Tänään en ottanut juurikaan valokuvia. Meloin kellon ympäri enkä ehtinyt kuvata. Eilen noussut kylmä luoteistuuli keräsi koko yön lisää voimaa ja puhalsi aamulla Pyttyveden ja Joutenveden selät valkoiseksi vaahdoksi. Ilma viileni kymmenellä asteella.
Nousin Kansan Raamattuseuran leirikeskuksen, Säynämön rannassa maihin. Kuvittelin nauttivani kunnon aamiaisen ja sillä välin tuulen asettuvan. Leirikeskus oli kiinni, se avataan vasta kahden viikon kuluttua. Keitin rannassa kahvit ja katselin tuulessa vellovaa Sompasaarenselkää. Kannattaako tuonne mennä? Tutkin sääennusteita ja mietin, pitäisinkö tuulta alkuiltaan ja jatkaisin melontaa pitkälle yöhön. Ennuste arveli tuulen pysyvän vajaassa kymmenessä metrissä vielä pari päivää. Jatkoin matkaa.
Myötätuuli on haastava melottava. Tuuli ja aallot kyllä vievät eteenpäin, mutta ne pyrkivät samalla kääntämään kajakin poikittain. Ja jos kajakki kääntyy poikittain kaatuvan aallon alle, se kaatuu hyvin helposti. Takaa tulevien aaltojen kokoa ja voimaa ei näe samalla tavalla kuin edestä tai sivulta tulevien.
Maisema muuttuu Koloveden jälkeen maltillisemmaksi. Kalliorantoja on vähemmän ja kalliot laskeutuvat loivasti veteen. Rannoilla on paljon koivuja ja muita lehtipuita. Kesämökkejä on jonkin verran. Valitsin reittini tuulen mukaan niin, että pääsin sopivin välein hetkeksi tuulelta suojaan. Niinpä meloin läpi parista karikkoisesta kapeikosta, joista toisessa karahdin kiville.
Söin Oravin satamassa myöhäisen lounaan ja ostin tuoreen leivän. Kyselin paikalliselta urheilukalastusyrittäjältä Haukiveden aallokosta luoteis- ja pohjoistuulilla. Mies arveli tuulen olleen päivällä reilusti yli kymmenen metriä sekunnissa ja puuskissa paljon enemmän. Ilmankos en ole tänään nähnyt vesillä yhtään veneilijää. Ehkä se johtuu kuitenkin siitä, että on koulujen päättäjäispäivä.
Salolainen melontakouluttaja ja -yrittäjä Kai Schneider meloo Haukiveden suunnasta rantaan juuri, kun olen pakkaamassa tuoretta leipääni kajakkiin. Kain mielessä aallokko ei ollut vaikea. Melomme yhdessä Haponlahden kanavan suulle. Haukivesi velloo harmaana, mutta aallot eivät murru. Vasta Tuunaanselällä aallot kasvavat ja kaatuvat silloin tällöin kajakin kannelle ja syliin.
Väsymyksen huomaa siitä, että alkaa horjahdella aaltojen keinussa. Mela sattuu veteen aavistuksen väärässä kulmassa tai aaltojen rytmi sekoittuu omassa mielessä. Aallot tulevat tasaisin välein. Vajaan kymmenen aallon jälkeen tulee kolme suurempaa, murtuvaa aaltoa. Huomasin, että tuuli ja aallot kuljettavat hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. Minun on vain keskityttävä pysymään pystyssä. Nojasin suuret aallot vedessä lappeellaan olevaan melaan ja lepäsin. Suurten aaltojen välissä meloin eteenpäin ja korjasin suuntaa.
Meloin tänään yli viisikymmentä kilometriä kovassa tuulessa. Savonlinnaan on alle kaksikymmentä kilometriä. Koko matkaa on jäljellä alle kaksisataa kilometriä, jos käytän lyhintä reittiä. Ennusteen mukaan lähipäivinä tulee melko kovaa. Tuulen suunta ratkaisee reitinvalintani Savonlinnan jälkeen.
Retken reaaliaikanen seurantalinkki:
http://share.findmespot.com/shared/faces/viewspots.jsp?glId=0fjM02WxtO1b9XGqqHjty7czKn4mIPyRK
Samantapainen on tuuli täälläkin päin. Kävin surffaamaassa lähijärvellä. Lähimmällä sääasemalla keskituuli oli 9 m/s, puuskat 16 m/s. Surffileikkiin olisi käynyt vaikka hieman enempikin.
VastaaPoistaKiitos jutuistatasi ja upeista valokuvistasi Pekka!
VastaaPoistaValokuvaaminen ja kirjoittaminen on hyviä syitä lähteä melomaan, Risto.
VastaaPoistaIlkka, Tiderace Vortex surfaa tosi hyvin, jos vaan uskaltaa alntaa mennä. En ole koskaan tuntenut oloani kotoisaksi kovassa myötäallossa, mutta tällä kajakilla se alkaa tuntua jopa hauskalta.