Moni meloja kertoo saavansa rakkoja käsiinsä meloessa. Kädet ovat useimmin
meloessa kosteat, jopa märät, ja melan varsi pyörii edestakaista liikettään
kouransilmässä. Kerrotaan, että melojan käden tuntee siitä, että
peukalonhankaan on hiertynyt pysyvästi kovettunut alue.
Katselen ja tunnustelen käsiäni. Niinpä löydän oikean käden
peukalonjuuresta vajaan neliösenttimetrin kokoisen kovettuneen alueen.
Vasemmassa kädessäni kovettumaa ei juuri tunnu.
Ensimmäisinä melontavuosinani rikoin kämmeneni jokaisella useamman päivän melontaretkellä. Kriittiset paikat olivat juuri peukalontyvet. Koska kädet ovat meloessa märät, juuri mikään laastari ei pysy ihossa kiinni, vaan rullautuu kouransilmässä liikkuvan melanvarren mukana irti. Käsien rasvaamisen voi unohtaa, koska kastuessaan voidellut kädet ovat liukkaat eikä melasta saa pitävää otetta.
Ensimmäisinä melontavuosinani rikoin kämmeneni jokaisella useamman päivän melontaretkellä. Kriittiset paikat olivat juuri peukalontyvet. Koska kädet ovat meloessa märät, juuri mikään laastari ei pysy ihossa kiinni, vaan rullautuu kouransilmässä liikkuvan melanvarren mukana irti. Käsien rasvaamisen voi unohtaa, koska kastuessaan voidellut kädet ovat liukkaat eikä melasta saa pitävää otetta.
Kokeilin aikanaan meloessa pyöräilyhanskoja, jotka ovat
kämmenen alueelta pehmustettuja. Pehmuste vei tuntuman melasta, vettyi ja piti
rakkoalueet jatkuvasti märkinä. Ei hyvä. Parhaiten rakkojen estämisessä ja
suojaamisessa toimi Compeed-laastarit, joissa on ihoa vasten vahva geeli. Mutta
nekin rullautuivat pois kahdessa päivässä.
Olen lukenut, että jotkut ehkäisevät rakkojen syntymistä
niin, että pitelevät melaa apinaotteella. Kokeilin apinaotemelontaa huvikseni.
Sellainen toimii auttavasti, jos meloskelee hitaasti kädet koukussa ja mela
sylissä. Sillä tavalla kipeyttää hartiansa ja käsivartensa nopeasti.
Tehokkaassa, ergonomisessa melonta-asennossa melaa ei voi pidellä
apinaotteella.
Vuosien ja melontakilometrien myötä rakkojen syntyminen on
loppunut. Viimevuotisella, kuukauden mittaisella rannikonmelonnallani en saanut
yhtään rakkoa kovettumista puhumattakaan. Onko käteni nahka paksuuntunut vai
mistä rakottomuus voisi johtua?
En purista melaa käsissäni. Huomaan, että pitelen melaa
hyvin kevyellä otteella. En purista muulloin kuin kovassa aallokossa tai
koskessa, jos sellaiseen joudun. Melanvarren paine ihoa vasten tuntuu vain
vetäessä, muun ajan mela on melkein irti ihosta. Melan varsi ei juuri kosketa
peukalonhankaa. Kun toinen käsi pitää melaa, toisen ote on lähes irti. Tällainen ”irtonainen” melaote säästää samalla ranteita ja
käsivarsia. Vuosikausiin en ole kaivannut melojan rannetukia.
Pidän melojeni varret sileinä. Pienikin roso melanvarressa voi
hiertää nopeasti käden rikki. Kahdessa melassani on otealueella sileä,
mattapintainen kutistesukka ja yksi on sileä lasikuitupintainen. Lasikuituvarsi
tuntuu märkänä liukkaalta. Kutistesukan kastelen joskus meloessa tuon
tuostakin, että ote tuntuisi sopivalta ja kumpaankin käteen samanlaiselta.
Kylmien vesien aikana käytän neopreenihanskoja ja kintaita,
joita minulla on kolmea eri vahvuutta. Ohuimmilla Hikon hanskoilla melaote
tuntuu parhaalta, melkein paremmalta kuin ilman. Eikä rakkoja tule missään olosuhteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti