torstai 19. tammikuuta 2017

Eskimomela KS Inukshuk

Kokeilin viime kesän vesillä kapeaa Lahnakosken eskimomelaa. Ensivaikutelma oli outo. Kapealapaista, 215 senttiä pitkää ja kapeaa lautaa sai upottaa syvälle veteen riittävän pidon saamiseksi.
Oudolta tuntuivat myös  nollan lapakulma ja huomattavan kapea melontaote. Olen tottunut melko leveään melontaotteeseen ja 45–50 asteen lapakulmaan.

Melojan työkaluni. Yllä varamelana käyttämäni kaksiosainen A&T:n Pursuit (210 cm), jossa on vipulukko, 5 cm pituussäätö ja portaaton kulmansäätö. 605 cm2 lapa on lasikuidulla vahvistettua nailonia ja varsi hiilikuitusekoitetta. Mela painaa n.990 gramma. Keskellä tuhansia kilometrejä melottu hiilikuituinen Bracsa Typhoon, 208 cm ja 750 grammaa, lavan koko 690 cm3. Alla Lahnakosken eskimomela, 215 ja 910 grammaa.

Melontaote pyrki levenemään niin, että melan varsi alkoi kämmenien alla jo muotoutua lavaksi. Tästä seurasi alkavat rakot kämmeniin melko nopeasti.
Pienen totuttelun jälkeen melonta kapealla eskimomelalla alkoi sujua kohtalaisesti. Melontatekniikka on vähän erilainen kapeasta melaotteesta ja syvälle upotettavasta lavasta johtuen. Puinen ohuesti öljytty puu tuntui käsissä märkänäkin mukavalta. Silti valitsin kesän lenkeille mieluummin perinteisen hiilikuitu- tai nailonlapaisen euromelan.

Kajaksportin Inukshukin lavan pinta-ala ei lopultakaan ole paljon Bracsan 690 neliösentin lapaa pienempi. Vaikka lapa on kapea niin pituutta on sitäkin enemmän.

Sain viikko sitten kokeilla uimahallissa hiilikuituista Kajaksportin Inukshuk -grönlantilaismelaa. Olen aiemmin hypistellyt melaa messuilla ja kirjoittanut, että se sopisi ylelliseksi lahjaksi sellaiselle melojalle, jolla jo on kaikki tarvittava. Inukshuk maksaa reilut 400 euroa.

Melan pyöristettykulmainen, poikkileikkaukseltaan suorakulmion mallinen varsi tuntui kädessä miellyttävältä. Eskimossahan ei ole lapakulmaa, eikä melan varsi siis ei pyöri kämmenen sisällä. Mattapintainen hiilikuitu tuntui käteen lämpimältä ja pitävältä myös märkänä.
Hyvin muotoillulla, tukevalla muovisalvalla varustettu, kaksiosinen Inukshuk on lyhimmillään 215 cm ja pituussäätövaraa on noin 15 cm.

Mela tuntuu käytössä todellista 770 gramman painoa kevyemmältä, koska sen painopiste ei ole lavoissa niin kuin euromelassa. Mela tuntuu käytössä todellista lyhyemmältä.
Kapea lapa sujahtaa veteen huomaamatta ja on todella tarkasti ohjattavissa kulmikkaan varren ansiosta.
Melasta saa hyvän tuen kapeasta lavasta huolimatta. Eskimo nousee helposti, samoin tuennat hoituvat vaivatta. Kauttaaltaan kapeaa melaa on luontevaa liikutella sivusuunnassa niin, ettei ote ole välttämättä melan keskellä.

Inukshukilla puljatessa tuntui, että aloin löytää jotain eskimomelan ideasta. Seuraavaksi kokeilen uudelleen puista Lahnaa. Senkin lapojen pito tuntui aivan uudenlaiselta, kun kokeilin sitä pari päivää sitten uima-altaan laidalla. En tosin istunut silloin kajakissa.

Bracsan lavan "ruoto" keskittää hyvin meloessa. Inukshukin "ruoto" toimii samaan tapaan ja tekee siitä "pyöreäselkäistä" Lahnakoskea miellyttävämmän ja vakaamman tuntuisen.  

Olen luullut ja luulen edelleen, että eskimomelan muoto johtuu siitä, ettei aikanaan ollut tarjolla kymmentä senttiä leveämpää puuta melan tarpeiksi. Ja lapojen symmetrinen muoto syntyi käytännön kautta sellaiseksi, että melan voi ottaa käteen miten päin tahansa ja että mela kestää myös sauvomisen tai jäiden seassa kolistelun.
Alkuperäisen eskimomelan veistämisen taito lienee verrattavissa kirvesvarren veistämiseen. Käytössä koeteltu kestävä ja käteen sopiva työkalu.

-->
Käsitykseni eskimomelan arkisesta historiasta ei silti poista sitä ajatusta, että se olisi nykyaikaiseen euromelaan verrattuna huono tai jälkeenjäänyt. Hiilikuituinen, nykytekniikalla toteutettu Inukshuk tuntui käytössä mukavalta ja tehokkaalta, mutta  kovin erilaiselta kuin vaikkapa hiilikuituinen retkimela Bracsa Typhoon.
Ostaisin, jos olisin tarpeeksi rikas. Rikastumista odotellessa jatkan harjoituksia puisella Lahnakosken eskimomelalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti