Juhannuksena Vihtijärven ympäri

Melontakuvia-blogini suosituin yksittäinen juttu on Vihtijärven kierto ensimmäisenä adventtina. Kakkosena on juttu Hiidenjokea pitkin Janakkalasta Mierolan sillalle Hattulaan. Sen kanssa melkein tasoissa on meriretki Söderskärin majakalle. Muista erillisistä sivuistani viimekesäisen Päijänteen retken kävijämäärä on ollut kovassa kasvussa touko-kesäkuussa. 

Vihtijärvi kiinnostaa melojia ja muitakin vesilläliikkujia. Järvi on sopivan lähellä Hanko-Hyvinkää -tien tuntumassa. Autolla pääsee ihan rannan tuntumaan Lopentiellä. Hiekkapohjaisesta, matalasta Mattilanlahden rannasta on hyvä lähteä melomaan. P-paikka on riittävä useammallekin autolle.

Meloin Vihtijärven vastapäivään ympäri ensimmäisenä juhannuksen pyhänä. 12 kilometriä sujui nopeasti kohtalaisessa lounaistuulessa. Vesiliikennettä oli vähän, vain muutama soutuvene. Suurin osa rannan kesämökeistä vaikutti asumattomilta (!) Monen mökkirannan vene oli ylösalaisin kaukana rannasta.

Mattilanlahdessa makasi pari kaatunutta puuta vedessä. Nokkalanlahteen tultaessa keskellä selkää kellui laaja kieppi mustaa vesijohtoputkea. Järvi tuntui nyt selvästi pienemmältä kuin marraskuun lopulla.

Löytlahteen kääntyessäni lokit alkoivat puolustaa äänekkäästi pesäpaikkaansa. Pariskunta teki hurjia syöksyjä kohti, mutta väistivät reilun metrin päässä. Olin liikkeellä epävakaalla mutta nopealla Lettmanilla enkä edes yrittänyt hätistää lokkeja pois melalla huitoen. Kokevatko lokin melojan uhkaavampana kuin soutajan. Ainakin Valkjärvellä voin soutaa huomattavasti lähempää lokinpesää lokkien reagoimatta. Meloen ne hyökkäävät jo sadan metrin päästä.

Mäntysaaren jälkeiseltä karikolta pyrähtää parvi lokkeja lentoon, kun olen karikon ja rannan välissä. Samaan aikaan juhannusta viettävä kalastaja soutaa edestäni. Rauhaniemen matkailuvaunualeen ranta on hiljainen. Muutama lapsi ui ja karavaanari istuu rannalla vahtimassa. Vaunualue piiloutuu hyvin rannan puiden taakse.  

Lehtisaaren ja Kalliosaaren jälkeen kalasääski kiinnittää huomioni. Se kaartelee mantereen yläpuolella rauhallisin kaarroksin. Seuraan sääksin kaartelua. Saalista ei löydy, sääksi ei tee yhtään syöksyä. Kuikka käy tervehtimässä turvallisen etäisyyden päästä. Se sukeltaa noustakseen taas jossain kohtaa lähelläni tarkistamaan tilanteen.

Vastakkaisen rannan tuntumassa etenee valkoinen vene. Se näyttää erikoisen malliselta, melko korkealta ja lyhyeltä. Arvelen sitä vesipolkupyöräksi. Vaunualueella saattaisi olla sellainen matkailijoiden käytössä.

Pysähdyn järven länsipään laturin tuntumaan kaislikkoon. Ulpukka kukkii, ja lumme. Otan kuvia veden alta. Kyläsaaresta nousee lentoon harmaahaikara, kun melon saaren ohi. Edestäni väistyy selälle päin laulujoutsenpariskunta. Hiljaista on. Lounainen tuuli ei nosta aallokkoa vaikka tuuli muuten tuntuukin meloessa. Ennen Mattilanlahtea soutaja puhuu karikon keskellä puhelimeen. Mies onkii lapsen kanssa rannasta.

Kannan kevyen Lettmannin P-paikalle ja nostan auton katolle. Sopiva pikku lenkki. Vihtijärvi kannattaa käydä melomassa ympäri. Pitkulaisena, muutaman saaren järvenä siinä tuntee hetkittäin olevansa isommassakin vesistössä. Monin paikoin matalana sen pohja näkyy rantojen tuntumassa. Läheltä soutanut kalastaja kertoi vettä kuitenkin syvimmillään olevan 8-10 metriä.

Kotivesillä hiljaista

Viikon meriretken jälkeen olen kiertänyt Valkjärveä pari kertaa. Melontakilometrejä tälle kesälle on kertynyt 420. Voi olla, että tänä vuonna menee 1000 kilometriä rikki. Edessä on toinen viikon retki elokuun alussa. Melontakausi jatkuu helposti lähelle joulua tai sen ylikin.

Meriretken jälkeen tuntuu, että seitsemän kilometrin järvilenkillä ei pääse kunnolla melontarytmiin kiinni. Toinen kierros voisi mennä ensimmäistä kierrosta nopeammin ja helpommin. Pitääpä kokeilla juhannuksen pyhinä. Meriretken toinen vaikutus näkyi heti. Normaalilla iltakierroksella vauhti oli selvästi nopeampi, melonta-asento ryhdikkäämpi ja tuntuma kajakkiin parempi. Kai siinä istumiseen tottuu.

Järvellä on hiljaista. Sunnuntaina olin ainoa vesilläliikkuja puolenpäivän aikaan. Etelätuuli oli paikoin tiukka, mutta aaltoa se ei nostanut. Pohjoispään laituri kasvaa jo matalaa vesakkoa.

Virolahti - Tammisaari

Retkikertomus Suomenlahdelta on valmistunut. Lue osoitteesta http://etelarannikko.blogspot.com/

Vironlahti - Tammisaari 5.-11.6.10

Alkukesän meriviikko on melottu. Julkaisen kattavan retkikertomuksen parin viikon sisällä, kunhan saan sen koottua.

Aloitimme retken Virolahden kirkonkylältä Hurpun matkailuvaunualueen rannasta 5.6. puolen päivän aikaan. Pari ensimmäistä päivää vastassamme oli 9-12 metrin vastatuuli ja sen mukainen, metrinen aallokko. Loppuviikosta tuuli nousi uudelleen niin, että Hangon sijasta päädyimme sisäreittejä pitkin Tammisaareen. Hankoon ennustettiin lounaistuulta (siis vastatuulta) jopa 20 metriä.

Melontamatkaa seitsemän päivän retkellä kertyi sisäreittejä pitkin vajaa 310 kilometriä. Lyhin päivämatka oli ensimmäisen vastatuulipäivän 22 kilometriä ja pisin viimeisen sateisen ja sumuisen retkipäivän 54 kilometriä.

Upea retki. Kertailen sen vaiheita mielessäni, kun ryhdyn kokoamaan retkikertomusta.

Huomenna merelle

Viime kesänä meloimme Matiaksen kanssa Päijänteen ja Vesijärven läpi Jyväskylästä Lahteen. Tämän kesän retkelle olemme varanneet kaksi viikkoa. Ensimmäinen viikon jakso alkaa huomenna Virojoelta Suomen ja Venäjän rajalta. Toinen viikon jakso elokuun alussa jatkaa siitä, mihin ensi viikon lopulla pääsemme. Tavoitteena on meloa kahdessa viikossa ainakin Hankoon, todennäköisesti Paraisille tai Turkuun, mahdollisesti jopa Maarianhaminaan.

Matkan eteneminen on kiinni tuulesta, fyysisestä kunnosta ja motivaatiosta. Sopivilla tuulilla (tuulettomuudella) voimme käyttää avoimempia reittejä, jolloin matka lyhenee. Raskaassa kelissä on etsittävä suojaisia reittejä. Matka voi jatkua helposti kolmanneksella ja melonta-aika kaksinkertaistua. Hyvässäkin kelissä voi itsestä johtuvista syistä joutua valitsemaan reitin, jossa maihin poikkeaminen on mahdollista muutaman kilometrin välein.

Henkinen tavoite on edetä nelisenkymmentä kilometriä päivässä. Ajatuksena on jakaa päivän urakka kahteen noin nelituntiseen jaksoon, joiden välissä pidämme kunnon lounastauon. Molemmat jaksot katkaistaan lyhyellä tauolla sopivien maihinnousupaikkojen mukaan. Vaikka etenemme fiiliksen ja kelin mukaan, ääneen lausuttu tavoite tuo melomiseen ryhtiä.

Rannikon sääennuste on vaihdellut viime päivinä aika tavalla. Viimeisin sääennuste uhkailee viikonloppua seitsemän metrin länsituulella. Lehmusten latvat heiluvat tuulessa työhuoneen ikkunan alla Espan puistossa.

Pintavesi lämpenee

Helteinen sää on lämmittänyt nopeasti järven pintaveden. Ei ole kovinkaan monta viikkoa siitä, kun viimeksi uin avannossa yksiasteisessa vedessä. Nyt järven pintavesi on jo 15 - 17 astetta. Pinnan alla vesi on toki kylmää, mutta uidessahan on tarkoitus pysytellä nimenomaan pinnassa.

Meloin tunnin verran järvellä. Puuskainen tuuli sammui kokonaan tunnin aikana. Käytin 220 pitkää Archipelago-melaa. Aluksi mela piti Harmony Tortugaan verrattuna häiritsevän kovaa läiskettä, ja vesi roiskui kastellen käsivarret ja aukkopeiton. Roiskiminen ja läiskytys vaimenivat, kun selvästikin melontatyyliini liian pitkään melaan tottui. Hyvä mela, mutta minulle 10 senttiä liian pitkä. Keskinopeus tällä melalla on selvästi korkeampi kuin pienilapaisella Tortugalla, vaikka en erityisesti vauhtia pitänytkään.

Kevään vapaan veden melontakilometreistä olen melonut melkein puolet selkänojattomalla Lettmannilla. Ilman selkänojaa ryhti pysyy parempana, ja melonta-asento on automaattisesti sopiva etunoja. Selkä kiertyy paremmin, ja melonnassa on reippaampi ote. Varmaan myös eskimo pyörähtää helpommin, koska selkätuki ei rajoita taakse nojautumista.

Selkänojaton kajakki on parantanut melontatekniikkaani, jossa edelleenkin on varmasti paljon kehitettävää. Kannattaa joskus irrottaa kajakin selkätuki ja kokeilla vaikutusta. Aluksi voi tuntua hankalalta, mutta muutaman lenkin jälkeen vaikutus jo tuntuu.

Melontalenkin päätteeksi kävin uimassa. Avantokauden jälkeen eilinen järvivesi tuntui melkein lämpimältä.

Säätöevällä ohjaaminen

Sain muutamaksi kuukaudeksi lainaan rippikouluikäisen Lettman Nordstern -merikajakin. Kerron 16 kiloisen, kevyen diolen-kajakin melontaominaisuuksista heti, kun olen siihen kunnolla tutustunut. Kajakissa ei ole peräsintä. Parin ensilenkin jälkeen kerron nyt jotakin kajakin ohjaamisesta säätöevää käyttämällä.

530 cm pitkä kajakki painaa vain 16 kiloa. Kölilinja on melko suora ja pohja u-muotoinen, joka muuttuu veeksi molemmissa päissä. Ihan kölilinjan takapäässä on hiilikuituinen säätöevä.

Tein ensimmäisen lenkin puuskaisessa tuulessa. Melonta alkoi vastatuuleen ja oli hyvin kevyttä. Suunta oli helppo pitää. Sivutuuliosuus oli rannan katveessa, jossa melonta sujui ongelmitta. Paluu lähtöpaikkaan puuskaisessa myötätuulessa ja sivumyötäisessä oli melkoista kiemurtelua. Kajakki nousi niin innokkaasti tuuleen, ettei edes jatkuvat toispuoleiset pyyhkäisyvedot ja voimakas kallistus pitäneet oikeaa suuntaa. Perillä näin mitä olin jo epäillyt. Säätöevä oli hiekkaisella lähtörannalla jumittunut yläasentoon. Kevyen kajakin uppouma on tuulipintaan nähden niin pieni, että pitkäkään kölilinja ei riitä pitämään kajakkia suunnassa.

Toisella lenkillä huolehdin säätöevän toimivuudesta paremmin. Istuin kajakkiin vasta riittävän syvässä vedessä niin, että säätöevä oli syvemmän veden puolella. Vastatuuliosuudella suunnan pitäminen säätöevä ylhäällä oli vaivatonta. Tosin silloinkin evä on tässä kajakissa pari senttiä ulkona.

Lenkin aikana meloin avoimella selällä kaikkiin mahdollisiin tuulensuuntiin. Suoraan puuskaiseen myötätuuleen suunta säilyi helposti evä kokonaan alhaalla. Sivutuulessa suunnansäilyttämiseen riitti puolikas evä. Kun nostin tästä asennosta evää parin sentin pykälissä, kääntyi kajakki samassa suhteessa kohti tuulta.

Otin kohdepisteen sivuvastaiseen tuuleen järven vastarannalta. Kajakki kulki suoraan meloessa kohteesta tuulen alapuolelle. Nostin evää vähän, ja suunta korjaantui ylöspäin. Samoin evän laskeminen muutti suuntaa tuulesta alaspäin. Kuin suoraan oppikirjasta. Helppoa ja täsmällistä! Ohjailuperiaate on siis vastaava kuin surffilaudan kääntämisessä tuulen suhteen mastoa kallistamalla eteen tai taakse.

Omassa Revalissani uitan lähes aina peräsintä. Evän käyttöasennot on olleet oikeastaan vain on ja off. Muuten off mutta myötätuulessa on. Pitääpä hakea tämänkin evän säädöstä vastaavanlainen tuntuma ja uittaa vähemmän peräsintä. Lettmanin säätöevän nuppi liikkuu vain viitisen senttiä. Evä kääntyy pohjassa 60-70 astetta. Säätönupin siirto sentillä kääntää evää jo aika paljon. Säädön kanssa on siis oltava melko tarkka. ¬