Kun kajakki ja mela on hankittu, tarvitaan vielä ainakin melontaliivi ja aukkopeite.
Melonnassa käytetään erilaista liiviä kuin veneillessä. Melontaliivissä ei ole päätä kelluttavaa niskatyynyä, ja sen avoimet kainalot sallivat veneilyliiviä paremmin melontaliikkeen.
Melontaliivin pitää olla niin sopiva, ettei ilman sitä viitsi meloa ollenkaan. Kääntäen jos ei viitsi pukea melontaliiviä, ei kannata meloakaan.
 |
| Tavallinen tuulitakki riittää suojaisilla vesillä monesti ihan hyvin. |
Yksinkertaisin ja edullisin melontaliivi on niin sanottu läppäliivi, joka puetaan päälle vetämällä pään yli ja kiristämällä vyötärö kiinni hihnalla. Läppäliiviin kuuluu olennaisena osana haararemmi, joka pitää liivin kutakuinkin paikoillaan, jos joutuu veden varaan.
Haararemmi on siitä pulmallinen, että kun se on kiinnitetty, aukkopeitto on puettava liivin päälle, eikä se silloin ole välttämättä vyötäröltä kovin tiivis.
Kannattaa ostaa sellainen melontaliivi, jonka saa säädettyä itselle niin sopivaksi, ettei se haittaa melontaa ja pysyy hyvin paikoillaan, vaikka joutuisi veteen. Koska melontaliivin vyötärö on aukkopeitosta ja melonta-asennosta johtuen melko korkealla, liivillä on taipumus nousta kainaloihin ja kasvoille, kun joutuu veteen. Liivi pitää saada säädettyä siten, ettei se juuri nouse.
On hyvä, jos liivissä on tasku tai taskuja puhelinta ja muita pieniä tykötarpeita varten. Muutamasta kiinnityslenkistä on myös iloa ja hyötyä. Liivin selkäpuolelle voi kiinnittää erillisen taskun juomarakkoa ja hinausköyttä varten. Kajakissa istuessa ne eivät paina eikö niistä ole haittaa. Tarpeen tullen hyötyä on sitäkin enemmän.
Aukkopeitto on liivin ohella pakollinen varuste. Ilman aukkopeittoa ei kannata meloa missään tilanteessa. Aukkopeitto estää veden pääsyn kajakin istuinaukkoon.
Itsensä sulkeminen aukkopeitolla kajakin istuinaukkoon voi tuntua ajatuksena ahdistavalta. Tunne kääntyy nopeasti päinvastaiseksi heti, kun ensimmäinen aalto tai reilumpi roiske lorauttaa ämpärillisen vettä istuinaukkoon.
Aluksi voi hankkia perusaukkarin, mutta pitkän päälle neopreeninen on oman kokemukseni mukaan ihan ehdoton. Se ei ole helteellä liian kuuma, mutta pitää vettä riittävän hyvin.
Tärkeintä, että aukkari on sopiva. Sopiva se on silloin, kun se pysyy paikoillaan, vaikka syliin heitettäisiin saavillinen vettä. Liian tiukka se on silloin, jos sitä ei saa yhdellä kädellä irroituslenkistä vetämällä auki.
Melakelluke on ilmalla täytettävä pussi tai muuten kelluttava patja, jonka avulla kaatunut meloja voi punnertaa itsensä takaisin kajakkiin. Kelluke kiinnitetään melan lapaan, ja tarjoaa tukea kajakkiin noustessa. Teknikka selviää täältä.
Melakellukketta voi myös käyttää tukena aallokossa kelluntatauolla. Itse olen käyttänyt puhallettavaa melakelluketta joskus retkellä tyynynä ja solumuovista kelluketta istuimena rantakallioilla ja lumisilla rannoilla.
Pumppua tarvitaan, jos kajakkiin pääsee vettä joko aallokossa tai kaatumisen seurauksena. Äyskäri ei käy, koska äyskäröidessä aukkopeiton joutuu irroittamaan.
Karkunarulla mela kiinnitetään joko kajakkiin tai melojaan. Kiinnitystavasta on eri koulukuntia, ja on niitäkin, joiden mielestä karkunarua ei pitäisi käyttää, koska siihen voi tiukan paikan tullen sotkeutua.
Jos mela karkaa melojalta, meloja on pulassa. Jos koko kajakki karkaa melojalta, meloja on todella pahassa pulassa. Jos vesi on kylmää ja rantaan on pitkä matka, retki voi jäädä melojan viimeiseksi.
Meloa voi hyvässä kelissä vaikka uikkareilla ja t-paidalla. Illan viiletessä käy hyvin vaikka tuulipuku tai kuoritakki ja shortsit. Meloessa ei yleensä palele, mutta tauolla voi.
Mitä kylmemmässä ja kovemmassa kelissä ja mitä kauempana rannasta meloo, sitä enemmän pitää vaatteisiin panostaa. Kylmässä vedessä kuivapuku on ihan ehdoton. Parhaat lateksimansetein varustetut melonta-anorakit ja -housut pitävät myös vettä hetken aikaa.
Välikuivapuku on myös mainio varuste. Se puetaan vaikka tuulipuvun tai kuoritakin alle ja sitä voi käyttää melonnan ohella vaikka retkiluistelussa.
Neopreeni on oman kokemukseni mukaan melko hiostava ja epämukava. Olen joskus kokeillut nepreenipukua tuulipuvun alla. Se oli tukalan lämmin ja hiostava yhdistelmä.
Päässä on hyvä olla lakki. Lippalakki tai lierillinen lakki on hyvä. Helteellä lakilla voi kauhoa vettä päähän, jos on kuuma.
Tossuina olen käyttänyt tilanteen mukaan neopreenitossuja, crocseja, sandaaleita tai crocs-saappaita. Kulmällä hyvä yhdistelmä on neopreenisukat ja crocsit.
Hanskoja tarvitaan, kun vesi ja ilma jäähtyvät lähelle nollaa. Ohuet neopreeniahanskat on minusta käyttökelpoisimmat, mutta muitakin vaihtoehtoja ja koulukuntia on. Kylmällä kelillä pidän paksumpia neopreenihanskoja ja vielä kylmemmällä neopreenikintaita, jotka ovat yllättävän lämipmät.
Melaan kiinnitettävät melontarukkaset on monien mielestä hyvä vaihtoehto. Minua haittaa käytännössä se, että ne ovat melassa kiinni ja rajoittavat melaotteen vaihtelemista.
Alkuun pääsee hyvin vähäisillä hankinnoilla. Jos ja kun matkat pitenevät ja tapahtuvat vaativammissa oloissa, on aika vähitellen lisätä varustusta tarpeen mukaan.
Monet melovat vain kesäisessä tyynessä suojaisilla vesillä, missä riittää hyvin tavalliset vaatteet, jotka eivät säikähdä pientä roiskevettä.
Mutta liivi pitää olla. Aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti