Olympus Pen PL3

Valokuvausvälineiden kehityksen kärki on jonkin aikaa näyttänyt olevan peilittömissä, pokkarikokoisissa järjestelmäkameroissa. Ainakin Sonylla, Panasonicilla, Olympuksella, Nikonilla ja uusimpana Canonilla on ällistyttävän kehittyneitä mikrojärjestelmäkameroita.

Olen käyttänyt työssäni aina ammattitason järjestelmäkameroita ja filmiaikana myös keskikoon rullafilmikameroita. Ne ovat hyviä, mutta kookkaita ja painavia. Niitä ei useinkaan viitsi huvikseen kantaa mukanaan. Vain joillakin melontaretkilläni olen pakannut kunnon ammattirungon linsseineen mukaan. Viimeisin kerta taisi olla Ulkokallan retkellä.

Filmiajan kameroista mieluisin oli Nikon FE-2. Runko oli kevyt ja pieni, vaikka oli metallia sisältä ja päältä. Objektiivit olivat kohtuullisen kokoisia ja keveitä, koska niissä ei vielä ollut automaattitarkennusta.

Suurin osa melontakuvistani on kuvattu pienellä vesitiiviillä, käytössä kolhiintuneella Olympuksen u touhg 6000–mallilla. Sen tärkeimmät ominaisuudet ovat vesitiiveys ja iskunkestävyys. Muuten se on vaatimaton, kompelö ja hidas. Kamera ja pieni taivutelta taskujalusta kulkevat aina mukana melontaliivin taskussa.

Päiväluukussa kuljetan usein Canon G10 –kameraa minigrip-pussiin pakattuna. Canonilla olen kuvannut useimmat pitkien retkien maa- ja leirikuvat. Hyvä kamera, hyvä valovoima, paljon pikseleitä, mutta kohiseva kenno jo 400 asan herkkyydellä. Sähköllä säädettävä zoom liikkuu reippaasti, tarkka säätö on hankalaa. Polttoväli ei riitä lintujen tai muiden arkojen eläinten kuvaamiseen. Yli kolme vuotta vanhasta mallista on useitakin uudempia ja parempia versioita.

Ostin kokeeksi Olympus Pen PL3 –kameran parilla peruszoomilla. Canon-käyttäjänä Canon EOS M olisi ollut kiinnostava, mutta vaikutti ominaisuuksiinsa nähden kalliilta ja vähän raakileelta. Mallin seuraavat versiot ovat todennäköisesti paljon parempia. Olympus Pen PL3 on sarjan ties kuinka mones malli ja vaikuttaa melko valmiilta tuotteelta.

Olympuksen hinta laski satasilla, kun myyntiin tuli uudempi PL5 -malli. Uuden mallin myötä vanha ei kuitenkaan muuttunut yhtään huonommaksi. Tämä pätee mihin tahansa muuhunkin tuotteeseen. Esimerkiksi vanha, koeteltu Nordkap tai vaikkapa Reval eivät muutu huonommiksi merikajakeiksi, vaikka nykysuuntaus onkin Tahe Windin, Epicin, tai Point XP:n kaltaiset nopeat kiiturit.

Olympus Pen PL3 on pokkarikokoinen ja objektiivitkin ovat pieniä ja keveitä. Tällainen setti mahtuu hyvin kajakin päiväluukkuun eväiden sekaan eikä paina paljoa vaikkapa takin taskussa. Pitempi zoom yltää kinokameran 300 millistä vastaavaksi. Sillähän kuvaa jo lintuja tai hylkeitä. Kameran mukana seuraava salamalaite on hädin tuskin peukalonpään kokoinen.

Ensivaikutelma on hämmästyttävä. Kuvan laatu kestää hyvin vertailun isompiin järjestelmiin. Käytettävyys tuntuu hyvältä, kun on tottunut käyttämään myös pokkarikameroita. Kääntyvä takanäyttö helpottaa kameran käsittelyä ja matalissa kuvakulmissa kyykkimistä. Kevyt kamera pysyy käsissä tärähtämättä kohtalaisen pitkilläkin valotusajoilla.

Tässä muutama ensikuva Perämeren jo jäätyneiltä rannoilta. Kerron lisää kameran käyttökokemuksista ja  kuvia, kunhan saan niitä ensin otettua.