perjantai 29. tammikuuta 2016

Skim Beaufort - puhdetöitä tiedossa

Kokkolalainen kajakinveistäjä Charger Composites Oy päätyi syksyllä konkurssiin. Veistämöllä, tai siis lasikuitutehtaalla laminoitiin mm. Tideracen kajakit ennen kuin niiden valmistus siirtyi Thaimaahan. Tilalle hankittiin joitakin vuosia sitten ruotsalaisen Skimkayaks -merkki muotteineen. Firma käytti brändinimeä Miks Kayaks.

CC:n tunnettuja malleja ovat mm. Artisan G5, Wahoo, Viviane (Kajaksport) ja Skim Distance, Differ, Dex, Braveheart ja Beaufort. Merkkejä pidetään yleisesti laadukkaina ja malleja on enimmäkseen kiitelty. Löysin ruotsalaiselta alan keskustelusivulta laajan pohdinnan siitä, olisiko Braveheart oikeasti Tideracen Xciten kopio. Täyttä varmuutta ei syntynyt suuntaan eikä toiseen. Kovin samanlaisia ovat muidenkin vastaavan kokoisten brittihenkisten banaanikajakkien pohjanmuodot.

Tämän värinen Beaufort odottaa Kokkolassa noutajaa. 

Vahvistamattoman huhun mukaan tehtaan mallien valmistus jatkuisi edelleen uusin yritysjärjestelyin. Toivotaan, että tuotanto jatkuu ja voi hyvin.

Seurasin konkurssipesään jääneiden muutaman kajakin nettihuutokauppaa. Braveheartien hinnat nousivat lähelle kahta tuhatta eikä monenkaan kajakin hinta jäänyt alle tuhannen euron, vaikka joukossa taisi olla vain kaksi uutta, ykköslaatuista Braveheartia. Muut olivat joko käytettyjä esittelymalleja, reklamaatiopalautuksia tai niistä puuttui osia. Karuin huutokohde oli käytännössä pelkkä viimeistelemätön runko.

Kohteet sulkeutuivat kahtena eri iltana. Huusin ensimmäisen illan kohteista Skim Beuafortin, jossa kerrottiin olevan kuljetusvaurioita ja epäsopiva istuinaukko. Hyvä että huusin, koska seuravan illan kohteiden hinta nousi heräteostajalle liian korkeaksi. Arvelin kuvien perusteeella, että Beaufortin takalaipio olisi asennettu himpun verran liian eteen ja se haittaisi siksi aukonkehyksen asennusta. Huusin silti, koska hinta jäi kolmannekseen virheettömän uuden hinnasta.

Hautaan kajakinrakentamishaaveeni tältä keväältä. Sen sijaan käynnistän lasikuitukajakin korjaus- ja tuunauspajan, kunhan saan tumman sinivalkoisen Beaufortini haetuksi kotiin. Jännittävää nähdä, mitä tuli ostetuksi.

Sika säkissä? Istuin on kuulemma väärän kokoinen ja istuinaukko tarvitsee säätöä. Kuvan perusteella näyttää, että takalaipio on liian edessä. Aika näyttää, miten paljon tähän tarvitaan taitoa tai väkivaltaa tai molempia, että tästä tulee soiva peli.




perjantai 15. tammikuuta 2016

Valoilmiö

Yksi retkimelonnan viehätys on sen vahvassa visuaalisuudessa. Tuulen, aallokon ja valaistuksen jatkuva vaihtelu muokkaa maisemaa joka hetki erilaiseksi. Veden pinnan tuntumassa pienenkin muutoksen aistii heti. Luonto on kaikessa voimassaan ja myös armeliaisuudessaan vahvasti läsnä.


Yöllinen myrsky jatkui pitkälle iltapäivään. Olimme pitäneet tuulta saaressa edellisestä yöstä lähtien. Seitsemäntoista metrin tuuli nosti terävän ristiaallokon pienille saarten välisille selille ja salmiin. Alkuillasta lähdimme harmaalle, vielä valkoisena vaahtona vellovalle merelle. 

Meloimme saarten suojasta toiseen tuulisten, aallokkoisten aukkojen yli. Myrskyisen ja harmaan päivän hämärtyessä iltaan tavoitimme  suojaisan sisäreitin. Yhtäkkiä, jossain Purunpään eteläpuolen sokkeloissa maisema värjäytyi siniharmaan taivaan alla punaiseksi. Vahva, matala pilvipeite raottui ja laskeva aurinko värjäsi pieneksi hetkeksi taivaanrannan pilven oranssinhehkuiseksi.

Parissa minuutissa pilvi sammui ja maisema hämärtyi taas sinisen harmaaksi. Vajaan tunnin kuluttua leiriydyimme pieneen, sysipimeään saareen otsalamppujen valossa.

Retkikertomus, mihin hetki liittyy, on luettavissa kokonaan täältä:

maanantai 11. tammikuuta 2016

Mustakantinen kajakki ja rakennushaaveita



Olen melonut monenlaisilla kajakeilla. Ensimmäinen kajakkini oli laivaston harmaa, vanerista itse rakennettu ruuhi. Oikeastaan se ei edes ollut kajakki. Kokeilin vaneri-epoksi -rakennusmenetelmää enkä löytänyt sopivia ilmaisia piirustuksia. Kajakin runko syntyi kilpasoutuveneen piirustuksilla ja kannen kyhäsin ilman sen kummempaa suunnitelmaa ja kokemusta. En ollut koskaan melonut kajakilla. Rakennusprojekti onnistui kuitenkin niin hyvin, että kipinä melontaharrastukseen syttyi.


Seuraavana keväänä hankin muovisen peruskajakin ja parin kauden jälkeen merikajakin, joka minulla on vieläkin. Koko harrastukseni ajan olen vuokrannut, lainannut tai testannut oman kajakin rinnalla muita kajakkeja. Lainakajakeista eniten olen melonut Tiderace Xplorerilla. Meloin sillä vajaat 1500 km mm. Suomen rannikon läpi. Toiseksi kovimmassa käytössä on ollut Tahe Greenland T (nyk. Zegul Greenland T), joita minulla on ollut kaksi eri yksilöä. Greenlandeilla on taittunut yhteensä reilut tuhat kilometriä. 

Greenlandeista mustakantinen ja valkopohjainen oli suosikkini. Pisin päivämatkani sillä oli 100 kilometriä, jonka jälkeen varpaisiin palasi tunto vasta kuukausien kuluttua. Silti se on edelleen yksi suosikkikajakeistani. Kevyt, nopea, herkkä ja helposti rollattava. Ja musta kansi toimii hyvin valokuvissa kaikilla keleillä!





Yli kymmenen tuhannen melontakilometrin ja vajaan parinkymmenen eri kajakin jälkeen huomaan haaveilevani jälleen kajakin rakentamisesta, mutta kunnon piirustuksilla. Mistäpä löytäisi piirustukset Greenlandin kaltaiseen kajakkiin, jonka kansi olisi aavistuksen verran korkeampi niin, että jalkaterissä säilyisi tunto vielä kolmannenkin melontapäivän jälkeen.