Sisävesillä

Valkjärven jää suli 26. ja 27.4. Vappuna järven varjoisimmissa pohjukoissa oli vielä jonkin verran jäätä. Kiersin järven ensimmäisen kerran vappuaattona. Muita vesillä liikkujia ei ollut. Sain meloa ihan rauhassa koskeloiden, sinisorsien, uikkujen ja lokkien kanssa.

Vapunpäivänä järvellä tuuli pohjoisesta. Voimakas tuuli nostaa pienellä järvellä terävän ja pitkälle merikajakille tosi lyhyen ja kastelevan aallokon. Vastatuulen puhaltaessa sai tosissaan meloa, ettei olisi mennyt perä edellä tuulen mukana.

Näin Lähtelän uimarannalla viisaan koiran. Koira oli viisaampi kuin isäntänsä. Kookas, karhun näköinen koira haki vedestä isännän heittämää palloa ja ui ohjeiden mukaan vasemmalle, oikealle ja suoraan isännän napakoiden ohjeiden mukaan.

Koira ymmärsi lyhyet selkeät ohjeet. Isäntä ei. Uimarannalla koirien uittaminen ja ulkoiluttaminen on kiellettyä ja lisäksi typerää ja ajattelematonta.

Jäät lähtivät Seurasaarenselältä

Meloin Ourilta Keilaniemeen ja Kuusi- ja  Lehtisaarten kautta Seurasaaren ympäri takaisin. 12 leppoisaa ja lämmintä kilometriä. Joitakin jäälauttoja vielä kellui Seurasaarenselän suojaisilla osilla.
Tähän aikaan keväästä vesi on hyvin kylmää. Siksi on pukeuduttava niin, että vedessäkin tarvittaessa tarkenee. Arvatkaa onko meloessa kuuma, kun ilman lämpötila on varjossakin noin 20 astetta.

Kevään ensimmäinen vastaantulija oli moottorivene Keilaniemen ja Kaskisaaren välisen sillan länsipuolella

Jokohan Valkjärven jäät lähtevät tänään.

Avovesikauden avaus

Jää näyttää kattavan sinnikkäästi Valkjärveä. Siksi kävin avaamassa avovesikauden merellä, joka työmatkoilla auton ikkunasta katsoen on näyttänyt melkein sulalta.

Meilahden rannat ja Seurasaaren sillan vierustat olivat vielä jäässä. Rajasaaren tienoot, missä on mm. kolmen eri melontaseuran vajat, olivat myös jäässä. Ajoin Hietaniemeen. Eteläsivulla melaveikkojen vajalle mennessä ranta oli avoin. Siispä siitä vesille.

Meloin pienen lämmittelykierroksen jälkeen kohti Taivallahtea jään reunaan. Jää oli ohutta höttöä, kuin märkää sohjoa. Se lähtee tänään, jos vähänkin tuulee. Auringossa jään pinta höyrysi ja nosti ohuen sumukerroksen jään pintaan. Melkein kuuli, kun jää suli.

Meloin kohti Lauttasaaren kärkeä ja poikkesin Ruoholahden kanavaan, missä en ollut aiemmin käynyt. Lunta oli vielä varjoisilla laitureilla. Kaikki venepaikat olivat vielä kahta lukuun ottamatta tyhjiä.

Enää 992 kilometriä tämän vuoden tonnitavoitteeseen. 

Sulaa odotellessa

Viikonlopuksi on ennustettu lämmintä säätä. Valkjärvi on vielä jäässä, mutta toivottavasti lämpö riittää viikonlopun aikana sulattamaan järvenselän jäästä vapaaksi. Pääsiäisenä olisi hyvää aikaa käynnistää tämän vuoden ulkomelontakausi. Merellä jo  pääsee avoveteen melkein mistä tahansa.

Kuvassa ei ole eskimo eikä sieraimesta ilmaa puhaltava valas

Talven halliharjoitusten tavoitteeni oli ylätuennan oppiminen paikallaan virtaamattomassa vedessä ja eskimon hiominen varmemmaksi. Kevätkautena käytin harjoituksiin Tahe Greenland T -kajakkia. Greenland pyörähtää helposti osaavissa käsissä eskimon jopa ilman melaa. Minun osaaminen ei sellaiseen vielä riitä eikä selkäni taivu riittävästi.

Kevään viimeiset harjoitukset tein Revalilla. Halusin nähdä, mitä olen talven aikana oppinut. Eskimo on nyt selvästi aiempaa sujuvampi ja varmempi. Ylätuenta sujuu kunnolla vain oikealta. Greenlandilla se sujui molemmin puolin. Reval ui tyhjänä paljon korkeammalla kuin Greenland. Voi olla, että lastatun Revalin käsittely on helpompaa. Ainakin viime kesän aallokoissa retkilasti auttoi selvästi kajakin käsittelyä.

Ulkomelontakausi on mukava aloittaa pikkuisen varmempana kajakin käsittelijänä. Tuentaharjoituksia ja muuta puljausta on kuitenkin jatkettava heti, kun vedet riittävästi lämpenevät. Tavoitteellisesta halliharjoittelusta huolimatta ehkä merkittävin melontaa auttava asia oli kuitenkin melontahaalari päällä avannossa käynti.

Nyt tiedän, että huolellisesti puettu melontapuku pitää minut kuivana ja lämpimänä kylmässä vedessä riittävän pitkään, että ehdin pelastautua tavalla taikka toisella. Melontapuku kannattaa pukea päälle huolellisesti ja aina, kun vesi on muutaman minuutin uintireissulle liian kylmää. 

- Hypää edes kerran veteen täysissä melontakamppeissa, niin tiedät, mitä sinulle vedessä tapahtuu! 

- Tiiviin puvun sisällä oleva ilma muuttaa kellunta-asentosi ja liikuntakykysi arvaamattomasti.
- Vettä pitämättömissä, läpimärissä kamppeissa uiminen ja kajakkiin nousu voi olla todella raskasta.
- Ui joskus huviksesi kumisaapaat jalassa - etkä enää koskaan melo kumisaappaissa.

Hyvää avovesikautta.

Jäällä

Valkjärven jään paksuus on pilkkijätiedon mukaan tällä hetkellä 60 senttiä. Jään päällä on lumikerros, joka kantaa hyvin hiihtäjän. Pinnalla on alle kymmenen senttiä uutta lunta. Hiihtokeli on mainio.

Hiihdin tutun melontalenkin järven ympäri. Seitsemän kilometriä. Aurinkoisella puolella lumi vettyy harmaaksi sohjoksi. Viime kevään voiteilla suksi luistaa hyvin molempiin suuntiin. Lipsuu. Varjon puolella luisto on hyvä vain eteenpäin.

Kantava lumikerros ja lipsuminen houkuttelevat luisteluhiihdon kokeiluun. Pari päivää lenkin jälkeen poden lihaskipeyttä sellaisissa paikoissa, joita ei ennen tiennyt olevankaan. Todella monipuolista liikuntaa.

Jos kevät on lämmin, voi kuukauden kuluttua järvellä meloa. Jää ohenee ja haurastuu pystysuoriin lamelleihin. Puikkoontuu. Sitten se hajoaa jopa yhdessä päivässä tuulten mukana ja liukenee veteen. Järven selkä on vapaa.

Saaristo- ja rannikkolaivurikurssilla

Kävin syksyllä saaristolaivurikurssin ja osallistuin Navigaatioliiton järjestämään valtakunnalliseen kokeeseen. Koe meni hyvin, vaikka en aukottomasti tuntenutkaan kansainvälisen reittijakojärjestelmän piirissä kulkevaa purjealusta koskevia säännöksiä. Suomessa on yksi tällainen alue Ahvenanmaalla. Arvasin myös osittain väärin pimeässä vasemmalle kulkevan luotsialuksen valotunnuksen. Luulin luotsia osittain ohjailukyvyttömäksi.

Muut asiat osasin. Melojan kannalta tärkeimpiä ovat kompassioppi, maisemanavigointi ja karttamerkit.
Muistan unissanikin, että Suomessa eranto on itäinen eli positiivinen ja se vähennetään kartalta mitatusta tosisuunnasta. Siis kartalta otetusta suunnasta korjataan vähän vasemmalle. Selkeää. Tätä ei tarvitse enää arvailla niin kuin joskus illan hämärissä Päijänteellä.

Eksymä voi olla positiivinen tai negatiivinen ja sen suuruus vaihtelee suunnan ja käytettävän kompassin mukaan. Voisin huvikseni joskus tarkistaa kansikompassini eksymän. Muutaman asteen heitto merkitsee ison selän ylityksessä paljon, sumussa ja pimeällä aivan liian paljon. Eksymä on tavallisesti suurin itä-länsi suunnassa.

Rannikkolaivurikurssit päättyivät viikko sitten. Koe on huhtikuussa. Nyt näyttää siltä, että lomamatkan vuoksi osallistun vasta joulukuun kokeeseen. Rannikkolaivurikurssin tärkeimmät asiat saaristokurssin lisäksi ovat virta, sorto, vuorovesi ja merkintälaskut. Kurssin harjoituskartalla on Suomenlahdelle kuviteltu muutaman metrin vuorovesivaihtelu ja asianmukaiset taulukot. Merkintälaskujen avulla määritellään suunta ja matka pituus- ja leveyspiirien avulla. Merkintälaskulla on mahdollista määritellä suunta ja etäisyys karttalehdeltä toiselle.

Rannikkokurssin kiinnostavin ja melojalle hyvin tarpeellinen asia on sääoppi. Kurssilla ei sitä käyty läpi, mutta opastettiin hyville lähteille. Nyt tiedän, miksi kesäkuun Virojoki-Tammisaari -retkellä oli melkein joka päivä 5-6 metrin sivutuuli.

Merituuli syntyy, kun auringon nousun jälkeen maa lämpenee merta nopeammin. Kun lämpötilaero on riittävä, virtaa mereltä kylmää ilmaa maalle. Alkukesällä meri on vielä kylmä, vaikka maalla voi olla helle. Merituuli nousee yleensä aamupäivällä klo 10 -11 ja tyyntyy illalla auringon laskiessa ja maan jäähtyessä.

Alkukesän retkillä kannattaa nousta varhain, meloa puoleen päivään, pitää kunnon tauko ja vetää illalla toinen pitkä rupeama. Ainakin isojen selkien ylitykset kannattaa ajoittaa aamuun tai iltaan. Viimekesäinen Porkkalan-selän ylitys osui juuri tällaiseen tyyntyvään iltaan. Vastaavasti Kotkaan taisteltiin melkoisessa sivuvastaisessa juuri pahimman merituulen puhaltaessa. Toinen asia on sitten matala- ja korkeapaineen vaihteluista johtuvat säärintamat, ukkoset ja muut säähän laajemmalti vaikuttavat virtaukset.

Ylätuentaa ja eskimoita uimahallissa

Halliharjoituksissa olen opetellut viime aikoina ylätuentaa. Tältä se näyttää tässä vaiheessa.



Kesään ja avovesikauteen mennessä  ylätuenta pitäisi sujua luontevasti molemmilta puolilta. Siinä on jäykkäselkäiselle haastetta.
Videoklipin lopussa näkyy, millä tavalla kajakin kanteen kiinnitettyä kameraa käytetään.

Toinen video on seuraavalta harjoituskerralta. Kamera on altaan reunalla. Lopuksi pyörähtää ylätukieskimo.