tiistai 29. joulukuuta 2015

Jää tuli liian aikaisin


Nurmijärven Sääksjärvi jäätyi tapaninpäivän jälkeen heti, kun tuuli tyyntyi. Vielä jää ei kestä retkiluistelijaa, mutta monta päivää ei näillä pakkasilla tarvitse jään vahvistumista odottaa. Jää paukahteli ja vingahteli iloisesti iltapäivän auringossa kymmenen asteen pakkasessa.
Pintavesi on ollut jäätymisen kannalta riittävän kylmää jo jonkin aikaa, mutta tuuli on pitänyt pinnan jatkuvassa liikkeessä.   Tuulen tyynnyttyä matalan rannan aallot ovat jähmettyneet nopeasti liikkumattomiksi. Jää on sileää vasta ulompana, missä vesi on syvempää.
Päivä pitenee jo, uskokaa tai älkää.

Rannan melontavaja iltapäivän auringossa.

Oli tarkoitus meloa joulun välipäivinä. Tallissani makaa talven ajan sininen P&H Scorpio LV –kajakki, jota kuljetan uimahalliharjoituksissa. En ole itse vielä päässyt kajakkia vedessä kokeilemaan. Istuintuntuman perusteella kajakki on kiinnostava. Ergonomia vaikuttaa hyvältä, istuin ja reisituet mietityiltä ja pohjan muoto ennustaa kohtalaista nopeutta. Oikeastaan vain säätöevän heppoisen ja tarpeettoman tuntuinen lukitus vaikuttaa kummalliselta. Sitä on vaikea käyttää jo paljain sormin saati sitten neopreenirukkaset kädessä.

Nurmijärven Ladun keskiviikkomelonnoissa Scorpio ei kuulemma koskaan jää vajan hyllylle. Uskon sen, enkä ole sitä uimahallissakaan päässyt vielä kokeilemaan. Melontavideoiden mukaan Scorpiolla pysytellään pystyssä melkoisessa aallokossa ja pyöräytellään eskimoita ripeästi ja notkeasti etu- ja takakannelta.

Scorpio tuntuu melko painavalta, melkein kuin Tiderace Vortex. Ehkäpä kolmikerrosmuovi on ämpärimuovia tukevampaa tavaraa. Jonkin verran näyttää pohja  lommahtaneen sisään niin kuin useimmissa melomissani muovikajakeissa. En tiedä, miten suuri merkitys lommahtamisella on käytännössä. 

42 milliä leveä, 240 nastainen Continental Nordic Spike sopii hyvin pyörimään cyclocrossin haarukoiden välissä. Ja pitoa tuntuu riittävän vaikka puuhun kiipeäisi. Tai ainakin melkein.  
Vaikka muovikajakki on huoleton kivisillä rannoilla, karikoissa ja auton katolla, sen säilyttämisen kanssa kannattaa olla tarkka. Parikin viikkoa kesäisessä auringonpaisteessa pehmentää muovia ja kyljellään oleva kajakki voi painua kieroksi. Samoin helteinen päivä auton katolla tiukkojen liinojen alla voi lommauttaa kajakin muotoa pysyvästi.

Tarkoitukseni oli meloa Scorpio vielä vapaiden vesien aikana ja kertoa melontatuntumasta. Meri on vielä vapaa ja sisävesien virtaavat väylät. Ehkäpä sää vielä lauhtuu tammikuussa. Ellei, testilenkki jää huhtikuulle.


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulua!


Marraskuinen melonta Jorma Kurosen kanssa Vaalassa Jylhämän voimalaitoksen yläjuoksulla pari vuotta sitten.  Oulujärven melojien vajaranta Vaalan Sahanrannassa oli jo kertaalleen jäätynyt, mutta tuuli hajoitti rannan jäitä sen verran, että pääsimme melomaan syksyn viimeiset vapaat vedet. 
Vapaan veden melontakausi jatkuu, vaikka vuosi päättyy viikon kuluttua. Tänään aurinko paistoi oranssin ja punaisen hehkuisena Valkjärven lainehtivalla selällä, mutta minä ajoin pysähtymättä ohi jouluasioilleni. Ehkä vielä ehdin melomaan ennen vuoden vaihtumista ja järvien jäätymistä.

Hyvää ja rauhallista joulua itse kullekin lukijalleni ja toimeliasta uutta vuotta!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Jokamiehenoikeuksia rajoitetaan





Loviisan ydinvoimala Klobbfjärdenin suunnasta. Munapirtin pohjoispuolen suojainen 1,2 metrin sisäväylä kulkee voimalan ja voimalan portin välistä kapean sillanaustan kautta. Toivottavasti rannikon voimalat voi jatkossakin ohittaa suojaisa reittejä pitkin meloen, vaikka ne kulkisivat lähellä voimalan aluetta.
Jokamiehenoikeudet eivät salli liikkumista ihan missä tahansa. Ulkoilijoiden liikkumista rajoitetaan   niin ulkopuolisten turvallisuuden, yrityssalaisuuksien kuin yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi.
Melojan liikkumista voi koskettaa mm. tuorein rajoitusalue Pyhäjoen Hanhikiven niemellä. Niemen edustalla ei ole suojaavaa saaristoa niin kuin vaikkapa Olkiluodossa. Toivokaamme, ettei Hanhikiveä jatkossa tarvitse kiertää kovin kaukaa ulkomereltä.


Hesarin juttu aiheesta:

http://www.hs.fi/kotimaa/a1450071625705

perjantai 11. joulukuuta 2015

Perämeri jäätyy jo


Kävin joulukuun alussa Perämeren rannalla Kemissä. Muistelin jäätyvällä rannalla muutaman vuoden takaista toukokuuta.
Olin lähettänyt Perämeren melojille sähköpostilla kyselyn, voisinko lainata toukokuun alkupuolella kajakkia, kun olen siellä käymässä. Tarkoitukseni oli meloa ainakin Kemin edustan Selkäsaari ympäri ja katsella muutenkin seutua vesiltä käsin. En saanut koskaan vastausta. Kun sitten pääsin Kemin rannoille, meri oli vielä vahvassa jäässä. Pääkaupunkiseudulla avovesikausi oli alkanut yli kuukautta aikaisemmin.


Suomen merenranta on pitkä. Olin melomassa Suomen rannikkoa läpi. Kristiinankaupungin kohdalla kuulin kalastajalta, että Perämeri on vielä jäässä. Mies ihmetteli, miten voin sinne jäiden sekaan meloa. Selitin, että kestää vielä pari kolme viikkoa ennen kuin sinne asti ehdin. Kyllä Perämeri siihen mennessä sulaa. Ja suli, mutta vesi oli kesäkuun alussa vielä melkoisen kylmää.


Joulukuun ensimmäisellä viikolla Perämeren suojaisat lahdet olivat jääriitteessä. Pieniä, kiteytyviä lauttoja kellui rannan lähellä. Jos sattuu tyyni, meren rannat saavat jääpeitteen nopeasti.

torstai 3. joulukuuta 2015

Melontaa Jukolan veljesten kalapaikalla



Sakea sumu pehmentää Sääksjärven rannat harmaaksi nauhaksi marraskuun viimeisenä sunnuntaina. Lasken kajakkini matalaan, lähes nolla-asteiseen rantaveteen. Samalla muistan, että kuivapukuni haarapuolen vetoketju kannattaa sulkea kunnolla. Jälleen kerran se on jäänyt aavistuksen verran auki ja kylmä vesi täyttää vasemman jalkaterän hetkessä. 



Melon sumun seassa kirkasvetisen järven ympäri. Arvellaan, että Jukolan veljesten kalapaikan, Ilvesjärven, esikuvana olisi ollut lähdepohjainen Sääksi. Hiekkainen pohja näkyy selvästi vielä monen metrin syvyydestä. Järven keskivaiheen karikolla istuu joitakin lokkeja ja kookas harmaahaikara. 



Nousen metsähallituksen ylläpitämälle Mustasaaren tulipaikalle. Näky on murheellinen. Rannan puucee on romahtanut kasaan, keittokatoksen kalusteet on rikottu ja seinää poltettu monin paikoin. Luonnonkivistä muurattu uuni sentään on vielä ehyt. Polttopuita saaressa ei ole. 


Sumu alkaa hälvetä ennen kuin matalalta paistava aurinko kääntyy laskuun. Taivas avautuu hetkeksi läpikuultavan sinisenä. On ensimmäinen adventti. Jouluun on enää neljä viikkoa.





Ensimmäisen melontakesäni jälkeen olen joka vuosi melonut yli tuhat kilometriä, joskus kilometrejä on kertynyt yli kaksi tuhatta. Lopuillaan oleva vuosi rikkoo ehyen sarjan. Tuhat ei täyty, tuskin edes yhdeksänsataa kilometriä, ellei sitten joulukuu ole leuto ja työpäivät hiljaisia.

Vai pitäisikö tehdä parin kolmen päivän retki jäätyvälle, kaamosajan pimeälle Päijänteelle? Luulen, että Kelventeellä on nyt hiljaista.