Kainuussa en ole avoveteen päässyt yleensä ennen toukokuun puolta väliä, en tänäkään vuonna. Moni virtapaikka tosin on ollut sula läpi koko talven.
Viime talvi oli ennätyksellisen kylmä. Kolmen kympin pakkasia riitti viikkokausia, eikä suojakelejä juuri ollut. Mökkirantani iso selkä avautui jäästä muutama päivä sitten, mutta vielä tänään tuuli ajeli joitakin kristallinkirkkaita jäälauttoja itään päin. Vesi oli aamulla laiturin päässä viisi ja puoli astetta, mutta aurinko lämmitti päivän aikana pintaveden kymmeneen asteeseen.
Muistelin tänään meloessani, että yksitoista vuotta sitten lähdin 6.5. melomaan Suomen rannikkoa. Jäät olivat Virojoelta lähteneet vain muutamaa päivää aikaisemmin. Ei ihme, että ensimmäiset yöt teltassa tuntuivat aika vilpoisilta. Avovesimelonnan aloitin sinä keväänä huhtikuun puolen välin paikkeilla Helsingin edustalla. Perillä Torniossa olin 8.6. Vesi Torniojoessa oli silloin vielä jäätävän kylmää.
Vasta jälkeenpäin on tullut mieleen, että sää olisi voinut toukokuussa olla todella kylmä eikä lumisadekaan olisi ollut ihan mahdotonta. Välillä toki tuuli ja satoi, mutta onneksi ei sentään myrskynnyt eikä tuiskuttanut lunta. Yhtään kokonaista sääpäivää ei tarvinnut maissa pitää.
Vuonna 2016 meloin ensimmäisen Vuoksennauhan . Lähdin Kiuruvedeltä 28.5. ja saavuin Lappeenrantaan 8.6. Silloinkin vesi oli lähtiessä kylmää, mutta jo Kuopion kohdalla tarkeni uida oikein hyvin.
Melontaretkelle kevät ja alkukesä ovat hyviä ajankohtia. Vesillä on todella vähän muuta liikennettä, mutta lintuja sitäkin enemmän. Retkisatamissa ja rannoilla on hyvin tilaa, ja ruoka säilyy kajakissa hyvin, koska vesi on vielä kylmää. Sinileväkään ei kuki kylmässä vedessä.
