Helsingin Venemessut Båt 2013

Helsingin Venemessut on Pohjois-Euroopan suurin venetapahtuma.  Kiertelin messukeskuksessa etsimässä melojaa kiinnostavia välineitä. Noin 300 näytteilleasettajista vain kaksi on keskittynyt esittelemään pelkästään melontatarvikkeita ja –kalustoa. Toki monella osastolla esitellään melojankin tarvitsemia varusteita, palveluja ja retkisatamatietoja. Lisäksi messuilla on parinkymmenen valokuvan näyttely Kyösti Romppasen melontakuvista.

Artic Sea 500 noudattaa nopeiden retkikajakkien nykymuotoilun linjaa. Vesilinja on lähes koko kajakin mittainen, kölilinja melkoisen suora ja keula kuin muskelivenessä.

Melojan kannalta kiinnostavimmat hallit ovat 1-3 ja 5 , missä ovat melontaosastot, tarvikkeet ja venesatama- ja veneilypalvelut. Keräsin mukaani Kemiönsaaren matkailukartan sekä esitteet Itäisen Suomenlahden venesatamista ja Selkämeren kansallispuistosta. Kuulin, että Virolahdella ollaan puuhaamassa matalaa melontalaituria jokirantaan. Paikkakunnalla on huomattu, että keskustan jokiranta on suosittu melontaretken aloitus- tai kääntöpaikka muillekin kuin muutamalle vuotuisalle rannikon Sinivalkonauha-melojalle.

Virkistysalueyhdistysten, kuntien, kalastuskuntien ja matkailutoimistojen esitteitä kannattaa kerätä. Esitteissä on usein riittävän tarkat kartat ja hyvät selosteet alueen käyntipaikoista, palveluista ja retkisatamista sekä tarpeellisia yhteystietoja. Esitteet on useimmiten sopivan kokoisia kajakin kannelle.

Ostin messutarjoushintaan 28 eurolla Saaristo-Atlaksen Saaristomeri –osan. Normaalihinta on n.65 euroa. Suomenlahti-osa minulla on ennestään ja olen melonut sen lähes jokaisella sivulla. Saaristo-Atlaksessa on puutteensa, mutta silti pidän sitä yhtenä parhaista melontakartoista.

Advanced Elementsin suositut puhallettavat mallit. Harvoin näitä näkee ulommilla melontavesillä, useammin myytävänä Huuto.netissä tai Nettiveneessä. Olisikohan niin, että harrastus alkaa usein tällaisella mutta jatkossa kaivataan toisenlaisia melontaominaisuuksia. Tai sitten nämä päätyvät jokireiteille ja vaikeapääsyisille melontavesille.

Heti 3 hallin ovella on esillä Advanced Elementsin ja Sevylorin kumikanootteja. Kolme ja puolimetrinen Sevylor pakkautuu pienen rinkan kokoiseen reppuun. Pohja muodostaa toisen ja reunat toisen ilmasäiliön. Kanootin pohjassa on pienen pienet kölin pätkät molemmissa päissä ja lisäksi kolmen sormen levyinen evä. Vaikka lyhyet kumikanootit näyttävät rantaleluilta, niitä käytetään paljon retkeilyyn sisävesillä ja koskisilla joilla. Kumikanootti on kevyt ja kulkee pienen rinkan kokoisessa repussa vaikkapa lennolla normaalina matkatavarana.

Sevylorin ilmatäytteinen kanootti pakkautuu pieneen tilaan. Viime kesän Saimaan retkellä näin, kuinka sakasalaiset ja venäläiset retkeilivät tällaisilla viikkokausia pitkin Linnansaaren ja Koloveden kansallispuistoja.

Kyösti Romppasen valokuvanäyttelyä somistaa useissa kuvissa näkyvä Avalon Aniara,  jonka väritys on Romppasen suunnittelema. 

Venesatamien ja vesialueita esittelevien osastojen vieressä tutustuin Kyösti Romppasen valokuvanäyttelyyn. Osa kuvista oli viime vuodelta, vaikka tuntui kuin ne olisi jo aiemmin nähnyt. Alkaako kuvien perusidea jo kulua? Vai johtuuko vaikutelma siitä, että itsekin katsoo maisemaa kajakin keulan yli noin kaksi sataa tuntia vuodessa? Rompasen kuvat ovat huoliteltuja, tarkasti valittuja ja rajattuja. Tiedän, että moni on kuvien innoittamana lähtenyt melontakurssille uutta harrastusta opettelemaan. Kuvat vievät katsojansa osaksi elämyksellistä maisemaa.

Skimkayaksin kajakit ylhäältä alas. Beaufort TR, Braveheart TR, Dex TR ja Differ TR. 

Skimkayaksin Beaufortin takaosan muotoilu poikkeaa totutusta retkikajakin muotoilusta. Tyylikäs,  voipa olla toimivakin.

Beaufortin melaparkki tai melapelastautumista helpottamaan ajateltu melanlukitus toimii pikalinkulla. Ehdottomasti kätevämpi kuin hihnalukko. Silti pidän itse kätevämpänä pitää melaa irrallaan kädessä aukon takareunaa vasten melakellukepelastautumisessa. Tuntuma melaan ja veteen säiyy ja melan saa nopeasti käyttöön ja tukemaan sinne missä tukea tarvitaan.

Kajakit ylhäältä alas: Wahoo, Scorpio ja Viviane. Wahoon vesilinja on pitkä ja ilme vakuuttava. Luulen, että tällä matka taittuu.

Kokkolalainen Mikskayaks on kehitellyt nopeaan retki- ja kuntomelontaan vaikuttavan näköisen Wahoon. Wahoo on 580 cm pitkä. Sen vesilinja on koko kajakin mittainen. Loivan v-pohjaisen kajakin leveys on 53,5 cm, tilavuus 415 litraa ja paino 26 kg. Keski- ja isokokoisille melojille suunnattu urheilullinen merikajakki muistuttaa mitoiltaan ja pohjan muodoltaan Point XP18:aa, mutta kannen muotoilu on maltillisempi. Kajakki on varmasti nopea ja kantaa runsaankin retkilastin hyvin. Tätä pitää päästä kokeilemaan. 

North-West Importin osastolla Skim Kayaksin Beaufortin peräosan muotoilu kiinnitti huomioni. 513 cm pitkä ja 53 cm leveä kajakki on suunniteltu retkikäyttöön. Valmistajan mukaan sillä päjää hyvin kovassakin kelissä ja aallokossa. Vaikuttavan näköisen, hyvin viimeistellyn kajakin tilavuus on 329 litraa ja lasikuituversion paino 25 kg.

Pakboats tekee useita eri kokoisia koottavia kajakkeja ja kanootteja. Yksiköksi ja kaksikoksi soveltuva Saranac 15 maksaa ilman kansipeitteitä noin 1350 euroa. Näyttää hyvin käyttökelpoiselta. Vieressä musta Artisan 5g ja sen yläpuolella Marlin Activ.

Koottava Pakboats Saranac 15´-kajakki painaa vain 13 kiloa, mutta vaikuttaa puhallettavia kumikanootteja vakuttaavammalta. Saranacissa on alumiiniputkirunko ja sen sivuilla on ilmasäiliöt. Kangaspohjainen kajakki on 457 cm pitkä ja 72 cm leveä. Siihen saa vajaan 300 euron lisähintaan kansipeitteen yksiköksi tai kaksikoksi.

Ortlieb Soft.Shot kameralaukku näyttää tavalliselta, siistiltä olkalaukulta, mutta on kansiläpän sisäpuolen taskua lukuunottamatta upotuksen kestävä kameralaukku.

Ortlieb Soft-Shotin kansiläpän alla on vesitiivis vetoketju. Sisällä on hyvin pehmustettu, muunneltava lokerikko järjestelmäkamerarungolle ja muutamalle objektiiville.

Ortlieb Digi-Shot kamerlaukku avautuu Soft-Shotia reilummin. Vetoketju kiertää koko laukun yläosan ja laukku on sisarmallia vähän tilavampi.

North-West Import tuo maahan Ortliebin vesitiiviitä pusseja, laukkuja ja koteloita. Kiinnostavia uutuuksia ovat Soft-Shot ja Digi-Shot vesitiiviit kameralukut. Varsinkin upotuksen kestävä Soft-Shot näyttää tavalliselta olkalaukulta ja on kooltaan sellainen, että sen sujauttaa kajakin ovaalista  kansiluukusta helposti sisään. N. 200 euroa maksavaan laukkuun mahtuu järjestelmäkamerarunko, 2-3 objektiivia ja salama. Mitäpä muuta sitä perusretkikuvaaja tarvitsee.

Tahen Greenland T:n uudistettu aukko on edestä aiempaa leveämpi. Huomatkaa uudenlainen pinnan struktuuri.  Vieressä on lapsille suunniteltu 377 cm pitkä retkikajakki Bambu. Osastolla oli esillä myös kiinnostava Kajakpron kuntokajakki Nemo sekä kolmeen tai neljään osaan katkaistava Pointin Mercury -kajakki. 

Welhonpesän osastolla katselin tutun Tahen Greenland T:n uutta versiota. Greenlandin istuinaukkoa on levennetty edestä, jalkatiloja muokattu ja kannen pinta on saanut uuden kuosin. Ehkäpä tällä voi nyt meloa myös kilpatyyliin polvet yhdessä. Greenland-malleista isompi  T on ollut erityisen suosittu enkä ihmettele sitä. Matala kajakki on kapeudestaan huolimatta kohtalaisen alkuvakaa ja helppo melottava. Vaikka se on tehty ensisijaisesti eskimoiden ja aallokkomelonnan harjoitteluun, sillä meloo liukkaasti sadan kilometrin päivälenkin. Olen kokeillut.

Kajakit ylhäältä alas: Artic Sea 500, RTM Artic Luxe ja Tiderace Xtreme.

Toinen kiinnostava malli Welhon osastolla oli edullinen Artic Sea 500. Kajakki on tehty retki- ja kuntomelontaan. Vesilinja on koko kajakin mittainen ja pohja loiva v, joka on reunoiltaan pyöristetty. Kajakissa on pieni päiväluukku edessä ja SmartTrack –peräsinohjaus. Koska evää ei ole, tavaratila takana on selkeä ja helppokäyttöinen. Tätäkin pitää kokeilla. Voisi olla todella hyvä ilta- ja päivälenkeille ja miksei pitemmille retkilekin.

Welhonpesän ennestäänkin runsaat valikoimat ovat kasvaneet Tideracen malleilla, jotka ovat maailamlla hyvin suosittuja. Mesuilla on näytillä’ Xtreme ja Xcite –mallit. Tiderace ei ole halpa, mutta niiden laatua kehutaan. Lasikuitu on hyvänlaatuista, kovuus ihanteellinen ja työn laatu hyvää. Kaikki tämä näkyy kestävyytenä ja käytettävyytenä. Muotoilua ja melontaominaisuuksia arvostetaan. Ulkomaisten melontablogien kuvissa brittiläinen Tiderace on varmaan eniten esiintyvä kajakkimerkki.

Welhon oma Star 500 muovikajakki tehdään nykyään sandwish-rakenteisesta polyeteenistä. Evä laskeutuu alas esijännitetyllä jousella. Joissain tilanteissa jumiutuva jäykkä evävaijeri on jätetty pois. Star 500 sopii parhaiten hoikille tai korkeintaan keskikokoisille melojille. En tiedä kuulunko kumpaankaan ryhmään. 184 cm pitkänä ja 84 kiloa painavana pidän Star 500 kajakkia mukavan ”tyköistuvana”. Kaikenlainen puljaus ja eskimot sujuvat sillä helposti ja mukavasti.

Mitchellin Black Magic- puun ja hiilikuidun kaunis yhdistelmä.

Osaston melavalkoima on hieno. Puun ja hiilkuidun integraatiota voi ihastella Mitchell Black Magic –melassa. Jos on mela kaunis, on hintakin melko pyöreät 500€ . Ehkä tätä ei kannata lainata melontakurssille luonnonrannasta lähtö –harjoituksiin tai kaverille koskiretkelle.

Northern Light Paddles gröönlantilais- ja aleuttimelat eivät minua sytytä, mutta niillä on oma kasvava friikkijoukkonsa. Jotkut veistävät gröönlantilaismelansa itse puusta. Niistä tulee usein painavia. Nämä hiilikuituiset, korua muistuttavat design-esineet ovat keveitä ja kauniita. Tottumattoman käteen kantikas varsi ja nollan lapakulma tuntuvat ensin oudolta. Voi olla, että näihin hurahtaa, jos pääsee kunnolla kokeilemaan.

Nigel Fosterin iloisen Point 65° lavan selkäpuoli on laakean sileä. Keskiruoto ei näy.

Nigel Fosterin sileä, lautasmainen kajakkimelan lapa.

Bracan pituus- ja lapakulman säätö. Tarkka ja tiukka, mutta säätö ei ehkä onnistu neopreenihanskat kädssä. Tarvitseeko onnistuakkaan? Joka tapauksessa tukevamman ja tarkemman tuntuinen kuin vaikkapa Harmonyn vastaava muovinen versio.

Toisenlaista ajattelua noudattaa Nigel Fosterin Point 65° hiilikuituvarrellinen ja lasikuitulapainen retkimela. Pyöreämuotoinen, iloisen punakeltainen  lapa on vaimakkaasti kuppimainen, kuin laakea lautanen ja lähes sileä myös selkäpuolelta.

Pitelin ensimmäistä kertaa kädessäni Lahnakosken Qajak-puumelaa. Lahnakosken vanerilapaisella Classicilla olen joskus melonut. Qajak veistetään kokonaan haavasta ja lapojen päässä on kaitale tervaleppää. Varsi on koko matkaltaan ovaalin muotoinen ja koko mela “yhtä puuta”. Kaunista Qajakia tehdään kahdella eri lapakoolla ja lapakulmalla. Perusversiot ovat 19,5 cm lapaleveys ja 80° kulma ja 17,5 cm lapaleveys ja 60° kulma. Alle kilon painoinen mela tehdään käytännössä käsityönä. Tilaamalla saa haluamansa lapakulman ja –koon yhdistelmän, mutta toimitusaika voi silloin venyä.

Oikealla Lahnakosken kaunis haapapuinen Qajak. Vieressä vanerilapaiset Calssicit ja muovisia Camping-malleja. Qajakin saa tehtaalta tilaamalla haluamallaan lapakulmalla noin 160 eurolla.

Melontavaatteet ja kuivapuvut ovat messuilla vähän hankalia esiteltäviä. Vaaterekeissä riippuvat anorakit ja kookkaat haalarit eivät erotu eivätkä houkuttele hypistelemään. Kuivapukuja oli esillä useammallakin osastolla. Puvuista ei heti päälle näy, mitä uusia tai erityisiä ominaisuuksia ne sisältävät. Palmin melontaan suunnitellun kuivapuvun vetoketju jäi mieleen. Puku puetaan päälle kuin villapusero pään yli. Vetoketju sulkee kokonaisuuden jalkojen sisäsivua pitkin. Vaikuttaa kätevältä. Useinhan näitä revitään päälle tai päältä kuin makkarankuorta. Jos ei ennen ole tullut hiki niin melontahaalaria pukiessa tai riisuessa tulee varmasti.

Olisin mielelläni kuullut melojalle soveltuvista gps-laitteista ja erityisesti niiden laataamiseen soveltuvista aurinkopaneeleista. Garminin osasto oli ruuhkainen suhteessa esittelijöiden määrään. Aurikopaneeleita näin vain kahdella osastolla, ja nekin olivat kovia vene-, mökki- tai asuntovaunukäyttöön ajateltuja malleja. Minua askaruttaa sähköisten laitteiden käyttö ja sujuva lataaminen vaikkapa kahden tai neljän viikon retkellä. Pelkästään SportTracker vie puhelimen akun tyhjäksi päivässä.

Sunseeker, yksi messujen suurimpia veneitä. Vesillä liikkumisen ääripäät on meloisen leveällä.  Samoissa vesissä, samoissa maisemissa ja samoissa retkisatamssa voi liikkua hyvinkin erilaisin mukavuustasoin ja kustannuksin. Ei ollenkaan huono vaihtoehto tämäkään, jos kaikkea muuta jo on.

Messujen päähallissa isojen veneiden välissä kulki isä kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Nuorempi lapsista ihasteli kahta messujen kenties suurinta, pienen omakotitalon kokoista  venettä.
“Isä, sitten kun sinulle tulee rahaa, niin ostathan meille tällaisen. Tai heti kun minulle tulee, niin minä kyllä ostan”