Sade alkoi välittömästi, kun olin saanut leirini pakattua. Tuuli tuntui pakkaavan saimaata urakalla Kotoniemen ja Rastiniemen väliseen aukkoon. Sivuvastainen, jyrkkä aallokko keikutti ja sai alaselän notkistettua jo ensimetreillä. Tuuli kuitenkin laantui sateen yllyttyä aamupäivällä. Tai sitten osuin länteen ja luoteeseen kääntyvän tuulen suhteen suojaisille väylille.
Nousin Virtasalmen venerantaan lounaalle. Olin jättänyt kajakkini paikallisen veneilijän harmiksi hänen venepaikalleen. Siitä oli hyvä nousta maihin kuivin jaloin. Veneilijä sattui tietysti paikalle juuri, kun olin sytyttämässä vesisateessa tulta pastakattilan alle. Välittömän tuohtumuksen laannuttua sain luvan pitää kajakkiani hetken paikalla, jos ei se naarmuta viereisiä veneitä. Siirsin kajakkini. Ja kun jatkoin matkaani, jäi tuohtuneen veneilijän Hirvas kihnuttamaan makeasti viereisen Siver Foxin kylkeä. Lepuuttaja oli unohtunut ja peräköysi oli liian löysällä.
Lounaan jälkeen tuuli yltyi nopeasti. Rannan puut piiskautuivat tuulessa kuin saunavihdat juhannussaunassa. Reitinvalintani osui kohdalleen, tuuli pääsi puhaltamaan vain muutamassa aukossa ja silloinkin joko takaa tai sivulta.
Sudensalmen jälkeen päätin meloa Mikonsaareen kirjoittamaan ja kotikuljetusta odottelemaan. Niemisenselällä puhalsi melkoinen puhuri. Kartan mukaan saaressa on laavu, mutta en sitä löytänyt, vaikka meloin vastatuuleen melkein saaren pohjoispäähän asti. Paluumatkalla huomasin pari kiinnityslenkkiä kalliossa ja mahdollisen laavun pohjan. Laavuilla on taipumus palaa, ja kaupunkialueilla niitä myös hajotetaan ilkivaltaisesti.
Istun Karhusaaren laavulla Lappeenrannan venesataman edustalla. Päämääräni Myllysaari näkyy reilun kilometrin päässä. Aurinko paistaa, mutta tuulee kylmästi. Kaksitoista päivää kesti matkani Vuoksen vesistön läpi Kiuruvedeltä Lappeenrantaan. Matka sujui nopeammin, kuin olin ajatellut.
Meloin reitin oikeastaan liian nopeasti. Reitin varrella on paljon mielenkiintoisia ja vaikuttavia kohteita. Suomen rannikon läpi meloneena ajattelen vähän yksinkertaistaen, että rannikon melonta oli suoritus, Vuoksen vesistön melonta oli elämys. Pitkä merenrannikko on toki kiinnostava ja kaunis, mutta reitillä on myös pitkiä saarettomia ja melko yksitoikkoisia jaksoja. Tällä reitillä näkemistä ja mahdollisia käyntipaikkoja riittää. Oman mielenkiintonsa reittiin tuovat kanavat ja niiden sulut sekä mahdollisuus valita monista vaihtoehdoista sopivin väylä tuulien mukaan. Vuoksen melontaan kannattaisi varata vaikka kolme viikkoa tai koko kesäloma, ja edetä verkkaisesti mukavissa kohteissa taukopäiviä pidellen.
Ensimmäisen viikon melontani sujui kuin Göran Schildtin iloiset retket Daphne-purjeveneellä Leroksen satamasta Kerikan aurinkoiseen saaristoon. Aurinko paistoi, yöt olivat lämpöisiä, vesi mukavasti virkistävää, tuntui kesältä. Kolovedellä nousi ukonilma ja sen jälkeen matkaan tuli hetkittäin extreme-urheilun piirteitä. Sellaista on melontaretkeily, navigointia kartan, sääennusteiden ja kalenterin kanssa. Villasukat ja -pipo ovat yhtä lailla tarpeen kuin uimahousut ja aurinkovoide.
Kirjoitan kesäkuun aikana arvioni digitaalisten karttojen käytöstä melonnassa, samoin vedenpuhdistimesta sekä käyttämästäni Tiderace Vortex -kajakista retkikäytössä. Mutta nyt sinne Myllysaareen ja sitten kotiin.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Hieno oli seurata matkan edistymistä.
VastaaPoistaAntoisa kertomus. Tutuilla vesillä niin tuli tiiviisti seurattua jatkuvasti päivittyvää paikkatietoa. Hyvää kotimatkaa. Pasi Kivimäki
Onnittelut. Onnellisesti perillä! Samoilla vesillä on tullut melottua. Olihan tuossa Sulkavan soutureittiäkin vähän matkaa. Mukava oli seurata matkasi etenemistä.
VastaaPoistaOnnittelut hienosta suorituksesta, ensimmäisestä Vuoksennauhan melonnasta :)
VastaaPoistaKiitos retkesi selostuksesta ja myös gps-seurannasta. Oli mukava katsella reaaliaikaisesti edistymistäsi. Hieno retki, hienoja kuvia! - Punaisen saunan ukko
VastaaPoistaOnneksi olkoon. Vuoksennauhan ensimmäisen suorituksen on tehty.
VastaaPoistaPidän kommenttisi että rannikon melonta oli sujoritus mutta Vuoksen vesistön melonta oli elämys.
Onnittelut Vuoksennauhan melonnasta sekä kiitokset kuvista ja tarinoista reitin varrelta. Jään mielenkiinnolla odottamaan kommentteja ja kokemuksiasi retkesi varustevalinnoista.
VastaaPoistaKiitokset. Oli hieno reissu.
VastaaPoistaTänään on sitten istutettu pihalle kukkia ja tehty muita kotitöitä.
Kiitos upeasta retkikertomuksesta Pekka! Lähtörantasi Rantakylän ranta Kiuruvedellä on lapsuudenkotini ranta. Oli tosi hauskaa ja osin yllättävääkin hoksata, että se on toinen Vuoksenhelminauhareitin alkupisteistä. Nyt aikuisena olen innostunut melomaan ja mietin alkukesästä, että olisi mielenkiintoista jossain vaiheessa meloa Kiuruvedellä Kuopioon, mutta blogisi sai minut pohtimaan kannattaisiko jatkaa vielä pidemmälle. Ehkä aika näin perheellisenä ei ole aikaa ja mahdollisuutta mennä koko reittiä kerralla, mutta kenties pätkissä, siten että se olisi yhtäläinen reitti, kuten Vuoksenhelminauhan "säännöissä" määriteltiin tai vaikka useamman vuoden aikana. Viime kesänä tuli käytyä Iivarinsalossa ja tänä kesänä Oravissa. Tekemäsi reitti niputtaisi nämäkin osaksi saamaan reittiä.
VastaaPoistaPidin paljon tavastasi kirjoittaa ja kuvata. Pitää ottaa blogi seurantaan. En vielä ehtinyt katsomaan kuinka tiheästi kirjoitat, mutta toivottavasti olet muistakin reissuista kirjoittanut retkikertomuksia ja yhä jatkat melontaa. Mukavaa syksyä sinne!
Kiitokset. Kiuruvesi-Lappeenranta -retki Heinäveden kautta on maisemiltaan upein melomani reitti. Blogi-päivityksiä on tullut viime vuosina harvakseen, mutta harrastus kyllä jatkuu.
Poista