Jos haluaa nähdä ja valokuvata luonnossa vapaana liikkuvia villieläimiä, Masai Maran noin 1500 neliökilometrin laajuinen suojelualue on yksi parhaista retkikohteista. Alue sijaitsee Kenian eteläosassa Tansanian rajalla.
Alueelle ei voi lähteä kävelemään vapaasti reppu selässä, vaan siellä liikutaan autolla, mielellään nelivetoisella maasturilla. Maisema on avaraa akaasiapuiden ja pensaikkojen kirjomaa savannia.
Safariautojen kuljettajat vaihtavat tietojaan eläinten liikkeistä, ja kun jossain havaitaan vaikkapa leijonia, pian paikalle voi kerääntyä useita autoja. Järjestely helpottaa eläinten näkemistä, mutta on siinä harmittavatkin puolensa.
Pysähdyimme kiikaroimaan laajan aukean toisella laidalla olevaa suurta antilooppilaumaa. Pian huomasimme gepardin, joka lähti lauman lähettyviltä suoraan meitä kohti. Gepardi maastoutuu hyvin keltaiseen, vajaan metrin korkuiseen heinikkoon. Kun eläin oli jo vajaan sadan metrin päässä meistä, näimme kuinka sen edestä pinkaisi pahkasika kahden poikasensa kanssa pakoon.
Gepardi jatkoi hiiviskelyään meitä kohti, mutta pian kadotimme sen näkyvistä. Nimittäin kaksi muuta tiellä kiikaroinutta autokuntaa ajoivat suoraan heinikkoon nähdäkseen eläimen lähempää. Enää emme sitä nähneet, eivätkä ilmeisesti toisetkaan autokunnat, koska pian ne jatkoivat matkaansa.
Suojelualueella eläimiä ei saa häiritä millään tavalla. Pari kertaa jouduimme sen vuoksi mottiin, ja meidän oli vain odotettava. Olimme ajaneet polkua alueelle, jossa norsulauma oli ruokailemassa. Katselimme ja kuvasimme norsuja aikamme. Kun norsulauma alkoi tulla jo alle kymmenen metrin päähän, käänsimme auton ja lähdimme takaisin tietä kohti. Eteemme polulle asteli norsu poikasensa kanssa, eikä niillä ollut mitään kiirettä. Oli odotettava ja toivottava, että ne ja takanamme seisova lauma siirtyisivät toisaalle. Lopulta alueelle käveli muita norsuja huomattavasti suurempi alfauros, joka johdatti koko lauman liikkeelle.
Toisella kertaa etsimme kirahveja, joita olimme nähneet päivän aikana vain muutaman ja niistäkin osan melko kaukaa. Olimme jo paluumatkalla seitsemän tunnin safarilta, kun näimme tienvarren pensaikossa ruokailevan kirahvin. Pysähdyimme kuvaamaan.
Samalla huomasimme toisella puolella tietä ensin kolme kirahvia, sitten kauempana kokonaisen lauman. Kaksi kirahveista siirtyi taaksemme tielle ja lähti seuraamaan meitä. Yksi asettui ilta-aurinkoon eteemme keskelle tietä kuin suolapatsas. Oli odotettava, että edessä seisova lähtee liikkeelle.
Jossain vaiheessa safaria olimme pysähtyneet keskellä avaraa maisemaa kasvavan akaasiapuun alle syömään eväitä. Aurinko paistoi suoraan pään päältä. Katselimme heinikossa näkyviä eläinten jätöksiä ja jälkiä. Kun lähdimme liikkeelle, näimme vain parin sadan metrin päässä pensaikon suojassa lepäilevän leijonalauman, joka oli juuri ruokaillut.
Ajelimme illan jo hämärtyessä leiripaikkaamme, jossa yövyttiin teltassa. Ihan tavallinen vaellusteltta majapaikka ei ollut, vaan huomattavan hyvin varustettu hotellihuone tai maja, jonka seinät olivat telttakangasta.
Pari kolme sataa metriä ennen leirialueemme porttia näimme tien vieressä sakaalin, jota pysähdyimme kuvaamaan. Samassa huomasimme tien toisella puolella muutaman kymmenen metrin päässä makoilevan urosleijonan, joka katseli meitä tarkkaavaisesti.
Onneksi leirialueemme on aidattu, ajattelin illalla, kun teltassa unta odotellessani kuuntelin ulkoa kantautuvia erilaisia villieläinten ääniä.
