Näkymä mökkivesiltäni, missä harvoin on näin tyyntä. Taustalla Vuokatti.
Helteissä ja maltillisissa tuulissa on miellyttävää meloa. Ajatus voi liittää omia ratojaan eikä itse melontaan tarvitse sen kummemmin keskittyä niin kuin aallokossa.
Mökkivesilläni jo 4-6 metrin tuuli nostaa melojalle paikoin keskittymistä vaativan, terävän aallokon, vaikka merellä vastaava tuuli tuntuu melkein tyyneltä. Koska vesillä useimmin tuulee jostain suunnasta ja laine liplattaa sen mukaisesti, kannattaa opetella melomaan tuulessa.
Aalto ja tuuli liittyvät olennaisesti siihen, kuinka kaukana rannasta voi tai haluaa meloa. Keskustelin kerran yhden melontaohjaajan kanssa, joka kertoi melovansa vain kapeita jokia ja jos joutuu järvelle, meloo rannan tuntumassa.
Vesistön tilaa tarkkaileva ympäristöpoiju Nuasjärven selällä.
Vain joki- ja koskireitiellä melova voi vierastaa avoimia vesiä. Tosiasiassa aallokko on usein rannan tuntumassa paljon hankalampaa kuin avoimilla vesillä. Kun vesi mataloituu, aalto muuttuu teräväksi ja heijastuu rannasta takaisin - syntyy ristiaallokko.
Toinen syy meloa kauempana rannasta liittyy sivistykseen ja hyvään käytökseen. Ei ole ollenkaan kiva yllättyä aamu-uinnillaan kotirannassa, kun äänettömästi kauhova meloja meloo alle kymmenen metrin päästä laiturin ohi. En ymmärrä, mitä mökkilaitureita hipovan melojan päässä liikkuu - luullakseni ei yhtään mitään.
Tässä ollaan jo aivan liian lähellä asuttua mökkirantaa.
Luulisi olevan itsestään selvää, että varsinkin asutut mökkirannat ja myös uimarannat kierretään vähän kauempaa. Minimietäisyytenä voisi pitää 70-100 metriä. Toisin voi menetellä vain sään muuttuessa yllättäen niin kovaksi, että kaatumisen riski on suuri. Silloin kannattaa muutenkin nousta maihin sopivassa kohdassa, jopa mökkirannassa, jos muuta vaihtoehtoa ei näkyvillä ole.
Meloessani Virojoelta Tornioon alkukesällä 2013 jouduin tuulen ja aallokon vuoksi nousemaan myöhään illalla Lumijoen Varjakan lähellä mökkirantaan. Luulin paikkaa asumattomaksi rakennustyömaaksi, mutta sorakasojen takana olikin toinen mökki ja siinä asukkaat. Kerroin kuka olen, mistä tulen ja mihin olen menossa. Pyysin lupaa pitää säätä yön yli teltassani rannassa, mutta sain kutsun saunaan, iltapalalle ja yöpymään talon olohuoneen sohvalle.
Toinen tämän kesän kohdalleni sattunut yllättävä ilmiö liittyy myös melontaan. Luulisi olevan selvää, ettei melojalla ole mitään syytä meloa keskellä veneväylää. Ja jos veneväylää haluaa jostain syystä seurailla, on viisasta, turvallista ja itselle mukavampaa meloa riittävän kaukana viitoista ja jopa niiden väärällä puolella. Aika korkealle saa kari nousta, jotta kajakilla meloo kiville. Jos ja kun väylän joutuu ylittämään, ylitetään se mahdollisimman nopeasti ja suoraan yli lyhintä reittiä.
Pari kertaa on tänä kesänä sattunut meloja moottoriveneeni eteen keskellä kapeaa väylää. Kun vauhtia on yli 20 solmua, vene nostaa kunnon peräaallon, vaikka sen vauhtia nopeasti hidastaisi. Sellaisessa tilanteessa päätään puisteleva ja kiroileva meloja osoittaa lähinnä oman ajattelemattomuutensa.
Melkein 360 asteen panoraama Nuasjärven selälle.
Suosittelen jokaiselle melojalle saaristo- ja rannikkolaivurikurssia tai edes auttavaa vesiliikennesääntöihin tutustumista. On itsellekin paljon antoisampaa meloa reittejä, joissa ei tarvitse jatkuvasti pelätä läheltä ohi ajavan veneen aaltoja. Tähän liittyy vain yksi mutta - vesiskootterit, joiden ajamisen minimiedelleytys on täydellinen harkintakyvyn puute ja vesiliikennesääntöjen tuntemattomuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti