maanantai 3. toukokuuta 2010

Vanerikajakki palaa

Vanerikajakki palaa hyvin. Savu on mustaa. Jäljelle jää pieni kasa valkoista tuhkaa, lasikuitunauhan palasia ja kansihelojen ruuvit.


Poltin vuonna 2006 rakentamani vanerikajakin piharoskien mukana. Kajakilla ei ollut mitään käyttöä. Sen maalipinta lohkeili ja vanerit alkoivat vettyä. Epoksia ja lasikuitua oli vain levyjen liitoskohdissa. Muu pinta oli Jehua ja Miranolia. Umpinaisiksi tehdyt keula- ja peräkotelot olisi pitänyt avata ja tuulettaa. Nyt kondenssivesi lahotti niitä hyvää vauhtia. Koivuvaneri kestää veneessä vain hyvin pinnoitttuna.

Vanerikajakin rakentaminen kannatti. Hanke käynnisti mukavan melontaharrastuksen. Se tutustutti veneen muotoilun merkitykseen ja vaneriveneen rakennustekniikkaan. Rakentaminen oli mukavaa, vaikka teinkin sen helteessä liian nopeasti kovettuvalla epoksilla. Ja vaikka rakennusjigi petti kesken rakentamisen, eikä muodosta tullut ihan toivottu.


Jos joskus sopiva tila järjestyy, voisi olla kiinnostavaa tehdä muutama vanerikajakki nyt koetellun tiedon pohjalta. Hitaasti, harkiten ja hyvin viimeistellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti