Jäätä ja sumua

Viikko sitten järvi oli jo jäässä, mutta sitten lauhtui. Tänään suojaisilla rannoilla oli muutaman millin jääriite, mutta muuten järvi oli jälleen vapaana.

Hallikajakki

Vuokrasin hallikautta varten muovikajakin. Halliharjoituksissa käytetään useimmin koski- tai poolokajakkeja. Ne ovat keveitä, lyhyitä ja ketteriä. Eskimopyörähdykset ja kaikenlainen temppuilu sujuu niillä helpommin. Minäkin tein ensimmäiset eskimoni ketterällä poolokajakilla. Mutta nyt varasin viisimetrisen, v-pohjaisen retkikajakin.

Viime talvena käytin harjoituksissa keltaista RTM Artic –peruskajakkia, joka näkyy useissa tämän blogin vanhemmissa kuvissa. Muovi on hallissa huoleton käsiteltävä. Jos altaaseen mahtuu, käytän mieluiten harjoituksiin pitkää retkikajakkia. Kajakin käsittely vastaa silloin paremmin normaalia retkikäyttöä, ja erilaiset pelastautumisotteet ovat todellisempia. Käytän altaassa lyhytlahkeista märkäpukua ja yleensä melontaliiviä, koska se on päällä normaalisti retkelläkin. Jos mahdollista, kannattaisi altaaseen mennä melonta-anorakissa, kengissä ja -housuissa.

Talveksi lainaamani kerrosmuovinen Point Crunch Rocket on 495 pitkä ja 57 senttiä leveä, kölilinjaltaan melko suora ja v-pohjainen. Siitä puuttuu vakiona oleva peräsin, joka altaassa olisi vain tiellä. Kajakki vaikuttaa paikallaan melko kiikkerältä, mutta liikkeelle päästyään vakautuu. Tuntuma vastaa aika lailla omaa, kolme senttiä kapeampaa ja pyöreämpipohjaista Revalia. Banaaninmallinen Reval kääntyy paikallaan ketterämmin, vaikka onkin reilusti pitempi. Crunch Rocket kääntyy helposti, kun sitä rohkeasti kallistaa.

Kiersin Valkjärven lokakuun viimeisenä päivänä Chrunc Rocketilla tutustuakseni kajakkiin ennen altaaseen menoa. Kajakki on nopea ja kevyesti melottava. Etukannen muotoilu on hyvä, kantta on viistetty voimakkaasti juuri siitä, missä sormenpäät helpoiten osuisivat kajakin reunaan. Kajakilla on kevyt ja mukava meloa.

Mietin, onko melonta-asennossani vikaa vai ovatko oikean puolen melanvetoni tehokkaampia, koska Point tuntuu kaikilla tuulen ja aallon suunnilla kääntyvän vähän vasemmalle. Vasemmalta puolelta piti silloin tällöin vetää joitakin kaarivetoja, tai kallistaa kajakkia vähän vasemmalle.

Vakiona kajakkiin kuuluvan peräsimen kanssa tuskin olisi huomannut lievää puoltamista. Tarkkaan kajakkia maissa tutkiessani minusta näytti, että kölilinja on hieman kiero takaosasta, mikä selittäisi helposti puoltamisen. Altaassa hierotaan tuentoja paikallaan, suoraan kulkeminen ei ole tärkeää. Avovedessä käytetään peräsintä tai opetellaan melomaan suoraan.

Olen melonut viimeiset kahdeksansataa kilometriä merikajakkia, jossa on sekä säätöevä että peräsin. Näistä jompikumpi on yleensä meloessa myös käytössä. Voi olla, että ilman peräsintä olevan Pointin ohjailuongelma johtuu tästä. Ehkä seuraavalla avovesilenkillä en edes huomaa koko asiaa.

Hallimelontavuoro on siirtynyt aamusta iltaan. Harmi, koska aika usein lauantai-illalle on muutakin menoa. Ensimmäinen vuoro jäi käymättä, ja näyttää, että seuraavakin jää. Mutta uskon, että avovettä riittää vielä pitkään Valkjärvessäkin.

Kaislikko

Mikä kaislikossa viehättää? Selailin  tuhansia valokuviani viime vuosilta kalenterikuvitusta varten. Suurin osa maisema- ja luontokuvistani liittyy jollain lailla veteen. Järveen, jokeen tai mereen.

Vesikuvissa oleellisena osana näyttää olevan taivas, pilvet, tuuli ja valo. Veden pinta heijastaa taivaan, pilvet ja auringon aina uudella tavalla sen mukaan, miten tuuli harjaa veden pintaa.

Veden rannalla on kaislikko. Olen kuvannut kaislikkoa paljon. Kaislikko on hyvä etuala tai taka-ala. Mutta kailikko voi olla myös pääkohde. Kaislikon mitta ja väri muuttuvat kevään, kesän ja syksyn aikana. Syksyllä kailikko mataloituu ja väri syvenee. Lopulta kaislikko huurtuu, jäätyy ja peittyy lumeen.

Lokakuun lopulla katselin Valkjärven kaislikkoa läheltä, ja kaislikon heijastusta tuuliseen veteen.Spagettiako. Vai tulta.

Pato

Pato pitää Valkjärven pinnan vakiotasolla. Järven pohjoispuolen pinta on yleensä vajaan metrin verran Luhtajokeen johtavan ojan pinnan yläpuolella. Keväällä ja syksyn kovilla sateilla ojan vesi nousee ja virta käy padon yli järveen päin. Silloin voisi jatkaa melontalenkkiä pitkälle padon pohjoispuolen pelloille.

Vaimon kanssa vesillä

Vaimo keikkui Valkjärvellä Lähtelän rannan laiturin aisoissa.
Mikä on innostanut nimeämään veneen Vaimoksi?
Vaimion kanssa kalaan, Vaimon kanssa vesille, ilta Vaimon kanssa, Vaimo odottaa rannalla...?

Kuvassa minä ja Vaimo.

 

Ensilumi

Räntäsade alkoi aamupäivällä. Isoja, raskaita hiutaleita, jotka sulivat vedeksi heti maahan päästyään. Puin melontavaatteet päälle ja kärräsin kajakin alas rantaan. Sade muuttui ensin ohueksi vedeksi ja sitten loppui kokonaan. Olisi halunnut kuvan kunnon lumipyrystä järvenselällä. Sellaisen kuva, jossa kajakin kansi peittyy valkoiseen lumeen.

Harmaan taivaan alla valo kadottaa selkeän suunnan. Kastuneen maan värit näyttävät voimakkailta harmauden keskellä. Keltainen muuttuu syvän punaruskeaksi.
Paluumatkalla järven pohjoispäästä, Poukan seudulla, taivas pudottaa lyhyen lumikuuron. Käännän kajakin kulkusuuntaa niin, että satava lumi näkyy tummaa taustaa vasten. Muutama kuva, ja lumisade loppuu.

Kuutamossa

Pari päivää täyden kuun jälkeen ilta näytti sen verran selkeältä, että ajattelin ottaa muutaman kuutamokuvan yöksi tyyntyvällä Valkjärvellä. Samalla tulisi kokeiltua vesitiiviin pikkupokkarin hämäräkuvausominaisuuksia ja kennon kohinaa.

Lämpötila lähenteli nollaa. Melonta-anorakki ja -housut toimivat todella hyvin tässä lämpötilassa, kun alle voi laitaa lämmittävän ja kosteutta keräävän välikerroksen. Olo ei ole liian kuuma eikä hiostava.

Pienen, kännykän kokoisen kameran käsittely paksut neopreenihanskat kädessä on vähän kömpelöä. Olisi pitänyt kuvata paljain käsin tai teipata jalusta kiinni kajakin kanteen. Valotusajat olivat puolen sekunnin mittaisia, vaikka nostin herkkyyttä 800 asaan. Kamera tärähtää väistämättä, vaikka kajakki olisikin liikkumatta paikallaan. Kenno kohisee, mutta ”rae” muistuttaa filmin rakeisuutta.

Kuu ei ollut enää ihan täysi, ja ilmassa oli tasaista ohutta pilveä. Unohdin otsalampun kotiin. Paluu pimeältä järveltä sujui silti tutussa maisemassa hyvin. Lähtiessä pensaikon suojaan jättämääni kajakkikärryä sain hetken aikaa pimeässä etsiskellä.