Kaislikko

Mikä kaislikossa viehättää? Selailin  tuhansia valokuviani viime vuosilta kalenterikuvitusta varten. Suurin osa maisema- ja luontokuvistani liittyy jollain lailla veteen. Järveen, jokeen tai mereen.

Vesikuvissa oleellisena osana näyttää olevan taivas, pilvet, tuuli ja valo. Veden pinta heijastaa taivaan, pilvet ja auringon aina uudella tavalla sen mukaan, miten tuuli harjaa veden pintaa.

Veden rannalla on kaislikko. Olen kuvannut kaislikkoa paljon. Kaislikko on hyvä etuala tai taka-ala. Mutta kailikko voi olla myös pääkohde. Kaislikon mitta ja väri muuttuvat kevään, kesän ja syksyn aikana. Syksyllä kailikko mataloituu ja väri syvenee. Lopulta kaislikko huurtuu, jäätyy ja peittyy lumeen.

Lokakuun lopulla katselin Valkjärven kaislikkoa läheltä, ja kaislikon heijastusta tuuliseen veteen.Spagettiako. Vai tulta.

Pato

Pato pitää Valkjärven pinnan vakiotasolla. Järven pohjoispuolen pinta on yleensä vajaan metrin verran Luhtajokeen johtavan ojan pinnan yläpuolella. Keväällä ja syksyn kovilla sateilla ojan vesi nousee ja virta käy padon yli järveen päin. Silloin voisi jatkaa melontalenkkiä pitkälle padon pohjoispuolen pelloille.

Vaimon kanssa vesillä

Vaimo keikkui Valkjärvellä Lähtelän rannan laiturin aisoissa.
Mikä on innostanut nimeämään veneen Vaimoksi?
Vaimion kanssa kalaan, Vaimon kanssa vesille, ilta Vaimon kanssa, Vaimo odottaa rannalla...?

Kuvassa minä ja Vaimo.

 

Ensilumi

Räntäsade alkoi aamupäivällä. Isoja, raskaita hiutaleita, jotka sulivat vedeksi heti maahan päästyään. Puin melontavaatteet päälle ja kärräsin kajakin alas rantaan. Sade muuttui ensin ohueksi vedeksi ja sitten loppui kokonaan. Olisi halunnut kuvan kunnon lumipyrystä järvenselällä. Sellaisen kuva, jossa kajakin kansi peittyy valkoiseen lumeen.

Harmaan taivaan alla valo kadottaa selkeän suunnan. Kastuneen maan värit näyttävät voimakkailta harmauden keskellä. Keltainen muuttuu syvän punaruskeaksi.
Paluumatkalla järven pohjoispäästä, Poukan seudulla, taivas pudottaa lyhyen lumikuuron. Käännän kajakin kulkusuuntaa niin, että satava lumi näkyy tummaa taustaa vasten. Muutama kuva, ja lumisade loppuu.

Kuutamossa

Pari päivää täyden kuun jälkeen ilta näytti sen verran selkeältä, että ajattelin ottaa muutaman kuutamokuvan yöksi tyyntyvällä Valkjärvellä. Samalla tulisi kokeiltua vesitiiviin pikkupokkarin hämäräkuvausominaisuuksia ja kennon kohinaa.

Lämpötila lähenteli nollaa. Melonta-anorakki ja -housut toimivat todella hyvin tässä lämpötilassa, kun alle voi laitaa lämmittävän ja kosteutta keräävän välikerroksen. Olo ei ole liian kuuma eikä hiostava.

Pienen, kännykän kokoisen kameran käsittely paksut neopreenihanskat kädessä on vähän kömpelöä. Olisi pitänyt kuvata paljain käsin tai teipata jalusta kiinni kajakin kanteen. Valotusajat olivat puolen sekunnin mittaisia, vaikka nostin herkkyyttä 800 asaan. Kamera tärähtää väistämättä, vaikka kajakki olisikin liikkumatta paikallaan. Kenno kohisee, mutta ”rae” muistuttaa filmin rakeisuutta.

Kuu ei ollut enää ihan täysi, ja ilmassa oli tasaista ohutta pilveä. Unohdin otsalampun kotiin. Paluu pimeältä järveltä sujui silti tutussa maisemassa hyvin. Lähtiessä pensaikon suojaan jättämääni kajakkikärryä sain hetken aikaa pimeässä etsiskellä.

Vaihtelevaa pilvisyyttä

Sunnuntaisella lenkillä sää vaihteli. Tuuli säätietojen mukaan noin 15–16 metriä sekunnissa. Tuulen suunta oli sellainen, ettei järvelle noussut isompaa aallokkoa. Mela sen sijaan olisi lähtenyt tuulen mukaan mielellään.

Tuuli muutti pilvien asentoa ja valaistusta jatkuvasti kuin kaleidoskooppi. Syvän siniharmaa vaihtui hetkessä ruskan punaiseen ja auringon keltaiseen. Muhkeiden pilvien välistä vilahteleva auringon kajo piirsi taivaalle upeita kuvioita, ja välillä tuuli pyyhki koko taivaan lyijynharmaaksi.

Saman lenkin loppupuolella puhkesi sade. Sadekuvat voi nähdä edellisessä kirjoituksessani.

Sade ei satu

Voisi luulla, että melonta on parhainta tyynessä säässä, kun aurinko paistaa, ehkäpä vielä illansuussa auringon laskiessa. Onhan se toki mukava niinikin, mutta minusta parasta on kun tuulee, mielellään vähän vastaan tai vähän kovemmin myötäiseen.
Meloessa yleensä kastuu. Jos ei muuten, niin melasta roiskuu aina vettä. Jos päälle puetaan jotakin, puetaan vedenpitävää vaatetta. Siksi sade ei haittaa melontaa mitenkään.
Retkellä sade on ikävää, koska varusteilla on taipumus kastua eikä niitä saa välttämättä kuivattua. Mutta päivälenkillä sade saa maiseman näyttämään toiselta. Syksyinen harmaus korostuu ja saa ruskanväriset puut hehkumaan. Riittävän kova sade piiskaa järven aallot tasaiseksi harmaaksi matoksi. Sateella hengittäminen on helppoa. Virkistyy.

Vesitiivistä kameraa voi pitää kovassakin sateessa esillä, kunhan linssipinnalle ei jää vesipisaroita. Eilisellä tunnin lenkillä Valkjärvellä keli ehti muuttua moneen kertaan aurinkoisesta tuulesta pilviseen ja lopulta kaatosateeseen.