Mela

Minun piti lähteä perjantai-iltana parin sadan kilometrin melontaretkelle. Aamuyöllä alkoi ärhäkkä vatsatauti ja kuume. Retki siirtyi tulevaisuuteen. Viikonloppu oli lopulta paljon sääennustetta tuulisempi. Ilman vatsatautia olisi ehkä ollut vaikeaa siirtää hyvin suunniteltu retki sopimattoman sään takia.

Vähän toivuttuani meloin tänään 23 kilometriä Valkjärvellä; päivän puuskaisessa tuulessa 15 km ja illalla tuulen tyyntyessä vielä 8 km. Koska en pääse vielä kirjoittamaan alkukesän pitkästä melontaretkestäni, kirjoitan jääkiekon loppuottelua seuratessani samalla meloista.

Ensimmäisen melani tein 6 mm koivuvanerista, 32 mm pyörökepistä, lasikuitunauhasta, epoksista ja vehnäjauhosta. Puolikarkeat vehnäjauhot toimivat epoksin täyteaineena. Mallia, piirustuksia tai ylipäätään käsitystä melan ominaisuuksista ei ollut, eikä melasta tullut hyvä. Käytin sitä yhden tai kaksi viikonloppua, ja ostin melontaliikkeestä oikean melan.

Seuraava melani oli Welhon asymmetrinen, alumiinivartinen 220 cm pitkä retkimela. Koska varsi oli kaksiosainen, käytin melaa viime kevääseen asti varamelana ja uimahalliharjoituksissa. Lavat olivat melko suuret, 702 cm2 ja varsi paksu, 32 mm. Siksi mela oli melko painava ja tuntui aluksi melko raskaalta. Hartiat kipeytyivät. Pääsyy hartioiden kipeytymiseen oli kuitenkin varmaan puutteellinen melontatekniikka. Mela löysi lopulta uuden omistajan kirpputorilla.

Ensimmäisen ostokajakkini mukana sain Welhon asymmetrisen, 215 cm pitkän yksiosaisen melan, jonka lavat olivat pienemmät, 615 cm2, ja varsi ohuempi, 28 mm. Pienempi mela oli kevyempi ja lyhyempi, ja melonta alkoi sujua. Pidän tätä melaa edelleen hyvänä ja mukavan melana, jota ei tarvitse varoa kolhiintumasta. Harkitsin jopa joskus samanlaista lasikuitu- tai hiilikuituvartisena versiona. Annoin mieluisan melani muovikajakin ostajan mukaan.

Merikajakkikaupan mukana ostin hiilikuituvartisen ja nylon-lapaisen Harmony Tortuga -melan. Melassa on säädettävä lapakulma ja pituus. Lavat ovat pienet merilavat, jotka kuitenkin tuntuvat hämmästyttävän pitäviltä. Reilusti alle kilon melalla jaksaa lappaa vetää vaikka kellon ympäri ja pysyy silti kavereiden vauhdissa. Toki sitä pitää heiluttaa vähän tiuhempaan, mutta kevyenä sitä hyvin jaksaa heilutella. On kuin ajaisi polkupyörää pykälää pienemmällä vaihteella. Lavan pienuuden huomaa oikeastaan vain vähäisempänä melatukena horjahtaessa tai aallokossa.

Viime kesän retkille tarvitsin Tortugalle varamelan. Hankin sellaiseksi lasikuituvartisen ja muovilapaisen Cannon Escapen. Lavat ovat Tortugaa selvästi isommat, mutta kärjistään melko taipuisat. Ehkä siksi melalla ei saanut uimahalliharjoituksissa kunnon tukea. Meloin 210 cm pitkällä Escapella viime kesän retkien vastatuuliosuuksia kun olin väsynyt. Lyhyt mela pakottaa melonta-asennon tehokkaaksi etunojaksi. Lapojen löysyys säästää käsivarsia ja hartioita, mutta on samalla tehosta pois. Hyvä varamela.

Viikko sitten ostin Bracsa Typhoon 100 melan, joka on koottu Robsonin Pro Logic Ergo varrelle. Sekä varsi että lavat ovat kokonaan hiilikuitua, mikä tekee melasta todella kevyen. Varsi on pinnoitettu miellyttävästi kutistemuovilla ja on profiililtaan aavistuksen kolmiomainen. Mela on noin 212 cm pitkä. Mutkavartisena se ohjaa automaattisesti kädet riittävän leveälle ja mela pysyy itsestään oikeassa asennossa. 690 cm2 jäykät lavat pitävät hyvin ja niiden olematon paino saa melonnan tuntumaan hyvin kevyeltä, paljon kevyemmältä kuin mikään muu kokeilemani mela.

Meloin tänään puuskaisessa tuulessa puolikuntoisena kuumeen jälkeen Bracsa Typhoonilla 15 kilometriä yhdellä istumalla ja illalla vielä 8 lisää. Eipä tuntunut hartioissa, ei käsivarsissa eikä ranteissa. Hämmästyttävää. Harmony Tortugaan verrattuna hiilikuituinen Bracsa on kevyempi, pitävämpi ja vetävämpi. Silti sen käyttö on helppoa ja todella kevyttä. Eikä Tortugakaan voi moittia mistään muusta kuin vähän niukasta tuesta.

Bracsa Typhoonin ohjehinnalla saa kaksi Harmony Tortugaa. Ja Robsonin ergo-varsi nostaa vielä hintaa. Tässä tapauksessa hintaerolle on riittävästi katetta. Muutamalle kesäiselle melontalenkille en kallista Bracsaa ostaisi, mutta kun kilometrejä ja melontatunteja kertyy, niin pienillä paino- ja pitoeroilla ja onnistuneella ergonomialla alkaa olla merkitystä.

Sisävesillä

Valkjärven jää suli 26. ja 27.4. Vappuna järven varjoisimmissa pohjukoissa oli vielä jonkin verran jäätä. Kiersin järven ensimmäisen kerran vappuaattona. Muita vesillä liikkujia ei ollut. Sain meloa ihan rauhassa koskeloiden, sinisorsien, uikkujen ja lokkien kanssa.

Vapunpäivänä järvellä tuuli pohjoisesta. Voimakas tuuli nostaa pienellä järvellä terävän ja pitkälle merikajakille tosi lyhyen ja kastelevan aallokon. Vastatuulen puhaltaessa sai tosissaan meloa, ettei olisi mennyt perä edellä tuulen mukana.

Näin Lähtelän uimarannalla viisaan koiran. Koira oli viisaampi kuin isäntänsä. Kookas, karhun näköinen koira haki vedestä isännän heittämää palloa ja ui ohjeiden mukaan vasemmalle, oikealle ja suoraan isännän napakoiden ohjeiden mukaan.

Koira ymmärsi lyhyet selkeät ohjeet. Isäntä ei. Uimarannalla koirien uittaminen ja ulkoiluttaminen on kiellettyä ja lisäksi typerää ja ajattelematonta.

Jäät lähtivät Seurasaarenselältä

Meloin Ourilta Keilaniemeen ja Kuusi- ja  Lehtisaarten kautta Seurasaaren ympäri takaisin. 12 leppoisaa ja lämmintä kilometriä. Joitakin jäälauttoja vielä kellui Seurasaarenselän suojaisilla osilla.
Tähän aikaan keväästä vesi on hyvin kylmää. Siksi on pukeuduttava niin, että vedessäkin tarvittaessa tarkenee. Arvatkaa onko meloessa kuuma, kun ilman lämpötila on varjossakin noin 20 astetta.

Kevään ensimmäinen vastaantulija oli moottorivene Keilaniemen ja Kaskisaaren välisen sillan länsipuolella

Jokohan Valkjärven jäät lähtevät tänään.

Avovesikauden avaus

Jää näyttää kattavan sinnikkäästi Valkjärveä. Siksi kävin avaamassa avovesikauden merellä, joka työmatkoilla auton ikkunasta katsoen on näyttänyt melkein sulalta.

Meilahden rannat ja Seurasaaren sillan vierustat olivat vielä jäässä. Rajasaaren tienoot, missä on mm. kolmen eri melontaseuran vajat, olivat myös jäässä. Ajoin Hietaniemeen. Eteläsivulla melaveikkojen vajalle mennessä ranta oli avoin. Siispä siitä vesille.

Meloin pienen lämmittelykierroksen jälkeen kohti Taivallahtea jään reunaan. Jää oli ohutta höttöä, kuin märkää sohjoa. Se lähtee tänään, jos vähänkin tuulee. Auringossa jään pinta höyrysi ja nosti ohuen sumukerroksen jään pintaan. Melkein kuuli, kun jää suli.

Meloin kohti Lauttasaaren kärkeä ja poikkesin Ruoholahden kanavaan, missä en ollut aiemmin käynyt. Lunta oli vielä varjoisilla laitureilla. Kaikki venepaikat olivat vielä kahta lukuun ottamatta tyhjiä.

Enää 992 kilometriä tämän vuoden tonnitavoitteeseen. 

Sulaa odotellessa

Viikonlopuksi on ennustettu lämmintä säätä. Valkjärvi on vielä jäässä, mutta toivottavasti lämpö riittää viikonlopun aikana sulattamaan järvenselän jäästä vapaaksi. Pääsiäisenä olisi hyvää aikaa käynnistää tämän vuoden ulkomelontakausi. Merellä jo  pääsee avoveteen melkein mistä tahansa.

Kuvassa ei ole eskimo eikä sieraimesta ilmaa puhaltava valas

Talven halliharjoitusten tavoitteeni oli ylätuennan oppiminen paikallaan virtaamattomassa vedessä ja eskimon hiominen varmemmaksi. Kevätkautena käytin harjoituksiin Tahe Greenland T -kajakkia. Greenland pyörähtää helposti osaavissa käsissä eskimon jopa ilman melaa. Minun osaaminen ei sellaiseen vielä riitä eikä selkäni taivu riittävästi.

Kevään viimeiset harjoitukset tein Revalilla. Halusin nähdä, mitä olen talven aikana oppinut. Eskimo on nyt selvästi aiempaa sujuvampi ja varmempi. Ylätuenta sujuu kunnolla vain oikealta. Greenlandilla se sujui molemmin puolin. Reval ui tyhjänä paljon korkeammalla kuin Greenland. Voi olla, että lastatun Revalin käsittely on helpompaa. Ainakin viime kesän aallokoissa retkilasti auttoi selvästi kajakin käsittelyä.

Ulkomelontakausi on mukava aloittaa pikkuisen varmempana kajakin käsittelijänä. Tuentaharjoituksia ja muuta puljausta on kuitenkin jatkettava heti, kun vedet riittävästi lämpenevät. Tavoitteellisesta halliharjoittelusta huolimatta ehkä merkittävin melontaa auttava asia oli kuitenkin melontahaalari päällä avannossa käynti.

Nyt tiedän, että huolellisesti puettu melontapuku pitää minut kuivana ja lämpimänä kylmässä vedessä riittävän pitkään, että ehdin pelastautua tavalla taikka toisella. Melontapuku kannattaa pukea päälle huolellisesti ja aina, kun vesi on muutaman minuutin uintireissulle liian kylmää. 

- Hypää edes kerran veteen täysissä melontakamppeissa, niin tiedät, mitä sinulle vedessä tapahtuu! 

- Tiiviin puvun sisällä oleva ilma muuttaa kellunta-asentosi ja liikuntakykysi arvaamattomasti.
- Vettä pitämättömissä, läpimärissä kamppeissa uiminen ja kajakkiin nousu voi olla todella raskasta.
- Ui joskus huviksesi kumisaapaat jalassa - etkä enää koskaan melo kumisaappaissa.

Hyvää avovesikautta.

Jäällä

Valkjärven jään paksuus on pilkkijätiedon mukaan tällä hetkellä 60 senttiä. Jään päällä on lumikerros, joka kantaa hyvin hiihtäjän. Pinnalla on alle kymmenen senttiä uutta lunta. Hiihtokeli on mainio.

Hiihdin tutun melontalenkin järven ympäri. Seitsemän kilometriä. Aurinkoisella puolella lumi vettyy harmaaksi sohjoksi. Viime kevään voiteilla suksi luistaa hyvin molempiin suuntiin. Lipsuu. Varjon puolella luisto on hyvä vain eteenpäin.

Kantava lumikerros ja lipsuminen houkuttelevat luisteluhiihdon kokeiluun. Pari päivää lenkin jälkeen poden lihaskipeyttä sellaisissa paikoissa, joita ei ennen tiennyt olevankaan. Todella monipuolista liikuntaa.

Jos kevät on lämmin, voi kuukauden kuluttua järvellä meloa. Jää ohenee ja haurastuu pystysuoriin lamelleihin. Puikkoontuu. Sitten se hajoaa jopa yhdessä päivässä tuulten mukana ja liukenee veteen. Järven selkä on vapaa.

Saaristo- ja rannikkolaivurikurssilla

Kävin syksyllä saaristolaivurikurssin ja osallistuin Navigaatioliiton järjestämään valtakunnalliseen kokeeseen. Koe meni hyvin, vaikka en aukottomasti tuntenutkaan kansainvälisen reittijakojärjestelmän piirissä kulkevaa purjealusta koskevia säännöksiä. Suomessa on yksi tällainen alue Ahvenanmaalla. Arvasin myös osittain väärin pimeässä vasemmalle kulkevan luotsialuksen valotunnuksen. Luulin luotsia osittain ohjailukyvyttömäksi.

Muut asiat osasin. Melojan kannalta tärkeimpiä ovat kompassioppi, maisemanavigointi ja karttamerkit.
Muistan unissanikin, että Suomessa eranto on itäinen eli positiivinen ja se vähennetään kartalta mitatusta tosisuunnasta. Siis kartalta otetusta suunnasta korjataan vähän vasemmalle. Selkeää. Tätä ei tarvitse enää arvailla niin kuin joskus illan hämärissä Päijänteellä.

Eksymä voi olla positiivinen tai negatiivinen ja sen suuruus vaihtelee suunnan ja käytettävän kompassin mukaan. Voisin huvikseni joskus tarkistaa kansikompassini eksymän. Muutaman asteen heitto merkitsee ison selän ylityksessä paljon, sumussa ja pimeällä aivan liian paljon. Eksymä on tavallisesti suurin itä-länsi suunnassa.

Rannikkolaivurikurssit päättyivät viikko sitten. Koe on huhtikuussa. Nyt näyttää siltä, että lomamatkan vuoksi osallistun vasta joulukuun kokeeseen. Rannikkolaivurikurssin tärkeimmät asiat saaristokurssin lisäksi ovat virta, sorto, vuorovesi ja merkintälaskut. Kurssin harjoituskartalla on Suomenlahdelle kuviteltu muutaman metrin vuorovesivaihtelu ja asianmukaiset taulukot. Merkintälaskujen avulla määritellään suunta ja matka pituus- ja leveyspiirien avulla. Merkintälaskulla on mahdollista määritellä suunta ja etäisyys karttalehdeltä toiselle.

Rannikkokurssin kiinnostavin ja melojalle hyvin tarpeellinen asia on sääoppi. Kurssilla ei sitä käyty läpi, mutta opastettiin hyville lähteille. Nyt tiedän, miksi kesäkuun Virojoki-Tammisaari -retkellä oli melkein joka päivä 5-6 metrin sivutuuli.

Merituuli syntyy, kun auringon nousun jälkeen maa lämpenee merta nopeammin. Kun lämpötilaero on riittävä, virtaa mereltä kylmää ilmaa maalle. Alkukesällä meri on vielä kylmä, vaikka maalla voi olla helle. Merituuli nousee yleensä aamupäivällä klo 10 -11 ja tyyntyy illalla auringon laskiessa ja maan jäähtyessä.

Alkukesän retkillä kannattaa nousta varhain, meloa puoleen päivään, pitää kunnon tauko ja vetää illalla toinen pitkä rupeama. Ainakin isojen selkien ylitykset kannattaa ajoittaa aamuun tai iltaan. Viimekesäinen Porkkalan-selän ylitys osui juuri tällaiseen tyyntyvään iltaan. Vastaavasti Kotkaan taisteltiin melkoisessa sivuvastaisessa juuri pahimman merituulen puhaltaessa. Toinen asia on sitten matala- ja korkeapaineen vaihteluista johtuvat säärintamat, ukkoset ja muut säähän laajemmalti vaikuttavat virtaukset.