keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Vaihteeksi korkealla meren pinnasta


Melonta jatkuu, vaikka melonnasta kirjoittelu onkin ollut tässä blogissa tauolla. Melonnan rinnalle on vesillä liikkumiseen ilmaantunut tänä vuonna moottorivene - juuri sellainen, minkä peräaaltoja on syytä seurata kajakissa istuessa tarkasti. Melon yksin, mutta moottoriveneellä ajan vaimoni kanssa. Mukaan mahtuu vielä ystäviäkin.

Pidän liikkuessa ja oikeastaan kaiken aikaa ranteessani älykelloa, joka mittaa sykkeen ja unen, aktiivisuuden ja kuormituksen ja tallentaa kulkemani reitin. 

Reitin tallennus olisi ollut mainio apu silloin, kun tein kertomuksia retkiltäni merellä ja sisävesillä. Käytin silloin tavallista sykemittaria puhtaasti mielenkiinnosta rasituksen määrään. Kaupan päälle tuli rekisteröityä melontajaksojen alku- ja loppuajat. 

Sitten aloin käyttää hyvin yksinkertaista tapaa rekisteröidä alku- ja lähtöajat. Samalla tuli kirjattua muistiin sää ja maisema. Otin nimittäin tavaksi ottaa retkillä valokuvan aina rantaan tullessa ja rannasta lähtiessä. Kamerani tallensi myös paikkatiedon. 

Niinpä näistä ja matkalla otetuista kuvista tallentui samalla kulkemani reitti. Kaiken kukkuraksi kuvat olivat autenttinen muistikirja koko retkeltä tuulineen, aallokkoineen ja tunnetiloineen. Kuvista oli merkittävä apu kirjoittaessani Maininki-kirjaani. Kirjoittaessa retkestä oli kulunut yli puoli vuotta, ja elämään oli tullut runsaasti uutta ajateltavaa ja muistettavaa.

Maininki-kirjaa on muuten vielä varastossani. Kirjakaupoista se on myyty loppuun. Jos haluat kirjan, lähetä sähköpostia. 

Älykello tallentaa reitin lisäksi korkeustiedon ja sen, kuinka paljon on ollut nousua ja kuinka paljon laskua. Kummallista on minusta se, että esimerkiksi melontalenkillä nousua ja laskua saattaa kertyä useita metrejä, joskus jopa parikin kymmentä metriä. Melon sentään sileällä vedellä. 

Tämän jutun kuvassa korkeustieto on kutakuinkin oikein. Ollaan Kiilopään Niilanpäällä runsaan puolen kilometrin korkeudessa. Oli muuten kohtalaisen reipas 3,9 kilometrin nousu kivikkoista polkua Kiilopään retkeilykeskuksesta. 

Ai että oliko sähköavustusta? Eipä tietenkään. Mutta nyt, kun kajakki nostetaan pian talvisäilöön, on sähköläskien hankinta kyllä vakavassa harkinnassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti