Seabird Discovery 430 – vankka melkein joka paikan peruskajakki

Tavallaan heräteostos. Näin voisi luonnehtia hankkimaani Seabird Desing Discovery 430 –kajakkia. Toki muovisen kakkoskajakin hankinta merikajakin kaveriksi oli ollut suunnitelmissa, mutta päätöstä vauhditti melkoisesti loppusyksyn edullinen tarjous. 

Saman valmistuttajan Expedition ja varsinkin R Scott –malleista on julkaistu käyttäjäarvioita, mutta Discovery mallista ei sellaisia juuri osunut silmiini. Tein siis hankinnan pelkästään kuvien, mittojen ja intuition perusteella. Intuitioni toki perustuu kymmenien eri kajakkimallien melontaan monenlaisissa olosuhteissa. 

Ensivaikutelma on tukeva ja hintaansa nähden kohtalaisen laadukas. Luukut sulkeutuvat tiiviisti pienen silikonisuihkeen jälkeen. Etuköydet ovat niin kaukana istuinaukosta, ettei niillä ole melonnan aikana käyttöä kuin varamelan kiinnikkeenä. Istuinaukon takana on verkko, johon ei jäykkäselkäinen pääse melonnan aikana käsiksi. Jos karttaa haluaa pitää käsillä, tarvitaan aukkopeiton päälle nauhat.

Kansiköysiä saisi olla enemmän. Sellaista kansiköyttä, mitä pelastautumisessa voi käyttää apuna, ei takana ole ja edessäkin turhan lyhyesti. Muutama kansinappi ja kaksi kertaa kajakinmittainen viisimillinen kansinaru menevät siis hankintalistalle. 

Päiväluukku edessä on pussimallinen, jossa on kierrettävä kansi. Kansi toimii liukkaasti pienen silikonisuihkeen jälkeen. Kantta avatessa kannattaa olla tarkka, ettei vettä pääse lorahtamaan olemattoman reunuksen yli kannelta lokeron sisälle.

Istuin on hyvä, kunhan taittaa selkätuen kaksin kerroin. Selkätukea voi säätää kätevästi narun ja narulukon avulla istuinaukon vasemmalta puolelta aukkopeiton alta. Narulukko luistaa, jos narua ei painele huolellisesti lukkouran pohjaan. 

Ensimmäisten kymenien kilometrien jälkeen tuntui, että istuin voisi olla sentin pari korkeammalla. Kajakin ensisijainen vakaus siitä tuskin paljoakaan kärsisi. 

Polvi- tai reisituet osuvat kohdalleen. Jos eivät osu, niitä voi säätää muutaman sentin eteen ja taakse. Samoin istuinta voi siirtää eteen tai taakse 5–7 sentin verran. Reiät on kajakissa valmiina.

Polkimet on kuin Smart Trackit, mutta säätötanko toimii kiertämällä eikä nostamalla. Kun on tottunut melomaan evän kanssa, ohjauspolkimet tuntuvat olevan koko ajan vähän tiellä. Kun jalkaterät polkevat melonnan tahdissa, painavat ne samalla polkimen ohjausosaa ja kajakki vähän mutkittelee. Pitääpä tutkia vielä polkimien sopivaa etäisyyttä ja säätövaijerin kireyttä.

Discoveryssä on peräsin, mutta ei evää. Peräsin on kätevää nostaa ja laskea naruista istuinaukon oikealta puolelta. Säätönarun jousto vähän arvelutti, mutta näyttää toimivan. Säätönarut ovat sen verran takana, ettei niihin meloessa osu sormilla. Hyvä niin.

Peräsinlapa on pitkä ja tuntuu pitävän hyvin. Peräsin ylhäällä Discovery nousee herkästi tuuleen. Vastaavasti se ohjautuu melko hyvin kallistelemalla ja on ohjattavissa kohtalaisesti ilman peräsintäkin. Tosin kun kajakissa kerran on peräsin, niin miksipä sitä ei käyttäisi. 

Discovery on 430 senttiä pitkä ja 63 senttiä leveä. Tilavuutta on 293 litraa. 530 senttisen Tiderace Xplore -merikajakin rinnalla pullea Discovery näyttää todellista tilavammalta, eikä vaikutelma muutu vedessäkään. Koko etukansi tuntuu olevan korkealla veden pinnasta. 

Todellinen tilavuus paljastuu, kun kurkistaa kajakin luukkuihin. Etulaipio on huomattavan edessä, eikä keulapiikkiin jää kovin suurta tilaa. Takana tilaa on enemmän, eikä eväkotelo jaa sitä kahteen osaan. Istuimen takana on reilusti tilaa, samoin polkimien ja etulaipion välissä. Istuinaukkoon ei mielellään pakkaa retkellä kovin paljon tavaraa. Laipiota siirtämällä kuivaa tavaratilaa olisi enemmän.

Discovery on tukeva ja istuinaukko on suuri. Kajakkiin on helppo pitkäjalkaisemmankin istahtaa. Ensisijainen vakaus on hyvä, eikä kajakki tunnu kovin helposti kaatuvan. Kahdeksanasteisessa vedessä en tosin kokeillut, missä vaiheessa kajakki lopulta kaatuu. 

Tilasin kajakin mukana siihen tarkoitetun aukkopeitteen ja melan. Nyloninen aukkopeite on liian suuri, liian löysä ja liian kankeaa materiaalia. Aukkopeite on hankala kiinnittää, koska se luistelee takaa omia aikojaan irti aukon kauluksesta. Neopreeni- tai kombipeite menee hankintalistalle ja aukon kaulus karhennettavaksi. 

Melasta kirjoitan myöhemmin, kunhan saan sen käsiteltyä käyttööni sopivaksi. 

Kannen muotoilu vaikuttaa meloessa onnistuneelta. Mela tai melakäsi eivät kolhi kajakin kannen kylkiin. Pienellä istuimen korotuksella melonta-asento voisi olla tehokkaampi. Perussäädöillä melonta on leppoisaa ja vakaata. Ei ihme, että kajakkia mainostetaan kalastajille ja valokuvaajille. 

Kevään ensimmäisten avovesimelontojen perusteella Discovery ei häviä kovinkaan paljon nopeudessa yli viisimetriselle merikajakille. Totuttelulenkkien keskinopeus on kevään ensimmäisten 50 kilometrin matkalla on vaihdellut euromelalla lappaessa 6,7–7,2km/h. Vastaavat lenkit merikajakilla ja eskimomelalla ovat sujuneet noin 0,5 km/h nopeammin. 

Suurin ero nopeuden ohella on melonnan keveydessä. Kapea Ticerace Xplore liikkuu eteenpäin vaivattomammin. Discoveryllä saa tehdä töitä enemmän, jos haluaa pitää nopeuden jatkuvasti yli seitsemässä kilometrissä. Mutta miksi pitäisi? 

Vakaassa Discoveryssä on helppo ja miellyttävä istua, sitä on helppo ohjata ja se on kevyt melottava, jos tavoitteena ei ole maksimaalinen päivämatka. Toisaalta kajakissa jaksaa istua kyllä pitkään ja se on vakaa - tällaiset asiat voivat kompensoida hyvin aavistuksen hitaampaa matkavauhtia.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mitä kajakilta haluaa, missä meloo ja mitä melonnalta odottaa. Jos haluaa kirjata nopeusennätyksiä, Discovery ei ole oikea vaihtoehto. 

Jos Discovery olisi polkupyörä, se olisi jäykkäperäinen noin 1000 euron maastopyörä, ei siis kaikkein nopein, ei kevein eikä kaikkein maastokelpoisin, mutta erittäin hyvä kompromissi moneen maastoon ja monenlaiseen käyttöön. 

Minulle Discovery on hyvä vaihtoehto jokiretkille, jäiden sekaan, kivisille vesille ja pienempiin vesiin retkille, missä pääasia voi olla esimerkiksi valokuvaus tai reittiin tutustuminen. Se on myös hyvä kakkoskajakki, johon sopii kaiken kokoiset melojat ja jolla voi melottaa ketä tahansa, joka haluaa tutustua opastuksellani lajiin.

Melontakausi 2022 alkoi myöhään

Rautatiesilta kulkee Tenetinvirran yli. Virta on monin paikoin sula läpi talven. 

Hankin ensimmäisen kajakkini 15 vuotta sitten keväällä 2007. Olisikohan ollut huhtikuuta, koska paikoin oli vielä Uudellamaalla lunta maassa. Heti, kun Klaukkalan Valkjärvestä lähti jäät, kärräsin 4,2 metrisen muovisen peruskajakin järveen ja jatkoin melontaa syksyllä siihen saakka, kun järvi jäätyi. 

Keskimäärin olen aloittanut avovedessä melonnan huhtikuun lopulla ja päättänyt avovesikauden joulukuussa. Joinakin kevättalvina etsin etelästä sulia virtoja, ja meloin niissä silloin tällöin uimahalliharjoitusten välissä. 

Kainuuseen muutettuani on pitänyt sopeutua siihen, että avovesikausi alkaa aikaisintaan toukokuun puolen välin paikkeilla ja päättyy loka-marraskuussa. 

Toinen asia, mihin on pitänyt sopeutua, on ajan käyttö. Aikaa melontaan on ollut paljon vähemmän kuin etelässä asuessani. 

Kolmas sopeutumista edellyttänyt asia on olosuhteet. Kotini ja mökkini ovat molemmat rannalla eli melomaan pääsee suoraan pihalta. Etelässä kotijärveni oli kovimmillakin tuulilla suhteellisen suojainen, noin 7 kilometriä pitkä ja leveimmilläänkin vajaan kilometrin levyinen. 

Nyt molemmat rantani avautuvat suoraan suurille, tuulisille selille. Mökkirannassa avovettä riittää länteen lähes 20 kilometriä ja koilliseen ja itään 3–5 kilometriä. Saaria ei juuri ole. 

Aallokko on melontavesilläni lyhyttä ja terävää. Järvien syvyydet vaihtelevat lyhyellä matkalla puolesta metristä kolmeen, jopa neljäänkymmeneen metriin ja tuulella on tilaa puhaltaa. 

Vihreä SeaBird Discovery 430 on metrin lyhyempi kuin vieressä oleva Tiderace Xplore M. Kajakkien tilavuus litroina on silti suunnilleen sama. Discoveryn vesilinja on kokonaispituuteen nähden melko pitkä. Ensimmäisillä lenkeillä keskinopeus on ollut noin seitsemän kilometriä tunnissa, mikä on vaikuttaa yllättävän hyvältä noinkin pullealla ja lyhyellä kajakilla. 

Tänä vuonna aloitin avovesikauden 20.5. melomalla kotoa mökille noin 14 kilometriä Pirttijärveltä Tenetinvirran kautta Nuasjärvelle. Meloin kevään ensikilometrit muovisella SeaBird Discovery 430 –kajakilla, jonka hankin joulun alla kakkoskajakikseni. Kajakista oli todella edullinen tarjous, ja se tuotiin kotiovelle noin kahden viikon kuluttua tilauksesta. Kerron kajakin ominaisuuksista tarkemmin, kunhan olen melonut sillä vielä muutamia lenkkejä. 

Hiljaista oli vesillä, joiden selkävesiltä jäät olivat lähteet vasta joitakin päiviä aiemmin. Virtapaikat on täälläkin sulana melkein läpi talven. Aurinko paistoi eikä, ihme kyllä, juuri tuullut. Näillä selillä tuulee yleensä aina jostain suunnasta. 

22.5. todistin mielenkiintoisen sään- tai tuulenmuutoksen. Lähimmällä sääasemalla muutaman kilometrin päässä tuuli etelästä 2 metriä sekunnissa. Sääaseman ja mökkirannan välissä on Vuokatinvaara. Rannassa tuuli idän suunnasta ehkä sen kaksi metriä. 

Noin puoli tuntia siitä, kun pilvet siirtyivät pois auringon edestä, tuuli yltyi selvästi, ehkä noin viiteen metriin ja muutti suuntaa koilliseen. Kun aurinko lämmitti maata, tuuli alkoi puhaltaa kylmältä selältä lämpimälle maalle. 

Sääasemalla tuulen ennustetiin kääntyvän parin tunnin aikana lounaaseen. Lähdin vesille, kun ”aurinkotuuli” alkoi aavistuksen hellittää. Kiersin kymmenen kilometrin lenkin avoimilla vesillä lopulta lähes tyynessä. Tuuli ei keskellä selkää ollutkaan samalainen kuin rannan tuntumassa. Lenkin jälkeen tuuli alkoi puhaltaa luoteesta ja puskea parinkymmenen kilometrin selältä pientä terävää aaltoa. 

Toisin sanoen maiseman korkeuserot ja auringon lämpö vaikuttavat tuuleen samaan tapaan kuin saaret ja niidet väliset kapeat salmet tai rännit. Sääasemalla mitattu tuuli kannattaa suhteuttaa ympärillä olevaan maisemaan ja sen vaikutukseen. 

Linnasaaren seutuvilta alkoi melkoinen myötätuuliosuus Varmavirtaa ja Lajunvirtaa pitkin Haapaselälle ja Puumalaan alkukesällä 2016. 

Muistan kerran Saimaalla valinneeni mielestäni suojaisan reitin Vekaransalmen lossilta (nykyisin siellä on silta) Puumalaan Partalansaaren länsipuolen Varmavirran ja Lajunvirran kapeasta rännistä. Vallitseva pohjoistuuli ahtautui tuohon pitkään ränniin sellaisella voimalla, että meno oli lähes jatkuvaa surffiaallossa pysyttelyä. 

Kun matkaa Linnavuoren liepeiltä Puumalaan oli sentään kolmisenkymmentä kilometriä, alkoi jatkuva ohjailu jo loppumatkasta väsyttää. Ehkäpä leveämmällä Lepistönselällä saaren itäpuolella vauhti olisi ollut maltillisempi, mutta tuuli vähemmällä ohjailulla hallittavissa.