösluokan kosken kautta. Paras vesitilanne on toukokuun puolen välin ja juhannuksen välillä. Kirjoitan Oravareitistä erillisen jutun kevään aikana.

Lukemista

Messuilta voi joskus tehdä edullisia kirjalöytöjä. Nopealla selailulla jäi mieleen Lars Monsenin Vaellus halki Alaskan 22 eurolla (norm. 48€), kattava retkimelonnan perusteos Vesille kajakilla 12 eurolla ja SaaristoAtlas karttakirjan Saaristomeri-osa 25 eurolla (norm. 58€)

Melontablogi uudistuu

Melontablogin uudessa otsikkokuvassa olen Perception Essencen kanssa testilenkillä.

Melontablogini lukijamäärä on kasvanut viimeisen vuoden aikana, vaikka postauksia on ollut aiempaa vähemmän. Päivittäiset sivulataukset vaihtelevat keskimäärin viidenkymmenestä sataan sivunäyttöön. Ennätyspäivinä sivulatausten määrä lähentelee tuhatta. Kiitokset aktiivisille lukijoilleni. Suomenkieliselle melontablogille näyttää siis olevan tarvetta.

Aloitin bloggaamisen omaksi ilokseni kesällä 2009. Olin melonut Jyväskylästä Lahteen, ja halusin kirjata retken kokemukseni muistiin. En ollut siihen mennessä tavannut sellaista suomenkielistä melontablogia, joka palvelisi informatiivisesti ja kiinnostavasti kirjoittajaa ja hänen taustajoukkoaan laajempaa lukijapiiriä. Nyt suomenkielisten melontablogien kirjo on jo paljon runsaampi ja monipuolisempi.

Ensimmäistä, Päijänteen retkestä kertovaa Melontaa ja retkeilyä –blogia on luettu vajaat 10 000 kertaa. Myöhemmin tein omat blogit Suomenlahdenrannikolta, Saimaalta ja Hiidenvedeltä Tammisaareen. Näitä on luettu yhteensä noin 25 000 kertaa.

Valokuvia vesiltä ja mailta –blogin alkuperäinen ajatus oli kirjata itselle muistiin omia melontaelämyksiä ja tunnelmia päiväkirjamaisesti. Ajattelin, että valokuvat olisivat blogin keskeisintä sisältöä, olenhan ammatiltani valokuvaaja. Blogin osoite melontakuvia.blogspot.fi ja nimi syntyivät tältä pohjalta. Blogi kehittyi toisin.

Valokuvia vesitä ja mailta –blogin sivunäyttöjä on pian 80 000. Suosituinta sisältöä ovat välineisiin ja varusteisiin liittyvät käyttöarviot. Toki muutama retkikohde kuten Kelvenne tai Maa- ja Ulkokalla ovat myös luetuimpien juttujen kärjessä. Luotolainen –villapuserojuttu on saanut yllättävän paljon lukijoita, vaikka juttu ei ole ihan blogini aihepiirin ydintä. Lähiviikkoina julkaisen Luotolaiselle jatkoa. Yritän saada neulontaohjeen lukijoille ladattavaksi.

Uusia toimintoja

Monen lukijan toivomuksesta olen parantanut blogini luettavuutta. Koska blogiin on kertynyt melkoinen määrä sisältöä, lisäsin oikeaan palkkiin HAKU-toiminnon.

Oikeasta palkista löytyy nyt suoria linkkejä väline- ja käyttökokemusjuttuihin. Lisäksi palkissa on linkkejä joihinkin seuraamiini melontablogeihin. Linkkilistat hakevat vielä muotoaan.

Yläpalkissa on nyt Googlen kääntäjä. Yritän kirjoittaa sellaista tekstiä, joka kääntyy Googlen automaatilla ymmärrettävästi. Vältän pitkiä ja monimutkaisia lauseita, kielikuvia ja puhekielen sanontoja ja rakenteita.

Mitä haluaisit lukea

Tiivistän ja terävöitän blogini päivitystahtia. Tavoitteeni on tuottaa uutta sisältöä vähintään kerran viikossa. Lisään väline- ja varustejuttujen määrää sitä mukaa, kun saan kiinnostavia välineitä kokeiltavakseni.

Kerro, mitä haluaisit lukea melontablogistani. Mikä kiinnostaa? Lähetä viesti joko kommentoimalla tätä tai suoraan sähköpostilla. Sähköpostiosoitteeni on toimittaja-osiossa.

Melojan Vene 2015 messut

Kaksi vuotta sitten kiersin Helsingin messukeskuksen laajoja halleja Vene- ja GoExpo -messuilla tarkkaan ja ajan kanssa. Olin alkanut valmistella reilun kuukauden mittaista melontaretkeä. Etsin ratkaisuja akkujen lataukseen, vedenpuhdistukseen, turvallisuuteen ja leiriytymiseen.

Nyt kiersin messuilla ilman sen kummempaa agendaa. Mietin, mitä meloja löytää Pohjois-Euroopan suurimmasta veneilytapahtumasta Vene 15 Båt –messuilta.

Vajaan kuuden hehtaarin näyttelytilaan rakennetuista sadoista näyttelyosastoista vain kaksi keskittyy kokonaan melontaan ja melontatarvikkeisiin. Muutamalla osastolla on esillä joitakin melontaan liittyviä välineitä. Lisäksi on esillä kuivapukuja, karttoja, retkeilyvälineitä ja retkikohteiden esitteitä.

Yllä Epic V6, keskellä Barents Lv ja alla Tiderace Xplore-m Welhonpesän osastolla.

Welhonpesässä oli puntaroitu viime viikkoihin asti messuille osallistumista. Lopulta messukeskukseen oli tultu hyvin pienellä kattauksella. Epicin uusimmat surfskit ja Kokatatin melontavaatteet eivät ehtineet maahan ennen messuja. Uutuuksista esillä oli retkikäyttöön suunniteltu Epic V6 surfski sekä Barentsin LV-malli, joka on Willy Barentsin nimestä huolimatta käytännössä aivan uusi malli.

Epic V6 on surfskin tapaan päältä avoin, mutta laajan istuinkaukalon takana on perinteinen retkikajakin tavaraluukku. Surfski on 488 cm pitkä, 58,4 cm leveä ja painaa materiaalista riippuen 14,5–17,7 kiloa. Varmasti nopeaa, mutta yhtä varmasti märkää menoa.

Barents LV -malli tuli markkinoille vuosi sitten. LV-mallilla ei ole juurikaan yhteistä vanhemman Willy Barents –mallin kanssa, se on muotoiltu käytännössä kokonaan uudelleen 50-85 kiloisille, pieni- ja keskikokoisille melojille sopivaksi. Barents LV on 485 cm pitkä ja 53 cm leveä. Lasikuitu–dioleenista valmistettu kajakki painaa n. 20 kiloa.

Myrskysadetakki on hyvä taukovaate.

Kokatatin Tropos Light Storm –myrskysadetakki puetaan melontaliivin päälle ja takin helma vedetään istuinaukon ympärille kuin aukkopeitto. Kuivapuvun tai melonta-anorakin kanssa tällainen on tarpeeton apu, mutta sopii hyvin kesäisen retken ja kevyemmin vaatetetun melojan sadevarustukseksi. Reilun parin sadan euron hinta tuntuu melko kovalta kevyestä sadevaatteesta.

Kevyt hiilikuituinen kanoottiyksikkö Swift Keewaydin 15 kävi välillä messukeskuksen allasosastolla näytösmelonnalla Pyranhan koskikajakin kanssa. Odotin altaan äärellä turhaan näyttäviä tuentoja, käännöksiä ja eskimoita. Inkkarin ja koskarin edestakainen meloskelu huonosti kuuluvan ja jäsentyvän selostuksen kanssa ei kovin innostavalta näyttänyt. Monikaan ei altaan äärelle pysähtynyt esitystä seuraamaan. Mahdollisuus kiinnostavaan ja näyttävään esiintymiseen jäi käyttämättä.

Ylihäältä alas Skim Dex MKII, Braveheart, Marlin Activ ja Wahoo.

North-West Import oli tuonut messuhalliin näyttävän armadan merikajakkeja. Uutuutena esiteltiin Beaufortin pienempi LV-versio pieni- ja keskikokoisille melojille. Beaufort Lv on 503 cm pitkä, 51 cm leveä ja painaa lasikuituisena 24 kg. MiksKajaksin kajakit valmistetaan Kokkolassa. Lasikuitutyön laatu vaikutti hyvältä myös aukkojen sisäpuolen kauluksissa.

Beaufort LV. Vierastan kajakin istuinaukon taakse viritettyjä melakiinnikkeitä. Mihin niitä oikeasti tarvitaan? Meloin viime kesänä paljon Star 530:llä, missä oli tällaiset kiinnikkeet. Loukkasin niihin sormeni ja melan varsi sai ikäviä kolhuja jumittuessaan aukon kauluksen ja kiinnikkeen väliin.  

Kokkolan tehtaan kajakeissa käytetään aukon takana erilaisia melakiinnikkeitä. Kiinnikkeen tarkoitus on toimia melakellukepelastautumisessa niin, että melan saa kajakin kanteen tukevasti kiinni. Kiinnike toimii tässä käytössä ja vaiheessa varmasti hyvin. Mutta entä kun kajakkiin on päästy kiipeämään ja mela pitäisi saada nopeasti käyttöön, esim. tukemaan vastapuolelle tai aallon kaataessa?

Inuksuk gröönlantilaismela.

Kerrankin kunnollinen melan säätövarren lukko. Leveää salpaa voi käyttää hanskat kädessä ja salpa painuu oikealla kiinnikkeessä olevan korokkeen taakse. Eipä aukea lukko vahingossa.

Melakellukkeen käyttöä opetellaan uimahallissa, missä voi kaikessa rauhassa napsutella melalukkoja kiinni ja auki ihan oman halun mukaan. Jos todellisessa tilanteessa joutuu kajakista veteen, olosuhteet ovat kaukana uimahallin lämmöstä ja tyyneydestä. Ainoa toimiva keino on pitää mela koko ajan kädessä aukon takareunaa ja kantta vasten. Siinä se pysyy ja siitä sen saa käyttöön hetkessä tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä kömpelöihin, kannesta kohoaviin lukkoihin kolhi itseään tai revi vaatteitaan.

Eskimomelojen suosio on kasvanut viime vuosina. Moni veistää talven aikana itselleen melan tai kaksi. Bertil Blom kertoi meloneensa viime kesän Suomen rannikon melonnastaan suurimman osan eskimomelalla. North-West Importin osastolla 720 gramman painoinen Inuksuk Carpon hivelee silmää ja kämmeniä. Melan pituussäätö 215-228 cm lukitaan kunnollisella, leveällä ja silti huomaamattomalla kahvalla.

Sea Performance Carbon. Lapa on samaa kappaletta varren kanssa.

Toinen kiinnostava mela on Sea Performance Carbon, joka on laminoitu hiilikuidusta yhdeksi kappaleeksi lapoineen kaikkineen. Toki varsi on keskeltä poikki pituussäätökohdasta. 215-225 cm pitkä mela painaa 730 grammaa, lapojen koko on 660 neliösenttiä. Inuksuk ja Sea Performance maksavat molemmat 399 euroa.

Lahnakosken osaston Greenland ja Greenland Western Red Cedar –melat vastaavat hyvin eskimomelan tarpeeseen. Haavasta ja tervalepästä liimattu Greenland painaa 210 cm pitkänä 880 grammaa. Noin satasen hintaista puumelaa pitää kokeilla käytössä kunhan jäät lähtevät. Voisi olla sopiva eskimomelapuljaukseen ja tosi hyvä varamela.

Vasemmalla Lahnakosken Greenland Western Red Cedar ja oikealla haavasta ja tervalepästä liimattu Greenland.

Greenland Western Red Cedar on veistetty yhdestä jättituijan kappaleesta. Lahnakosken mukaan mela on markkinoiden kevein, 660 grammaa (210cm) ja kyllä se keveältä vaikuttaakin. Puupinta tuntuu kädessä miellyttävältä. Käytössä pinta öljytään määrävälein. Hinta on suunnilleen tuplat haapapuiseen verrattuna. Tätäkin pitää päästä kokeilemaan.

Kumikanooteilla ja -kajakeilla on oma vankka kannattajakuntansa. Keskellä keltainen Advanced Elementsin AifFusion Elite, jossa on eloksoidusta aumiinsita tehty runko. Kajakki painaa 14,5 kiloa ja menee 89x53x23 senttiseen kantolaukkuun. Koottuna kajakki on 396 cm pitkä ja 71 cm leveä. 

Mitä venemessut tarjoavat melojalle?

Ostin Karttakeskuksen osastolta vedenkestävät kartat Porvoo-Pellinki -välille ja Lohjanjärvelle. Ostos maksoi yhteensä 25 euroa. Keräsin esitteitä mm. Kemiön saaristosta mahdollista loppukesän retkeä varten. Tapasin joitakin melontatuttaviani, mm. Bertil Blomin. Bertil meloi viime kesänä Suomen rannikon ja teki YLE:n ruotsinkieliselle kanavalle ja nettisivuille ohjelmia matkalta. Vierailin omalla rannikonretkelläni Bertilin mökillä Vaasan saaristossa.

Messujen sadoista osastoista vain muutama toimii melonnan parissa edes joiltain osin. Pohdin, kannattaako maksaa kallis pääsy- ja pysäköintilippu meluisaan messuhalliin, että näkee muutaman uudehkon kajakkimallin ja vaatetangollisen melontavaatteita ja –liivejä.
Ehkä vierailu pääkaupunkiseudun merkittävimpiin melontaliikkeisiin tai edes johonkin niistä antaa paremman kuvan ja enemmän tietoa alan välineistä ja tarvikkeista.