lauantai 27. syyskuuta 2014

Yleiskajakkia etsimässä -Perception Essence

Millainen on hyvä yleiskajakki, jolla voi meloa kohtuullisen mukavasti ja turvallisesti rannikkovesillä, järvenselillä ja maltillisilla jokireiteillä? Siis sileässä, aaltoilevassa ja koskea rauhallisemmin virtaavassa vedessä. Minkälaisen kajakin hankin, jos aion meloa kaikkialla tai en vielä tiedä, missä lopulta melon?

Perception Essence 16 on 5 metriä pitkä ja 57 cm leveä polyeteenikajakki. 
Vannoutunut meloja vastaa epäröimättä, että kajakkeja tarvitaan kolme. Meri- tai retkikajakki, kuntokajakki ja koski- tai jokiretkikajakki. Tosiharrastaja lisää hankintalistalle vielä kajakin aallokkoleikkeihin ja toisen freestyleen. Hyvää ja aina toimivaa kompromissia ei ole. Merikajakissa tarvitaan kapeutta ja pituutta, tilavuutta, ketteryyttä ja sopivan kaarevaa pohjaa. Kuntokajakin kölilinjan tulee olla suora ja pitkä, tilavuutta ei tarvita eikä ketteryyttä, mikä syö nopeutta ja suuntavakavuutta. Koskeen ja virtaavaan jokeen tarvitaan lyhyt, ketterä ja muovinen pullukka.

Paras pehmustettu kajakki-istuin, missä olen istunut. Selkätuki on melko edessä ja mahdollistaa kunnollisen kallistuksen takakannelle. Pitkälle eteen ulottuva takareisituki voi haitata kajakiin astumista jos ei halua astua istuimen päälle.
Kokeilin Perception Essence 16 –kajakkia kahdesta näkökulmasta. Kajakkia kokeili muutaman lenkin verran lajiin vasta tutustuva meloja, ja itse meloin kajakkia enimmillään 10-15 metrin tuulessa. Essencen L-kokoiseen istuinaukkoon on helppo istahtaa, vaikka selkätuki on melko edessä. Istuimen, polkimien ja reisitukien monipuoliset säädöt riittävät hyvin ainakin alle 190 cm pitkille melojille. Essencen suurempi malli 17 sopii isommillekin melojille.

Istuin on mukava. Sen etureunan korkeutta ja kaltevuutta voi säätää hihnoilla, samoin selkätuen säädöt ovat monipuoliset ja pysyvät meloessa kohdallaan. Polkimien säätö onnistuu meloessakin ainakin lähemmäs. Etäämmälle säätö vaatii vähän harjoittelua, notkeat melontatossut ja mielellään tukea rannasta, kaverin kajakista tai vedestä. Istuin näyttää ylelliseltä ja vaikutelma on ihan oikea. Parinkaan tunnin istumisella ei  huomaa puutteita.

Selkätuen säätö takana ja sivuilla on helpo ja pitävä. Tuen taakse jää hyvä tila maihinnousu-sandaaleille, vesipussille tai muulle tarpeelliselle tavaralle.

Takareisien tuki ulottuu pitkälle eteen ja on säädettävissä molemmin puolin pitävällä hihnalla. Istuimen verhoilumateriaali ei tunnu imevän haittaavasti vettä. 
Essence 17 on vakaa. Se ei pyörähdä alta helposti, vaan kestää kallistaa aukonreunan reilusti veteen eikä yritäkään kaatua. V-pohjan kulma on sen verran lievä, ettei kajakki pyri keikkumaan ja uimaan jommallakummalla pohjan lapella. Istuinaukko sallii reilun taakse nojaamisen, joten uskon, ettei 57 cm leveällä kajakilla eskimon pyöräyttäminen tuota ongelmia. En viitsinyt kylmissä vesissä kokeilla ylätuentaa reilumpaa kallistusta.

Essence 16 on helppo hallittava. Kajakki kulkee suoraan ja tottelee melko nöyrästi kallistuksia. Koska polvi/reisituki on hyvä ja kohdallaan, kallistusta käyttää mielellään ohjaamiseen eikä meno tunnu reilusti kallistuneenakaan epävarmalta. Muovisen evän koko on riittävä pitämään kajakin suunnassa kovassakin myötätuulessa ja erilaisilla sivutuulilla. Meloin tyhjää kajakkia yli 10 metrin tuulessa helposti kaikkiin suuntiin pelkästään evää säätämällä.

Evän säätövipu on upotettu kajakin kylkeen. Vipuun ei revi sormiaan, mutta paksulla hansikkaalla voi olla vaikea saada otetta pienestä nupista. Usein silloin, kun paksuja hansikkaita tarvitaan, on evä jäässä ja siis muutenkin poissa pelistä.
Evän säätövipu on vasemmalla aukon sivussa melko takana. Vipu ei satu meloessa kohdalle niin, että sitä voisi säätää melaotetta irrottamatta niin kuin Star 530 -kajakissa. Vivun sijainti on siitä hyvä, ettei siihen raavi meloessa sormiaan. Vipu on myös upotettu kokonaan kajakin kyljen sisään. Ratkaisu on hyvä paitsi silloin harvoin, kun käsissä on paksut neopreenihanskat.

Kansiköysistö on riittävä, jopa runsas. Varamelalle on kuminauhat edessä ja takana. Tavaratilojen kumiluukut ovat tiukat ja kaipaavat ajoittain silikonisuihketta. Takaluukku on iso ovaali, edessä on pienempi pyöreä luukku. Kompassille on oma kuppinsa niin, ettei kanteen tarvitse tehdä reikää, jos käyttää kiinteää kompassia. Kajakki vaikuttaa kaikin puolin viimeistellyltä ja huolellisesti mietityltä. Muovikajakiksi se ei tunnu kovin painavalta. Aikuinen mies kantaa Essencen aukon reunasta olkapäällään helposti rannasta autolle ja nostaa sen yksin auton katolle.

10 metrin tuuli ei nosta pienellä sisäjärvellä vaikeaa aallokkoa, mutta tuuli tuntuu ihan samalta kuin merellä.  Essence pysyy hyvin suunnassaan kaikilla tuulilla pitävän evän tukemana.
Muutaman kymmenen kilometrin melonnan jälkeen Perception Essence 16 vaikuttaa kajakilta, joka voisi olla kohtuullisen hyvä kompromissi melojalle, joka meloo samalla kajakilla kaikissa vesissä ja kaikilla keleillä menemättä missään ihan äärirajoille. Helppo hallittava, muovikajakiksi kevyt, tilava, melko nopea ja vakaa. Essencessä jaksaa istua pitkään.

Toinen hyvä kompromissi voisi olla aiemmin kokeilemani Tiderace Vortex. Vortex on tasapohjaisena Essenceä vakaampi ja kääntyy kallistaessa herkemmin. Vortex on tehty aallokkomelontaan ja on siksi tukeva, mutta samalla painava. Essencen istuin on Vortexia mukavampi, pehmeistä istuimista paras kokeilemani. Retkioloissa Vortexin pyöreät tavaraluukut aiheuttavat pakatessa ylimääräistä vaivaa, vaikka tavaratilaa muuten on riittävästi.

Perception Essencen pohjalinja on melko suora. Rokkeria eli kaarevuutta on kuitenkin sen verran, että kajakki kääntyy helposti evä ylhäällä. Kajakin voi ostaa myös peräsinvarustuksella.  
Kumman näistä kahdesta brittiläisestä kajakista sitten ainoaksi yleiskajakiksi hankkisi? Valinnan ratkaisee oma istuintuntuma, ergonomia ja valinta tasapohjan (kaksi pientä negatiivista kölilinjaa) ja v-pohjan välillä. Kummallakin kajakilla pärjää mainiosti viikon retkellä Saimaalla, Tammisaaren saaristossa tai helppokoskisilla jokireiteillä. Tavaratila riittää, ellei käytä kovin pulleaa makuupussia ja isoa telttaa, nopeus riittää reiluihin päivämatkoihin ja muovikajakki kestää kivikkoisilla rannoilla.


5 metriä pitkä ja 26 kiloinen yleis- ja retkikajakiksi suunniteltu Perception Essence maksaa vajaat 1300 euroa. Viisi senttiä pitempi ja Essenceä tukevamman tuntuinen, melontakouluttajille ja aallokkomelojille tehty  Tiderace Vortex maksaa 300 euroa enemmän. Kajakkien suunnittelun lähtökohta ja tavoitteet ovat erilaiset, mutta kumpikin toimii mainiosti myös aljoittelijan yleiskajakkina, jota ei vuosien ja kilometrien myötä tarvitse ihan heti vaihtaa. 


torstai 11. syyskuuta 2014

Rakkoja melojan kädessä

Ukkoskuurot ja nopeat säänvaihtelut voivat hidastaa tai jopa keskeyttää melontaretken. Vielä useammin melontaretki saattaa keskeytyä tai ainakin vaikeutua hankalien rakkojen takia. Siksi kannattaa hetki pohtia, miten rakkojen syntymistä voisi välttää.
Moni meloja kertoo saavansa rakkoja käsiinsä meloessa. Kädet ovat useimmin meloessa kosteat, jopa märät, ja melan varsi pyörii edestakaista liikettään kouransilmässä. Kerrotaan, että melojan käden tuntee siitä, että peukalonhankaan on hiertynyt pysyvästi kovettunut alue. 

Katselen ja tunnustelen käsiäni. Niinpä löydän oikean käden peukalonjuuresta vajaan neliösenttimetrin kokoisen kovettuneen alueen. Vasemmassa kädessäni kovettumaa ei juuri tunnu.

Ensimmäisinä melontavuosinani rikoin kämmeneni jokaisella useamman päivän melontaretkellä. Kriittiset paikat olivat juuri peukalontyvet. Koska kädet ovat meloessa märät, juuri mikään laastari ei pysy ihossa kiinni, vaan rullautuu kouransilmässä liikkuvan melanvarren mukana irti. Käsien rasvaamisen voi unohtaa, koska kastuessaan voidellut kädet ovat liukkaat eikä melasta saa pitävää otetta.

Kokeilin aikanaan meloessa pyöräilyhanskoja, jotka ovat kämmenen alueelta pehmustettuja. Pehmuste vei tuntuman melasta, vettyi ja piti rakkoalueet jatkuvasti märkinä. Ei hyvä. Parhaiten rakkojen estämisessä ja suojaamisessa toimi Compeed-laastarit, joissa on ihoa vasten vahva geeli. Mutta nekin rullautuivat pois kahdessa päivässä.

Olen lukenut, että jotkut ehkäisevät rakkojen syntymistä niin, että pitelevät melaa apinaotteella. Kokeilin apinaotemelontaa huvikseni. Sellainen toimii auttavasti, jos meloskelee hitaasti kädet koukussa ja mela sylissä. Sillä tavalla kipeyttää hartiansa ja käsivartensa nopeasti. Tehokkaassa, ergonomisessa melonta-asennossa melaa ei voi pidellä apinaotteella.

Vuosien ja melontakilometrien myötä rakkojen syntyminen on loppunut. Viimevuotisella, kuukauden mittaisella rannikonmelonnallani en saanut yhtään rakkoa kovettumista puhumattakaan. Onko käteni nahka paksuuntunut vai mistä rakottomuus voisi johtua?

En purista melaa käsissäni. Huomaan, että pitelen melaa hyvin kevyellä otteella. En purista muulloin kuin kovassa aallokossa tai koskessa, jos sellaiseen joudun. Melanvarren paine ihoa vasten tuntuu vain vetäessä, muun ajan mela on melkein irti ihosta. Melan varsi ei juuri kosketa peukalonhankaa. Kun toinen käsi pitää melaa, toisen ote on lähes irti. Tällainen ”irtonainen” melaote säästää samalla ranteita ja käsivarsia. Vuosikausiin en ole kaivannut melojan rannetukia.

Pidän melojeni varret sileinä. Pienikin roso melanvarressa voi hiertää nopeasti käden rikki. Kahdessa melassani on otealueella sileä, mattapintainen kutistesukka ja yksi on sileä lasikuitupintainen. Lasikuituvarsi tuntuu märkänä liukkaalta. Kutistesukan kastelen joskus meloessa tuon tuostakin, että ote tuntuisi sopivalta ja kumpaankin käteen samanlaiselta.


Kylmien vesien aikana käytän neopreenihanskoja ja kintaita, joita minulla on kolmea eri vahvuutta. Ohuimmilla Hikon hanskoilla melaote tuntuu parhaalta, melkein paremmalta kuin ilman. Eikä rakkoja tule missään olosuhteissa.