perjantai 25. huhtikuuta 2014

Star 530

Star 530 on selkeälinjainen, konstailematon ja kaunis kajakki.
Kotijärvessä kohta uidaan, mutta työni pitää minua Kainuussa vielä parisen kuukautta. Kainuun järvet ovat vielä jäässä. Ennen pääsiäistä vain voimakkaammin virtaavat vedet olivat sulia.

Uskon, että vapun jälkeen Kainuussakin pääsee vapaille järvenselille. Kortteeripaikkani Kajaanijoen varressa on laajan Oulujärven ja vähän pienemmän Nuasjärven välissä. Nuasjärvelle pääsen melomaan melkein asunnon ovelta, Oulujärvelle on ohitettava kaksi peräkkäistä voimalaitosta.

Odotan innolla Kainuun melontavesiä. Hain Welhonpesästä kauniin sinisen Star 530 -kajakin, jolla aion meloa mahdollisimman kattavasti Kainuun vesireittejä ja ja retkisaaria sekä Oulujärvellä että Sotkamon, Kuhmon ja Suomussalmen suunnalla.

Katsotaan, kuinka paljon työviikkojen arki-iltoina ehtii ja jaksaa, ja miten säät sallivat.

Star 530:n kansi on merikajakkien tapaan pyöreä. Vesi ei jää kannelle seisomaan. Keula ja perä ovat kohtalaisen kantavia,  pohjan linja on maltillisen kaareva. Peräsintä ei ole, suurehko evä riittää hyvin pitämään kajakin suunnassa myötätuulessa. Muotoilu ei ole uusinta muotia. Meloessa koeteltu, ajaton runkomuoto tuntuu selkeältä, tukevalta ja melko nopealta. Ensimmäisen nautiskelulenkin maksiminopeus oli 9,9 km/h ja keskinopeus vajaat 8 km/h.

Konstailematon, kaunis ja selkeäpiirteinen kajakki. Päiväluukku on vain edessä. Takapäiväluukun puute ei ainakaan minua haittaa. Päinvastoin, ylimääräisen välilaipion puute helpottaa retkioloissa takatilan pakkaamista. Pakkausluukut ovat riittävän suuria, kajakkikärry sujahti takaluukun alle renkaita irroittamatta. Taustalla Tiiran uimarannan juuri valmistuva uusi huoltorakennus. 


Ensimmäiset viisikymmentä kilometriä

Yksinäinen silkkiuikku etsii seuraa Valkjärven pohjoispäässä. Linnut seuraavat tarkkaan melojan katsetta.  Jos en katso suoraan uikkua, se ei välitä minusta, ja voin meloa muutaman metrin päästä ohi. Heti jos käännän katseeni lintuun, se lähtee lentoon, vaikka olisin kymmenien metrien päässä.

Pääsiäisen pyhinä ja parina pyhien jälkeisinä arkipäivinä sää oli kuin kesäkuussa, mutta vesi kuin marraskuun lopulla. Aurinko lämmitti kuivapuvun ja melontaliivin selkää. Hiki valui, vaikkei mitään tehnyt. Melasta ja tuulisten päivien aalloista roiskuva vesi oli jäätävän kylmää ja kirveli iholla kuin alkutalven ensimmäiset avantouinnit.

Yllättävän nopeasti melonta alkaa talven jälkeen sujua. Vuosi sitten ehdin meloa ennen 1300 kilometrin rannikonretkeä vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Tämän kevään ensimmäisten kymmenien kilometrien jälkeen tuntuu, että voisin lähteä talven sisätöissä nuhjaantuneen elimistöni puolesta vaikka ensi viikolla uudelleen rannikolle. Olisipa aikaa..

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Avovesikausi alkoi

Kevät alkoi varhain, jäät sulivat, mutta minä ehdin avoveteen vasta tänään. Talven jälkeen tunsin itseni kankeaksi reilun kymmenen metrin tuulessa. Olkapää vihoitteli, samoin pitkän talven hiirtä käyttänyt ranne.
Huomenna uudestaan, ettei tule lihakset kipeäksi.