keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Säätöevällä ohjaaminen

Sain muutamaksi kuukaudeksi lainaan rippikouluikäisen Lettman Nordstern -merikajakin. Kerron 16 kiloisen, kevyen diolen-kajakin melontaominaisuuksista heti, kun olen siihen kunnolla tutustunut. Kajakissa ei ole peräsintä. Parin ensilenkin jälkeen kerron nyt jotakin kajakin ohjaamisesta säätöevää käyttämällä.


530 cm pitkä kajakki painaa vain 16 kiloa. Kölilinja on melko suora ja pohja u-muotoinen, joka muuttuu veeksi molemmissa päissä. Ihan kölilinjan takapäässä on hiilikuituinen säätöevä.

Tein ensimmäisen lenkin puuskaisessa tuulessa. Melonta alkoi vastatuuleen ja oli hyvin kevyttä. Suunta oli helppo pitää. Sivutuuliosuus oli rannan katveessa, jossa melonta sujui ongelmitta. Paluu lähtöpaikkaan puuskaisessa myötätuulessa ja sivumyötäisessä oli melkoista kiemurtelua. Kajakki nousi niin innokkaasti tuuleen, ettei edes jatkuvat toispuoleiset pyyhkäisyvedot ja voimakas kallistus pitäneet oikeaa suuntaa. Perillä näin mitä olin jo epäillyt. Säätöevä oli hiekkaisella lähtörannalla jumittunut yläasentoon. Kevyen kajakin uppouma on tuulipintaan nähden niin pieni, että pitkäkään kölilinja ei riitä pitämään kajakkia suunnassa.

Toisella lenkillä huolehdin säätöevän toimivuudesta paremmin. Istuin kajakkiin vasta riittävän syvässä vedessä niin, että säätöevä oli syvemmän veden puolella. Vastatuuliosuudella suunnan pitäminen säätöevä ylhäällä oli vaivatonta. Tosin silloinkin evä on tässä kajakissa pari senttiä ulkona.

Lenkin aikana meloin avoimella selällä kaikkiin mahdollisiin tuulensuuntiin. Suoraan puuskaiseen myötätuuleen suunta säilyi helposti evä kokonaan alhaalla. Sivutuulessa suunnansäilyttämiseen riitti puolikas evä. Kun nostin tästä asennosta evää parin sentin pykälissä, kääntyi kajakki samassa suhteessa kohti tuulta.

Otin kohdepisteen sivuvastaiseen tuuleen järven vastarannalta. Kajakki kulki suoraan meloessa kohteesta tuulen alapuolelle. Nostin evää vähän, ja suunta korjaantui ylöspäin. Samoin evän laskeminen muutti suuntaa tuulesta alaspäin. Kuin suoraan oppikirjasta. Helppoa ja täsmällistä! Ohjailuperiaate on siis vastaava kuin surffilaudan kääntämisessä tuulen suhteen mastoa kallistamalla eteen tai taakse.

Omassa Revalissani uitan lähes aina peräsintä. Evän käyttöasennot on olleet oikeastaan vain on ja off. Muuten off mutta myötätuulessa on. Pitääpä hakea tämänkin evän säädöstä vastaavanlainen tuntuma ja uittaa vähemmän peräsintä. Lettmanin säätöevän nuppi liikkuu vain viitisen senttiä. Evä kääntyy pohjassa 60-70 astetta. Säätönupin siirto sentillä kääntää evää jo aika paljon. Säädön kanssa on siis oltava melko tarkka. ¬

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti