Kurssin nimi on kanootinrakennuskurssi. Kurssin toisen päivän perusteella alan ajatella, että kanootti veistetään, ei rakenneta. Nimittäin tänään olemme veistäneet kahdeksasta viiteen. Emme veistäneet kirveellä vaan pääosin kavahöylällä ja joitakin kohtia pienellä käsihöylällä.
Kavahöylä on se peruskoulun teknisentyön tunneilta tuttu pieni höylä, jossa on kahvat terän molemmilla sivuilla. Tartuin kavahöylään eilen ensimmäisen kerran sitten oppikouluvuosien. Tänään olen muotoillut kavahöylällä kanootin kölipuulle muodon, jossa viistous kasvaa keulaa ja perää eli ahteria kohti.
Höylääminen näyttää yhtä helpolta kuin mikä tahansa muuraaminen, laatoittaminen tai neulominen rutinoituneelta tekijältä. Käytännössä höyläämisen ideasta pääsee auttavasti selville höyläämällä yhden viisimetrisen kanootin kölipuun muodon esiin viisisenttisen ja puolen toista sentin paksuisen riman sisältä. Kurssikaverillani höylääminen näytti käyvän huomattavasti sujuvammin; hän on Juhon tapaan puuseppäalan ammattilainen.
Minulle Juho näytti välillä kädestä pitäen oikeita höyläysotteita ja veisteli malliksi kiharaisia, leveitä lastuja kölipuusta. Yritin puhella niitä näitä, jotta Juho jatkaisi huomaamattaan höyläämistä mahdollisimman pitkään. Ei jatkanut, vaan riensi teroittamaan ja säätämään ripeästi höyliemme teriä.
Kölipuun ja steevien höyläämisessä tärkeintä on keskilinjan säilyminen suorana ja koskemattomana. Jos viisteet menevät väärään kulmaan, liimapintaa jää liian vähän, ja jos keskilinja ei pysy kohdallaan, tulee pohjalevyjen sovittamisessa varmasti ongelmia.
Steevejä eli kaarevia keula- ja peräosia höylätessä ymmärtää hyvin, miksi kölipuuna käytetään viidestä kerroksesta liimattua rimaa. Jos puu olisi mikä tahansa mäntyrima, se katkeaisi varmasti, kun siitä muotoillaan puolen toista sentin vahvuinen kolmiomainen kaareva steevi.
Kölipuun saatua oikean muotonsa nostettiin ensimmäinen pohjalevy paikoilleen. Sitä ei suinkaan liimattu heti kiinni, vaan höylättiin, kuinkas muuten. Pohjalevyissä on CNC-jyrsimen jäljiltä muutama millimetri työstövaraa, joka viimeistellään höyläämällä. Pohjalevy kiertyy keulassa ja perässä pystyasentoon, ja levyn molemmissa päissä riitti höylättävää noin viisi millimetriä.
Kun ensimmäinen pohjalevyn puolikas oli saanut lopullisen muotonsa, se nostettiin sivuun ja höylättiin toinen puolisko. Se ei ollut millimetriäkään ensimmäistä puoliskoa helpompi, mutta kävi jo vähän nopeammin.
Lopuksi molemmat puoliskot nostettiin paikoilleen ja pienen viimeistelyhöyläyksen jälkeen kiinnitettiin puristimilla ja kiiloilla paikoilleen liimausta odottamaan. Pohjalevyjen pystyyn kiertyvät päät painettiin käsipuristimella yhteen.
Enpä olisi uskonut, että höyryttämätön, kuiva venelauta kestää sellaisen ”rupeliksi” vääntämisen murtumatta. Ehkäpä juuri siinä on yksi Vendia-venelaudan hienous. Toinen asia, mitä hämmästelen, on epoksi, joka sitten pitää nuo kierteelle painetut laudat kiinni kölipuussa ilman ruuveja.
Tähän asti kurssi on tuntunut ihan mukavalta, vaikka en aiemmin ole puusepän töitä harrastanut. Millintarkka puunkäsittely on ihan muuta kuin vaikkapa talon rakentaminen, remontointi tai halonhakkuu. On mieltä virkistävää huomata, kuinka saa höylällä kaivettua puun sisältä tarkoituksenmukaisen muodon.
Juhon kärsivällinen opastus saa uskomaan, että kanootin veistämisestä selviää tavallinen toimistoihminen, jolle vaikkapa viivan vetäminen lyijykynällä puuhun oikealla tavalla ei ota heti onnistuakseen, vaikka on lähes koko ikänsä työkseen kuulakärki- ja muilla kynillä kirjoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti