maanantai 13. kesäkuuta 2011

Point 65 XP 18

Nopeus on sittenkin välineistä kiinni

Kokeilin muskeliveneen näköistä Point 65 XP 18 –merikajakkia. Point XP 18:ssa on hyvin loiva v-pohja, ja sen vesilinja on koko viisi ja puolimetrisen kajakin mittainen. Kölilinja on lähes suora. Kajakin muotoilu muistuttaa kuntokajakkia tai surf skitä. Sellaiseksi se on kuitenkin painava. Auton katolle nosto yksin vaatii voimaa tai hyvän tekniikan.

Point XP 18 on nopea kajakki. Normaali, leppoisa melontavauhtini oli lähes kaksi kilometriä tunnissa nopeampi kuin omalla, samanmittaisella Revalilla. Melonta tuntui kevyeltä. Kajakissa istutaan kai aavistuksen banaanikajakkia korkeammalla. Melonta-asennosta tulee luontojaan melko pysty. Kokeilemani mallin selkänojattomuus paransi melontaryhtiä. 212 cm mela tuntui meloessa hieman lyhyeltä.

Pointissa on evä ja peräsin. Koekappaleeni peräsin ei toiminut kunnolla. En saanut säädettyä sitä niin, että sillä olisi voinut ohjata. Ehkä peräsin oli viallinen tai sen venyvät narut jotenkin väärin asennettu. Varmatoimisella SmartTrack –peräsimellä ja polkimilla varustettuna melonta voisi olla todella nautittavaa.

Evä sen sijaan toimi hyvin. Evän säätönuppi on upotettu kylkeen niin, ettei siihen meloessa revi sormiaan. Ilman evää melonta olisi ollut vaikeaa. Loivan, pitkän v-pohjan uppouma on pieni. Pointin muhkean keulan tuulipinta on iso. Pienikin tuulenvire kääntelee kajakkia miten tahtoo, ellei evä tai peräsin ole käytössä.

Alas laskettu evä pysäyttää tuulen vaikutuksen kuin seinään. Kajakki muuttuu hyvin suuntavakaaksi. Kajakki kääntyy kallistelemalla, vaikka evä olisi alhaalla. Ilman peräsintä pystyy hyvin melomaan tuulen suhteen kaikkiin suuntiin evän ja kallistelun avulla.

Pohjan muoto muistutti kovasti ensimmäisen, kilpasoutuveneen piirustuksista mukaillun vanerikajakkini pohjaa. Kansirakenne sen sijaan on Pointissa paljon tyylikkäämpi, joskin aukon etupuolelta erikoisen korkea. Istuinaukko on L-kokoa ja sallii hyvin polvet yhdessä melonnan. Toisaalta polvilla saa aukon reunan kumipintaisista reisituista hyvän tuen.

Korkealla etukannella lienee muutakin kuin ulkonäöllistä merkitystä. Keulasta on haluttu eteen asti hyvin kantava, ettei se sukeltaisi aallon sisään. Jalkatilojen puolesta etukansi voisi olla melkein 10 senttiä matalampi. Takakansi on kohtalaisen matala. Aukon takareuna eri kuitenkaan salli ihan optimaalista takanojaa eskimoa tai ylätuentaa tehdessä. Tai sitten selkäni on vain liian jäykkä.

Point XP 18:ssa on  monta retkikajakille toivottavaa ominaisuutta. Aukko on suuri, nopeus hämmästyttävä, tavaratilat on runsaat ja pakkausluukut reilun kokoiset. Kajakkikärry mahtui takaluukkuun kokonaisena renkaita irrottamatta. Etutavaratila on niin tilava, että voisin pakata sen helposti liian painavaksi. Kompassille on valmis upotuskolo.

Point XP 18:aa on mukava meloa. Kahden yhteensä 31 kilometrin lenkin nopea vauhti yllätti, koska meloessa vauhti ei tuntunut. Viikonlopun helteet ja olemattomat tuulet eivät mahdollistaneet aallokon kokeilemista. Muutama tuulenpuhuri sentään osui kohdalle. Evä piti kajakin hyvin suunnassa ja isossa istuinaukossa pysyi roiskeilta hyvin suojassa jopa ilman aukkopeittoa. (En kyllä suosittele aukkopeiton poisjättämistä).

Vastaavan tyyppisillä merikajakeilla melotaan maailmalla pitkiä, tuhansien kilometrien merimatkoja. Voisi kuvitella, että tällaisella aallokossakin kohtuullisesti pärjää. 



sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Retkikertomus Vihdistä Tammisaareen

Retkikertomus Vihdistä Lohjan, Mustion ja Pohjan kautta Tammisaareen on luettavissa www.uuttamaata.blogspot.com


Nyt olen melonut Tammisaareen jokaisesta mahdollisesta suunnasta. Mitä seuraavaksi?

maanantai 30. toukokuuta 2011

Sata kilometriä vastatuuleen

Meloin viikonloppuna Vihdin keskustasta Lohjan ja Mustion kautta Tammisaareen. Kuvanottohetkeä lukuun ottamatta satoi melkein koko matkan.
Reittiin sisältyi 41 kilometriä Hiidenvettä ja Lohjanjärveä, 27 kilometriä Mustionjokea, 17 kilometriä merivettä, yksi helppo koski ja vajaat 5 kilometriä kärräystä. Vastatuuli yltyi loppumatkasta Pohjanlahdessa melkoiseksi.
Kiihkelyssaaret Hiidenvenen suurimman selän keskellä on hieno ja suojainen leiripaikka.  Perjantai-illalla aurinko näyttäytyi muutaman minuutin kuvanottoaikaan.

Luovuin jatko-osuudesta Tammisaaresta Helsinkiin, koska tuuliennuste lupasi merelle 13-14 metrin tuulta. Se on kylmän veden aikana yksinmelojalle liian paljon, vaikka olisikin sivumyötäistä.

Julkaisen retkikertomuksen, kunhan saan sen koottua.

tiistai 17. toukokuuta 2011

100 rikki

Melontakuvia-blogini päiväkävijämäärä oli eilen tasan sata eri kävijää. Suosituin sisältö eilen oli selostus melontapuvun käyttäytymisestä avannossa.

Päijännesivulillani retkeili vajaat 50 eri kävijää ja etelärannikon melontaan tutustui eilen vajaat 40 eri kävijää. 

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Mela

Minun piti lähteä perjantai-iltana parin sadan kilometrin melontaretkelle. Aamuyöllä alkoi ärhäkkä vatsatauti ja kuume. Retki siirtyi tulevaisuuteen. Viikonloppu oli lopulta paljon sääennustetta tuulisempi. Ilman vatsatautia olisi ehkä ollut vaikeaa siirtää hyvin suunniteltu retki sopimattoman sään takia.

Vähän toivuttuani meloin tänään 23 kilometriä Valkjärvellä; päivän puuskaisessa tuulessa 15 km ja illalla tuulen tyyntyessä vielä 8 km. Koska en pääse vielä kirjoittamaan alkukesän pitkästä melontaretkestäni, kirjoitan jääkiekon loppuottelua seuratessani samalla meloista.

Ensimmäisen melani tein 6 mm koivuvanerista, 32 mm pyörökepistä, lasikuitunauhasta, epoksista ja vehnäjauhosta. Puolikarkeat vehnäjauhot toimivat epoksin täyteaineena. Mallia, piirustuksia tai ylipäätään käsitystä melan ominaisuuksista ei ollut, eikä melasta tullut hyvä. Käytin sitä yhden tai kaksi viikonloppua, ja ostin melontaliikkeestä oikean melan.

Seuraava melani oli Welhon asymmetrinen, alumiinivartinen 220 cm pitkä retkimela. Koska varsi oli kaksiosainen, käytin melaa viime kevääseen asti varamelana ja uimahalliharjoituksissa. Lavat olivat melko suuret, 702 cm2 ja varsi paksu, 32 mm. Siksi mela oli melko painava ja tuntui aluksi melko raskaalta. Hartiat kipeytyivät. Pääsyy hartioiden kipeytymiseen oli kuitenkin varmaan puutteellinen melontatekniikka. Mela löysi lopulta uuden omistajan kirpputorilla.

Ensimmäisen ostokajakkini mukana sain Welhon asymmetrisen, 215 cm pitkän yksiosaisen melan, jonka lavat olivat pienemmät, 615 cm2, ja varsi ohuempi, 28 mm. Pienempi mela oli kevyempi ja lyhyempi, ja melonta alkoi sujua. Pidän tätä melaa edelleen hyvänä ja mukavan melana, jota ei tarvitse varoa kolhiintumasta. Harkitsin jopa joskus samanlaista lasikuitu- tai hiilikuituvartisena versiona. Annoin mieluisan melani muovikajakin ostajan mukaan.

Merikajakkikaupan mukana ostin hiilikuituvartisen ja nylon-lapaisen Harmony Tortuga -melan. Melassa on säädettävä lapakulma ja pituus. Lavat ovat pienet merilavat, jotka kuitenkin tuntuvat hämmästyttävän pitäviltä. Reilusti alle kilon melalla jaksaa lappaa vetää vaikka kellon ympäri ja pysyy silti kavereiden vauhdissa. Toki sitä pitää heiluttaa vähän tiuhempaan, mutta kevyenä sitä hyvin jaksaa heilutella. On kuin ajaisi polkupyörää pykälää pienemmällä vaihteella. Lavan pienuuden huomaa oikeastaan vain vähäisempänä melatukena horjahtaessa tai aallokossa.

Viime kesän retkille tarvitsin Tortugalle varamelan. Hankin sellaiseksi lasikuituvartisen ja muovilapaisen Cannon Escapen. Lavat ovat Tortugaa selvästi isommat, mutta kärjistään melko taipuisat. Ehkä siksi melalla ei saanut uimahalliharjoituksissa kunnon tukea. Meloin 210 cm pitkällä Escapella viime kesän retkien vastatuuliosuuksia kun olin väsynyt. Lyhyt mela pakottaa melonta-asennon tehokkaaksi etunojaksi. Lapojen löysyys säästää käsivarsia ja hartioita, mutta on samalla tehosta pois. Hyvä varamela.

Viikko sitten ostin Bracsa Typhoon 100 melan, joka on koottu Robsonin Pro Logic Ergo varrelle. Sekä varsi että lavat ovat kokonaan hiilikuitua, mikä tekee melasta todella kevyen. Varsi on pinnoitettu miellyttävästi kutistemuovilla ja on profiililtaan aavistuksen kolmiomainen. Mela on noin 212 cm pitkä. Mutkavartisena se ohjaa automaattisesti kädet riittävän leveälle ja mela pysyy itsestään oikeassa asennossa. 690 cm2 jäykät lavat pitävät hyvin ja niiden olematon paino saa melonnan tuntumaan hyvin kevyeltä, paljon kevyemmältä kuin mikään muu kokeilemani mela.

Meloin tänään puuskaisessa tuulessa puolikuntoisena kuumeen jälkeen Bracsa Typhoonilla 15 kilometriä yhdellä istumalla ja illalla vielä 8 lisää. Eipä tuntunut hartioissa, ei käsivarsissa eikä ranteissa. Hämmästyttävää. Harmony Tortugaan verrattuna hiilikuituinen Bracsa on kevyempi, pitävämpi ja vetävämpi. Silti sen käyttö on helppoa ja todella kevyttä. Eikä Tortugakaan voi moittia mistään muusta kuin vähän niukasta tuesta.


Bracsa Typhoonin ohjehinnalla saa kaksi Harmony Tortugaa. Ja Robsonin ergo-varsi nostaa vielä hintaa. Tässä tapauksessa hintaerolle on riittävästi katetta. Muutamalle kesäiselle melontalenkille en kallista Bracsaa ostaisi, mutta kun kilometrejä ja melontatunteja kertyy, niin pienillä paino- ja pitoeroilla ja onnistuneella ergonomialla alkaa olla merkitystä.


tiistai 3. toukokuuta 2011

Sisävesillä

Valkjärven jää suli 26. ja 27.4. Vappuna järven varjoisimmissa pohjukoissa oli vielä jonkin verran jäätä. Kiersin järven ensimmäisen kerran vappuaattona. Muita vesillä liikkujia ei ollut. Sain meloa ihan rauhassa koskeloiden, sinisorsien, uikkujen ja lokkien kanssa.

Vapunpäivänä järvellä tuuli pohjoisesta. Voimakas tuuli nostaa pienellä järvellä terävän ja pitkälle merikajakille tosi lyhyen ja kastelevan aallokon. Vastatuulen puhaltaessa sai tosissaan meloa, ettei olisi mennyt perä edellä tuulen mukana.

Näin Lähtelän uimarannalla viisaan koiran. Koira oli viisaampi kuin isäntänsä. Kookas, karhun näköinen koira haki vedestä isännän heittämää palloa ja ui ohjeiden mukaan vasemmalle, oikealle ja suoraan isännän napakoiden ohjeiden mukaan.

Koira ymmärsi lyhyet selkeät ohjeet. Isäntä ei. Uimarannalla koirien uittaminen ja ulkoiluttaminen on kiellettyä ja lisäksi typerää ja ajattelematonta.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Jäät lähtivät Seurasaarenselältä

Meloin Ourilta Keilaniemeen ja Kuusi- ja  Lehtisaarten kautta Seurasaaren ympäri takaisin. 12 leppoisaa ja lämmintä kilometriä. Joitakin jäälauttoja vielä kellui Seurasaarenselän suojaisilla osilla.
Tähän aikaan keväästä vesi on hyvin kylmää. Siksi on pukeuduttava niin, että vedessäkin tarvittaessa tarkenee. Arvatkaa onko meloessa kuuma, kun ilman lämpötila on varjossakin noin 20 astetta.
Kevään ensimmäinen vastaantulija oli moottorivene Keilaniemen ja Kaskisaaren välisen sillan länsipuolella
Jokohan Valkjärven jäät lähtevät tänään.